Uimavedet luokitellaan bakteerien m��r�� kuvaavien indikaattorien perusteella erinomaiseen, hyv��n, tyydytt�v��n tai huonoon luokkaan EU:n uimavesidirektiivin mukaisesti.

El�inplanktonyhteis�n ollessa hyv�ss� tilassa on sen kokonaisbiomassa hyv�ll� tasolla tarjotakseen riitt�v�sti ravintoa ylemmille kuluttajatasoille, kuten planktonia sy�ville kaloille. Lis�ksi yhteis�n yksil�iden kokorakenne on t�rke� energian virtaukselle ravintoverkossa; suurempikokoiset lajit ovat tehokkaampia kasviplanktonin kulutuksessa ja ovat lis�ksi parempaa ruokaa niit� sy�ville kaloille. Hyv�ss� tilassa oleva el�inplanktonyhteis� my�s rajoittaa kasviplanktonin kukintaa ja pit�� siten ravintoverkon tasapainossa. Keskikoon (μm/yksil�) ja kokonaisbiomassan (mg/m3) kynnysarvot ovat Suomenlahdella 8,6 / 125, Pohjois-It�merell� 5,1 / 220, Ahvenanmerell� 10,3 / 55, Selk�merell� 8,4 / 23,7 ja Per�merell� 23,7 / 161. Planktonyhteis�n tila m��ritet��n kasvi- ja el�inplanktonin avulla heikoimman mukaan. N�iden puuttuessa voidaan my�s k�ytt�� elinymp�rist�� kuvaavia indikaattoreita kuten n�k�syvyytt� ja happiolosuhteita.

Kasviplanktonyhteis�n ollessa hyv�ss� tilassa hyv�laatuiset ravintolev�t ovat vallitsevia, ravintoverkon heikkoa toimintaa tarkoittavia lajeja ei ole merkitt�v�ss� m��rin ja valtaryhmien biomassan vuodenaikaiskehitys on alueille tyypillist�. Planktonyhteis�n tila m��ritet��n kasvi- ja el�inplanktonin avulla heikoimman mukaan. N�iden puuttuessa voidaan my�s k�ytt�� elinymp�rist�� kuvaavia indikaattoreita kuten n�k�syvyytt� ja happiolosuhteita. Katso D5C2 Kasviplanktonin klorofyllin m��r�, D5C3 Sinilev�kukintojen laajuus sek� D5C4 N�k�syvyys.

Vesipatsaan elinymp�rist�t ovat laadullisesti tilassa, joka mahdollistaa monimuotoisen planktonyhteis�n. Ihmisen aiheuttamia paineita kuten muun muassa rehev�itymist� ja ymp�rist�myrkkyj� ei esiinny elinymp�rist�ss� niin paljon, ett� ne vaarantavat hyv�n tilan. Hyv�ss� tilassa my�s fysikaaliset olosuhteet ovat alueille tyypilliset.