National statistics

http://www.regeringen.ax/naringsavd/fiskeribyran/

National statistics

Oljan står för knappt 1 procent, vindkraft 23 procent samt bioenergin knappt 3 procent. År 2008 var andelen förnybar energi ca 15 procent för Åland.

Totalt sysselsätter näringen ca 450 personer och uppskattningsvis lika många indirekt. Denna siffra inkluderar samtliga registrerade fiskare, d.v.s även de som arbetar med fisket som bisyssla. Årsomsättningen inom näringen uppgår till 70,5 miljoner euro, varav yrkesfisket omsätter ca 4 miljoner euro (6 %), vattenbruket ca 16,5 miljoner euro (23 %) samt förädlingen och handeln ca 50 miljoner euro (71 %). Till fiskerinäringen kan även fisketurismen räknas, men den är dock inte inkluderad som en del av EU:s gemensamma fiskeripolitik.

Farleder måste hållas öppna. Storskaliga muddringar är dock sällsynta i de åländska vattnen. Tillsyns- och tillståndsmyndigheten, ÅMHM, håller uppgifter om de muddringar etc som utförs.

Ett litet vattenverk på Föglö avsaltar dricksvatten. Det handlar dock om en liten mängd i sammanhanget.

Vattenbruk har bedrivits på Åland sedan slutet av 1970-talet och domineras helt av odling av matfisk i nätkassar i havet. Den första kommersiella regnbågsodlingen etablerades 1975. Fiskodlingarna expanderade snabbt i den åländska skärgården under 1980-talet, och var då lokaliserade i innerskärgården. Produktionen har uteslutande utgjorts av regnbåge, men under det senaste decenniet har även siken utvecklats som odlingsart och de senaste åren har även en mindre mängd havsöring producerats. År 2011 omsatte vattenbruket 16,6 miljoner euro varav skärgårdsföretagen stod för 88 %.

Industrins andel av belastningen på vattendragen är liten på Åland. Stora tunga industrier saknas.

Det finns drygt 14.000 ha åkermark på Åland vilket representerar ungefär 9 procent av den totala landarealen. Härutöver fanns ca 63.000 ha produktiv skogsmark motsvarande drygt 35 procent av den totala landytan. Om man räknar in skogsbruket i det åländska lantbruket utnyttjar näringen alltså närmare 45 procent av landytan. År 2011 avverkades sålunda totalt ca 203 921 kubikmeter skog - huvudsakligen i form av massaved för export - till ett försäljningsvärde på ca 4,3 miljoner euro. År 2008 bidrog Skogsbruket med ungefär 18 procent av bidraget till BNP i primärnäringarna (jordbruk, skogsbruk och fiske). Belastningen från skogsbruk är uppskattad och ingår i siffror för naturlig avrinning. År 2005 stod jordbruket för en tredjedel av kvävebelastningen och 7 % av fosforbelastningen. År 2007 belastade jordbruk inklusive djurhållningen vattendragen med 4,4 ton fosfor och 286 ton kväve. Djurhållningen utgör endast en mindre andel.

Åland är uppdelat i 16 kommuner, men kan enkelt delas in i tre regioner; Mariehamn, landsbygden samt skärgården. Mariehamn är huvudstad och ligger på fasta Åland, landsbygden utgör resten av fasta Åland medan skärgården består av de kommuner som saknar fast vägförbindelse med fasta Åland. Alla 15 landsbygds- och skärgårdskommuner uppfyller OECD:s definition av landsbygdsområde, dvs. mindre än 150 invånare per km2. Över hälften av Ålands befolkning bor på landsbygden och Åland är därmed ur ett OECD perspektiv ett dominerande landsbygdsområde. På Åland bor idag 28 355 personer, av dessa bor 11 263 i Mariehamn, 14 873 på landsbygden samt 2219 i skärgården. Inom bebyggda områden finns ett antal olika belastningskällor som t.ex. dagvatten från hårdgjorda ytor, bräddningar från reningsverk och belastningar från trafik, industrier, avlopp samt avfallshantering. Ett annat problem som uppkommer i och med bebyggelse är energiförsörjningen, där t.ex. borrning efter bergvärme kan orsaka saltvatteninträngningar i grundvatten. Belastningen från bosättningen utgjorde 2009 ca 4 ton P och 57 ton N, vilket är väldigt små siffror sett ur ett Östersjösammanhang.

Åland är en demilitariserad zon.

Åland har två stora kommersiellt viktiga hamnar, Långsnäs och Västra hamnen. Den största hamnen, Västra hamnen, saknar en skyddad viks naturliga förutsättningar att hysa höga ekologiska värden i form av t.ex. värdefull undervattensväxtlighet. Ombyggnader av hamnen, muddringar och den ständiga färjetrafiken motverkar dessutom förutsättningarna för en god vattenkvalitet. Bottensediment utanför varvsområdet har sanerats pga av sitt höga innehåll av miljöfarliga ämnen. År 2010 hade Västra hamnen 5 345 anlöp av färjor och kryssningsfartyg och 6 anlöp av lastfartyg. Last- och passagerarvolymerna motsvarade 2 173 485 passagerare, 222 571 personbilar. 2 960 bussar, 5 398 lastbilar och mängden last bestod av 8 000 ton cement, 2 886 ton bränsle och 6 000 ton sand. Verksamhetens uppskattade utsläpp till luft vid hamnanlöp och liggtider vid kaj är 29 878 ton koldioxid (CO2) 52,3 ton kolmonoxid (CO), 10,5 ton kolväten (HC), 391,2 ton kväveoxider (NOX), 46,2 ton svaveloxider (SOx) och 20,9 ton partiklar. Koldioxidutsläppen motsvarar en utsläppsmängd om 2,67 ton per invånare i Mariehamns stad.

Detta är mer på Östersjönivå.

Inom den åländska turistsektorn har det under en längre tid gjorts betydande satsningar på sportfiske och fisketurism som en säsongsförlängande aktivitet med avsevärd utvecklings- och expansionspotential. Satsningar har även gjorts för att introducera fisketurism som en understödande bisyssla för yrkesfiskarna. Gäddan är den vanligaste fisken för sportfiske, följd av abborre och havsöring. Antalet stugövernattningarna med sportfiske som resans främsta syfte bedöms uppgå till ca 19 000 – 25 000 per år vilket är över 10 % av totala antalet övernattningar. Under vår och höst uppgår andelen dock till nästan 50 %, vilket innebär att verksamheten har betydande säsongsförlängande effekt. Medelvärdet för den fisketuristiska omsättningen under ett år beräknas vara av storleksordningen 130-170 euro per gäst vilket dock inte inkluderar de summor som spenderas ombord på färjorna till och från Åland.

De viktigaste näringarna på Åland som är direkt kopplade till marina vatten är fiskerinäringen, sjöturismen och sjötransporterna. Sjötransporter upptar 26,4 % av BNP (259 milj EUR), och sjöturism 23,1 % medan fiske ingår i samma nisch som jordbruk med 2,8 %

Yhdyskuntien jätevesillä on useita ympäristölle haitallisia ominaisuuksia. Näitä ovat kemikaalit ja muut haitalliset aineet sekä rehevöittävät päästöt. Yleensä jätevedet johdetaan puhdistusprosessin jälkeen suoraan mereen tai muihin vesistöihin, joista ne lopulta päätyvät mereen. Puhdistusprosessin yhteydessä jätevesistä poistetaan suurin osa orgaanisesta aineksesta sekä typestä ja fosforista. Vuonna 2007 Suomessa oli noin 540 sellaista jätevedenpuhdistamoa, jossa käsiteltiin vähintään 50 asukkaan jätteet. Samana vuonna 4,3 prosenttia fosfori- ja 14,5 prosenttia typpipäästöistä oli peräisin yhdyskuntien jätevesistä, mikä tekee yhdyskunnista suurimman yksittäisen pistemäisen ravinnekuormituksen lähteen ja kaikkiaan kolmanneksi suurimman typpikuormittajan.

Merivoimat on puolustusvoimien itsenäinen puolustushaara, jonka tehtävänä on merialueemme valvonta ja sen koskemattomuuden turvaaminen, alueloukkausten torjunta sekä maallemme elintärkeiden meriyhteyksien ja meriliikenteen suojaaminen. Merivoimat myös ylläpitää ja kehittää kykyä antaa virka-apua siitä annettujen ohjeiden ja säädösten mukaisesti sekä ylläpitää kansallista öljyntorjuntavalmiutta yhteistoiminnassa Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) kanssa. Merivoimilla on käytössään suoja-alueita, jotka ovat valtakunnan turvallisuuden ja aluevalvonnan järjestämisen kannalta tärkeitä ja rajoiltaan tarkkaan määriteltyjä Suomen aluevesien osia. Suomen 19 suoja-aluetta sijaitsevat Suomenlahdella ja Saaristomerellä. Suoja-alueilla monet muut toimet ovat kiellettyjä, ja siten nämä alueet on huomioitava merialueiden käytössä. Suoja-alueilla ei aluevalvontalain perusteella saa harjoittaa ilman lupaa laitesukellusta eikä merenkulkuun tavanomaisesti kuulumatonta vedenalaista toimintaa, kuten poijun ankkuroimista pohjaan, pohja-ainesten ottoa ja läjitystä, kaapelinlaskua sekä kaikumittausta. Myös merenpohjan tutkiminen ja kartoittaminen ilman lupaa on kielletty, eikä suoja-alueilla saa ilman lupaa kalastaa pohjaa laahaavalla tai raskaalla pohjaan ankkuroitavalla pyydyksellä, kuten nuotalla, troolilla tai isorysällä. Maanpuolustus on julkishyödyke, jonka olemassa olo ja toimivuus ovat erittäin tärkeitä Suomelle. Maanpuolustuksen tuottamille hyödyille ei voida määrittää tarkkaa taloudellista arvoa. Hyödyt voivat kuitenkin olla korvaamattoman arvokkaita kriisitilanteiden sattuessa. Meripuolustuksen ylläpitoon käytetyt varat antavat suuntaa sen tärkeydestä, mutta eivät kerro sen tuottamista hyödyistä yhteiskunnalle. Vuonna 2010 Suomen puolustusmenot ovat 2,709 miljardia euroa. Summa on 5,4 prosenttia valtion menoista ja 1,54 prosenttia bruttokansantuotteesta. Suurin osa määrärahoista menee palkkoihin sekä materiaalihankintoihin. Meripuolustuksen materiaaliseen kehittämiseen on käytetty keskimäärin noin 15 prosenttia puolustusvoimien vuosittaisista hankintarahoista. Merivoimissa työskentelee yhteensä 2300 upseeria, erikois-, opisto- ja aliupseeria sekä siviiliä. Vuosittain varusmiespalveluksen merivoimissa suorittaa noin 4000 asevelvollista.

Suomella on noin 50 satamaa. Suurimpia satamia ovat Kilpilahti, Helsinki, Kotka ja Naantali, joissa käsiteltiin lähes puolet Suomen kokonaisrahdin määrästä vuonna 2009.

Vesiviljelyllä tarkoitetaan vesieliöiden kasvattamista valvotuissa olosuhteissa. Kalanviljely on tärkein vesiviljelyn muoto niin maailmanlaajuisesti kuin Suomessakin. Kaloja viljellään ruokakalaksi, ja lisäksi eri-ikäisiä kalanpoikasia kasvatetaan myös istutuksiin ja jatkoviljelyyn. Merialueilla olevat viljelylaitokset tuottavat suurimman osan viljellyn kalan määrästä ja arvosta, vaikka sisävesialueilla toimii enemmän viljely-yrityksiä. Vuonna 2010 Itämerellä toimi yhteensä 63 suomalaista kalanviljely-yritystä, ja merialueilla toiminnassa olleita viljelylaitoksia oli kaikkiaan 128 kappaletta.

Merikuljetuksia tehdään sekä Suomen ja ulkomaiden välillä että kotimaan sisällä rannikkoliikenteenä. Laivakuljetukset ovat Suomen ulkomaankaupan tärkein kuljetusmuoto. Laivaliikenne ylläpitää suurta meriklusteria, johon kuuluu monenlaisia meriteollisuuteen liittyviä elinkeinoja.

Merenkulkulaitos rakentaa ja ylläpitää vesiliikenneväyliä kaikkea merenkulkua varten. Toimivien väylien olemassa olo on välttämätöntä vilkkaan meriliikenteen sujuvuuden takaamiseksi, ja myös tällä on taloudellisia ja työllistäviä vaikutuksia. Merenkulkulaitoksen väylänpidon kulutusmenot ja investoinnit olivat vuonna 2003 yhteensä liki 27 miljoonaa euroa.

Maa- ja metsätalouden toiminta eivät ole riippuvaisia Itämeren olemassaolosta eikä niiden toiminta sinänsä liity Itämereen. Itämeren ympäristön tilalla ei myöskään ole vaikutuksia maa- ja metsätalouden toimintakykyyn suoraan, mutta välillisesti meren tila vaikuttaa näiden sektoreiden toimintaan, sillä Itämeren rehevöitymisongelman johdosta ravinteiden- ja maankäyttöä säännöstellään. Maatalous on perinteinen elinkeino ja se muodostaa Suomen elintarviketalouden perustan. Yhdessä muun elintarvikeketjun kanssa se työllistää suoraan tai välillisesti yli 300 000 suomalaista, ja on siten myös merkittävä työllistäjä Suomessa. Sen osuus Suomen bruttokansantuotteesta on vuosittain noin prosentin luokkaa, mikä vastaa reilua miljardia euroa. Vuonna 2008 maatalouden osuus Suomen fosforipäästöistä oli noin 68 prosenttia ja typpipäästöistä noin 53 prosenttia. Suomessa käytetään maatalouden ympäristötukea vesiensuojeluun vuosittain keskimäärin 295 milj. euroa. Suomen maa-alasta kolme neljäsosaa, eli noin 23 miljoonaa hehtaaria, on metsää. Metsäala on säilynyt lähes muuttumattomana viimeiset 40 vuotta. Metsäsektorilla työllistyi vuonna 2006 noin 89 000 henkilöä eli noin 4 prosenttia työllisistä. Vuosien 2003–2009 aikana metsätalouden osuus Suomen bruttokansantuotteesta on ollut 1,5–2 prosenttia eli kahden ja reilun kolmen miljardin euron välillä.

Meri tarjoaa erinomaisia mahdollisuuksia uusiutuvan energian tuotannolle. Merestä voidaan saada energiaa suoraan hyödyntämällä aalto- ja vuorovesienergiaa ja se tarjoaa tilaa sekä hyvät tuulisolosuhteet tuulivoimalle. Myös meren lämpöenergiaa voidaan hyödyntää lämmitykseen ja jäähdytykseen lämpöpumppujen avulla maalämmön tavoin. Lisäksi merten biomassaa voidaan hyödyntää biopolttoaineiden valmistuksessa.

Merten pohjiin rakennettavien kaapeleiden ja putkien avulla voidaan kuljettaa muun muassa sähköä, kaasua, öljyä ja tietoliikennettä. Suomen pitkän rantaviivan johdosta meren pohjassa kulkevat yhteydet ovat suorin, ja lähes ainoa mahdollisuus luoda kiinteitä energia- ja tietoliikenneyhteyksiä Eurooppaan ja muuhun maailmaan. Merenalaiset yhteydet ovat kansantaloudellisesti hyvin merkittäviä. Toimivat ja laajat energiamarkkinat sekä tietoliikenneyhteydet ovat erittäin tärkeitä. Suomen alueella Itämeren pohjassa kulkee tällä hetkellä kaksi tasasähköyhteyttä, seitsemän telekommunikaatiokaapelia, ja parhaillaan on rakenteilla Nord Stream -kaasuputki Venäjän ja EU:n välille. Alustavassa arviossa meriyhteyksien arvoa ei kuitenkaan ole kyetty määrittämään.

Teollisuuden jätevedet voivat sisältää kemikaaleja, haitallisia aineita ja ravinnepäästöjä. Vuonna 2008 teollisuuden jätevesien osuus rehevöittävistä päästöistä oli noin neljän prosentin luokkaa.

Merenpohjasta otettavia hiekka-, sora- ja muita kiviaineksia voidaan hyödyntää erityisesti satama- ja ranta-alueiden rakentamisessa ja kunnostamisessa sekä myös betonin kiviaineksena ja maanrakentamisessa. Maanpäällisistä harjuista hyödynnettävissä olevat kiviainekset ovat käymässä yhä niukemmiksi tulevina vuosikymmeninä, ja tiukka lupapolitiikka saattaa myös asettaa haasteita harjuainesten hyödyntämiselle. Siksi merenpohjan kiviainesvarat ovat käymässä yhä kiinnostavammiksi. Toistaiseksi Itämeren pohjan maa-ainesten nostaminen on ollut Suomessa melko vähäistä. Vuosien 1990–1997 aikana hiekkaa ja soraa otettiin vuosittain alle 0,5 miljoonaa kuutiota. Vuosina 1996–2009 aineksia nostettiin yhteensä noin 6,2 miljoonaa kuutiota. Suurimmat hiekanotot ovat tapahtuneet Helsingin, Kotkan, Porin ja Hailuodon edustalla. Vuoden 2006 jälkeen maa-ainesten nostoa ei tiettävästi ole tapahtunut. Uusia hankkeita on kuitenkin suunnitteilla yli 35 miljoonan kuution verran. Niistä suurin osa tapahtuisi pohjanlahdella.

Det finns ingen statistik över detta. Uppgifter över alla tillståndspliktiga verksamheter finns att tillgå på tillsyn- och tillståndsmyndighetens, ÅMHM:s, hemsida.

Belastningsmodellen för de åländska förhållandena behöver uppdateras. De åländska siffrorna på belastningen är förhållandevis små, sett ur ett Östersjösperspektiv. Det är mer intressant med siffror för östersjön som helhet, dvs HELCOM-siffror.

Sett ur ett Östersjöperspektiv är siffror från HELCOM intressantare.

Mariehamns stad för statistik över Västra hamnen.

Uppgifter för dylikt är mer på medlemstatsnivå och/eller HELCOM-nivå.

Fisketurismen är en sektor som traditionellt inte har inkluderas i den kommersiella fiskenäringen och sektorn ingår inte som en del i EU:s gemensamma fiskeripolitik.

Totalt sysselsätter näringen ca 450 personer och uppskattningsvis lika många indirekt. Denna siffra inkluderar samtliga registrerade fiskare, d.v.s. även de som arbetar med fisket som bisyssla. Årsomsättningen inom näringen uppgår till 70,5 miljoner euro, varav yrkesfisket omsätter ca 4 miljoner euro (6 %), vattenbruket ca 16,5 miljoner euro (23 %) samt förädlingen och handeln ca 50 miljoner euro (71 %). Till fiskerinäringen kan även fisketurismen räknas, men den är dock inte inkluderad som en del av EU:s gemensamma fiskeripolitik.

Vattenbruk har bedrivits på Åland sedan slutet av 1970-talet och domineras helt av odling av matfisk i nätkassar i havet. Den första kommersiella regnbågsodlingen etablerades 1975. Fiskodlingarna expanderade snabbt i den åländska skärgården under 1980-talet, och var då lokaliserade i innerskärgården. Produktionen har uteslutande utgjorts av regnbåge, men under det senaste decenniet har även siken utvecklats som odlingsart och de senaste åren har även en mindre mängd havsöring producerats. . År 2011 omsatte vattenbruket 16,6 miljoner euro varav skärgårdsföretagen stod för 88 %.

Vuonna 2008 vesiviljelyn tuotot olivat 62 miljoonaa euroa.

Vuonna 2008 kalataloussektorin kokonaistuotot olivat 584 miljoonaa euroa, josta jalostuksen ja kalakaupan osuus oli yli 85 %. Ammattikalastusyritysten yhteenlasketut tuotot olivat noin 24 miljoonaa euroa. Kaikkien suomalaisten vesiviljely-yritysten (sis. sisävedet) yhteenlasketut tuotot olivat noin 62 miljoonaa euroa. Suomessa toimi 135 kalanjalostusyritystä, joiden tuotot olivat yhteensä noin 160 miljoonaa euroa.

Meriliikenteen bruttotulot 1,8 Mrd. € (2009).

450 personer sysselsätts direkt

500 henkeä vuosittain

Vuonna 2008 kalataloussektori työllisti 2400 htv:n edestä.

6348 henkilötyövuotta / 9000 henkeä merimiesammateissa vuonna 2010. Paljon työtä tehdään laivojen ulkopuolella, joten työllistävyyslukema on todennäköisesti aliarvio. Palkansaajakorvauksia maksettiin saman vuonna 500 miljoonan edestä.

Vuonna 2008 tuulivoima työllisti Suomessa suoraan noin 3000 henkilöä. Tuulivoiman työllistävän vaikutuksen Suomessa on arvioitu olevan noin 1180 henkilötyövuotta 100 MW kohden kahdenkymmenen vuoden elinkaaren aikana. Näin laskettuna tällä hetkellä merellä sijaitsevien tuulivoimaloiden työllistävä vaikutus on noin 354 henkilötyövuotta, ja mikäli 3000 MW:n merituulivoimahankkeet toteutuisivat, työllistävyys olisi 35 400 henkilötyövuotta eli jopa 30 000 henkilöä.

Merenalaiset yhteydet ovat kansantaloudellisesti hyvin merkittäviä. Niiden taloudellista arvoa ei kyetty määrittämään, mutta toimivat ja laajat energiamarkkinat sekä tietoliikenneyhteydet erittäin tärkeitä mille tahansa valtiolle.

Merenpohjan maa-ainesten nostosta löytyy niukasti tietoa. Nostoja tapahtuu ilmeisesti melko vähän eikä niiden taloudellinen merkitys ole tähän saakka ollut kovin suuri.

On vaikea arvioida, mikä on Itämeren tuottama arvonlisäys turismissa. Turismi ja matkailu eivät välttämättä ole riippuvaisia merestä tai sen tilasta.

Jätevesillä on useita ympäristölle haitallisia ominaisuuksia. Näitä ovat kemikaalit ja muut haitalliset aineet sekä rehevöittävät päästöt.

Maanpuolustus toimien ympäristövaikutuksia ei ole arvioitu alustavassa arviossa. Kuten muillakin merenkulkuun liittyvillä toimilla, sillä voi olla vaikutuksia esimerkiksi vedenalaiseen meluun, roskaantumiseen ja muihin fyysisiin häiriöihin ankkuroinnin ja harjoitusten vuoksi.

Satamarakentaminen aiheuttaa rannikoiden ympäristön muuttumista, kun rannikkoalueita muokataan satamarakentamisen ja väylänpidon yhteydessä. Vilkas liikenne satamissa aiheuttaa myös vedenalaista melua.

Vesiviljely aiheuttaa ravinteiden ja orgaanisten aineiden lisääntymistä. Myös erilaiset taudit voivat levitä ympäristöön kalanviljelyn seurauksena.

Kalastus aiheuttaa fyysistä vahinkoa ja häiriötä sekä biologisia häiriöitä, ja vaikuttavat ekosysteemien ravintoverkkojen toimintaan. Lisäksi kalastus voi aiheuttaa vedenalaista melua sekä roskaantumista.

Merenpohjan maa-ainesten ottaminen ja siirtäminen ruoppaamalla aiheuttaa fyysistä vahinkoa meren ekosysteemeille ja vapauttaa veteen haitta-aineita ja ravinteita. Maa-ainesten poisto muuttaa merenpohjan rakennetta ja olosuhteita. Tällä on vaikutuksia pohjassa elävien kasvi- ja eläinlajien elinympäristöihin sekä myös esimerkiksi kalojen kutualueisiin. Ruoppaustoiminta lisää myös eroosioriskiä ranta-alueilla, joista maata poistetaan. Pitkäaikaisella merihiekan poistolla voi olla vaikutuksia merivirtoihin ja sedimentaatioon sekä mahdollisesti paikallisesti myös happikatoon. Lisäksi toiminta voi samentaa vettä voimakkaasti, ja jopa tuhota paikallisia eliöyhteisöjä.

Maatalous on yksi merkittävimmistä Itämeren tilaan vaikuttavista tekijöistä. Ominaisuuksiensa puolesta Itämeri on erityisen herkkä rehevöittäville ravinnepäästöille, joiden suurin aiheuttaja on maatalous. Vuonna 2008 maatalouden osuus Suomen fosforipäästöistä oli noin 68 prosenttia ja typpipäästöistä noin 53 prosenttia. Metsätalous ei ole yhtä merkittävä kuormittaja kuin maatalous, mutta vuonna 2008 se oli kuitenkin neljänneksi suurin kuormituksen lähde sekä fosforin että typen osalta.

Merellä sijaitsevat tuulivoimalat ja tulevaisuudessa mahdolliset aaltoenergiavoimalat aiheuttavat merenpohjan tukahduttamista ja tukkimista sekä vedenalaista melua. Nämä paineet ovat läsnä sekä rakennusvaiheessa että käytön aikana. Toiminnassa ollessaan tuulivoimaloiden pyörivät lavat aiheuttavat melua ja visuaalisia ärsykkeitä, jotka voivat häiritä kaloja ja lintuja. Lisäksi energian maalle johtamiseen tarvittavien sähkökaapelien aiheuttamat magneettiset kentät voivat häiritä tiettyjä eliölajeja.

Teollisuudesta peräisin oleva orgaanisen aineen ja kiintoaineen kuormitus vesiin oli suurimmillaan 1970-luvun alussa, minkä jälkeen se on vähentynyt voimakkaasti. Raskaimmin vesistöjä ovat Suomessa kuormittaneet massa- ja paperiteollisuuden laitokset. Teollisuuden fosfori- ja typpikuormitus kääntyivät selvään laskuun 1980-luvun jälkipuoliskolla. Tähän ovat vaikuttaneet sekä parannukset teollisuuden prosesseissa että jätevesien puhdistuksen selvä tehostuminen. Vuosina 1985–1995 teollisuuden fosforikuormitus väheni 57 % ja typpikuormitus 34 %. Seuraavalla kymmenvuotisjaksolla 1995–2005 kuormituksen vähenemä oli edelleen fosforin osalta 46 % ja typen osalta 22 %. 2000-luvulla teollisuuden ravinnekuormitus ei ole enää suuresti alentunut (Mäenpää ja Tolonen 2011).