Insufficient data

Saaristomeren sisempien rannikkoalueiden tila on yleensä välttävä ja ulkosaariston tyydyttävä.

Saaristomeren sisempien rannikkoalueiden tila on yleensä välttävä ja ulkosaariston tyydyttävä.

VPD: Saaristomeri on pääasiassa tyydyttävässä tilassa. Eräät rannikonläheiset lahdet on fosforin perusteella luokiteltu välttäviksi.

VPD: Saaristomeri on pääasiassa tyydyttävässä tilassa. Eräät rannikonläheiset lahdet on fosforin perusteella luokiteltu välttäviksi.

Insufficient data

HELCOM: Kaikki Itämeren altaat, lukuun ottamatta avointa Perämerta luokiteltiin vuosina 2001-2006 rehevöityneiksi (ravinteet, kasviplankton, näkösyvyys) perusteella. VPD: Alue on pääosin tyydyttävässä tilassa, osa välttävässä, osa huonossa.

HELCOM: Kaikki Itämeren altaat, lukuun ottamatta avointa Perämerta luokiteltiin vuosina 2001-2006 rehevöityneiksi (ravinteet, kasviplankton, näkösyvyys) perusteella. VPD: Alue on pääosin tyydyttävässä tilassa, osa välttävässä, osa huonossa.

HELCOM: Kaikki Itämeren altaat, lukuun ottamatta avointa Perämerta luokiteltiin vuosina 2001-2006 rehevöityneiksi (ravinteet, kasviplankton, näkösyvyys) perusteella. VPD: Alue on pääosin tyydyttävässä tilassa, osa välttävässä, osa huonossa.

HELCOM: Kaikki Itämeren altaat, lukuun ottamatta avointa Perämerta luokiteltiin vuosina 2001-2006 rehevöityneiksi (ravinteet, kasviplankton, näkösyvyys) perusteella. VPD: Alue on pääosin tyydyttävässä tilassa, osa välttävässä, osa huonossa.

HELCOM: Kaikki Itämeren altaat, lukuun ottamatta avointa Perämerta luokiteltiin vuosina 2001-2006 rehevöityneiksi (ravinteet, kasviplankton, näkösyvyys) perusteella. VPD: Alue on pääosin tyydyttävässä tilassa, osa välttävässä, osa huonossa.

Vuodenaikaisuudella suuri vaikutus tuloksiin.

Vuodenaikaisuudella suuri vaikutus tuloksiin.

Vuodenaikaisuudella suuri vaikutus tuloksiin.

Vuodenaikaisuudella suuri vaikutus tuloksiin.

Vuodenaikaisuudella suuri vaikutus tuloksiin.

Vuodenaikaisuudella suuri vaikutus tuloksiin.

Trendejä ei voida esittää Trends-kolumneissa, koska Topic (ImpactPressureWaterColumn) käsittää useita muuttujia: kasviplanktonlajisto, kasviplankton määrä, levämyrkyt, näkösyvyys.

Trendejä ei voida esittää Trends-kolumneissa, koska Topic (ImpactPressureWaterColumn) käsittää useita muuttujia: kasviplanktonlajisto, kasviplankton määrä, levämyrkyt, näkösyvyys.

Trendejä ei voida esittää Trends-kolumneissa, koska Topic (ImpactPressureWaterColumn) käsittää useita muuttujia: kasviplanktonlajisto, kasviplankton määrä, levämyrkyt, näkösyvyys.

Trendejä ei voida esittää Trends-kolumneissa, koska Topic (ImpactPressureWaterColumn) käsittää useita muuttujia: kasviplanktonlajisto, kasviplankton määrä, levämyrkyt, näkösyvyys.

Trendejä ei voida esittää Trends-kolumneissa, koska Topic (ImpactPressureWaterColumn) käsittää useita muuttujia: kasviplanktonlajisto, kasviplankton määrä, levämyrkyt, näkösyvyys.

Suomen merialueista - valuma-alueen kokoon suhteutettuna - Saaristomeren kuormitus on korkeimmalla tasolla; Saaristomereen laskevien jokien valuma-alueen pinta-alaan suhteutettu fosforikuorma on huomattavan korkea. Saaristomeren typpikuorma ei sen sijaan ole muihin valuma-alueisiin verrattuna erityisen korkealla tasolla. Saaristomeren sisäsaariston rehevöitymiseen ovat vaikuttaneet lähinnä asutusjätevedet ja maatalous. Maatalouden piirissä tehdyt vesiensuojelutoimenpiteet eivät ole vähentäneet maatalouden tuottamaa ravinnekuormitusta toivotulla tavalla; valuma-alueen pellot ovat eroosioherkkiä ja jokien kuljettamat typen sekä fosforin määrät ovat suuria suhteessa niiden virtaamaan. Yhdyskuntajätevesien fosforikuormitus väheni voimakkaasti jo 1970-luvulla ja on vähentynyt sen jälkeenkin; typpikuormitus on pienentynyt selvästi vasta 2000-luvulla typenpoiston tehostuessa. Kalankasvatus kuormittaa eniten välisaaristoa; kuormitusvaikutus oli huipussaan 1980-luvun lopulla ja on laskenut siitä lähtien. Saaristomeren ulkosaariston rehevöityminen kiihtyi 1970-luvulla ja sama kehitys on jatkunut 2000-luvulle asti. Saaristomereen laskevien jokien ravinnevirtaamissa ei ole tapahtunut muutoksia viimeisten parinkymmenen vuoden aikana. Saaristomeri on hyvin rikkonainen, joten kuormituslähteiden vaikutus leviää siellä epätasaisesti. Paikallisten kuormituslähteiden vaikutus on voimakkainta Saaristomeren sisäosissa, kun taas Suomenlahdelta tulevan virtauksen mukana tulevat ravinteet vaikuttavat erityisesti Saaristomeren kaakkoisiin ja eteläisiin osiin. Ilmalaskeuman osuus kokonaiskuormituksesta on suurin ulkosaaristossa. Myös meren sisäiset prosessit kasvattavat ravinteiden määrää ("sisäinen kuormitus") monin paikoin erityisesti sisä- ja välisaaristossa.

Saaristomerelle tuleva typpilaskeuma on laskeumamittausten perusteella laskenut jonkin verran viimeisten 10 - 20 vuoden aikana. Pohjanlahdella DIP -taso laskee pohjoiseen päin mentäessä Saaristomereltä Perämerelle, kun taas typen osalta tilanne on päinvastainen; DIN -taso Perämerellä on huomattavan korkea, ollen Suomenlahden tasolla. Saaristomereen laskevien jokien ravinnevirtaamissa ei ole tapahtunut muutoksia viimeisten parinkymmenen vuoden aikana.

Saaristomerelle tuleva typpilaskeuma on laskeumamittausten perusteella laskenut jonkin verran viimeisten 10 - 20 vuoden aikana. Pohjanlahdella DIP -taso laskee pohjoiseen päin mentäessä Saaristomereltä Perämerelle, kun taas typen osalta tilanne on päinvastainen; DIN -taso Perämerellä on huomattavan korkea, ollen Suomenlahden tasolla. Saaristomereen laskevien jokien ravinnevirtaamissa ei ole tapahtunut muutoksia viimeisten parinkymmenen vuoden aikana.

Saaristomerellä pintaveden ja pohjanläheisen veden kesäaikaiset kokonaistyppipitoisuudet (TN) ovat nykyään pääosin samalla tasolla kuin 1980-luvun alkupuolella. Vain paikoin sisä- ja välisaaristossa pitoisuustaso on jonkin verran kasvanut. Pintaveden talvinen TN -pitoisuus on nyt monin paikoin sisäsaaristossa korkeampi kuin 1980-luvun alkupuolella, mutta ulkosaaristossa ei näyttäisi tapahtuneen muutoksia viimeisten 30 vuoden aikana. Turun edustalla pitoisuus on paikoin laskenut.

Saaristomereen laskevien jokien ravinnevirtaamissa ei ole tapahtunut muutoksia viimeisten parinkymmenen vuoden aikana.

Saaristomereen laskevien jokien ravinnevirtaamissa ei ole tapahtunut muutoksia viimeisten parinkymmenen vuoden aikana.

Pintaveden kesäaikainen kokonaisfosforipitoisuus (TP) on kasvanut valtaosassa Saaristomerta 1980-luvun alkupuolelta 2000-luvun loppupuolelle (2004–08) 15–60% ja osittain tätäkin enemmän. Kasvu kuitenkin taittui 2000-luvulle tultaessa lukuun ottamatta osaa ulkosaaristoa, jossa kasvu jatkoi 2000-luvullakin. Osassa sisäsaaristossa pitoisuustaso on ollut viime vuosina hieman alempi kuin 1990-luvulla. Nykyään pintaveden pitoisuustaso vaihtelee Saaristomeren eri osissa välillä 0,5-6 μmol/l. Pohjanläheisen veden kesäaikainen TP -pitoisuus on kasvanut vielä enemmän kuin pintavedessä. Yli puolella seurantapaikoista pitoisuus on noussut 1980-luvun alusta yli 60 % ja muutamilla paikoilla kaksin- tai jopa moninkertaistunut. Pitoisuuden kasvu on taittunut monin paikoin 2000-luvun alkupuolella. Tasaantuminen ei ole kuitenkaan ollut yhtä selvää kuin pintavedessä. DIP:n kasvu on ollut TP:n kasvuakin suurempaa. Pintaveden talviaikainen TP -pitoisuus on kasvanut 1980-luvulta lähtien lukuun ottamatta eräitä rannikonläheisiä vesialueita. 2000-luvulla pitoisuudet ovat kuitenkin paikoin sisäsaaristossa pysyneet ennallaan tai pienentyneet. Pintaveden ja pohjanläheisen veden kesäaikaiset kokonaistyppipitoisuudet (TN) ovat nykyään pääosin samalla tasolla kuin 1980-luvun alkupuolella. Vain paikoin sisä- ja välisaaristossa pitoisuustaso on jonkin verran kasvanut. Saaristomerellä DIP -pitoisuudet kasvoivat vielä 1990-luvullakin ja 2000-luvun alussa. Pohjanlahdella DIP -taso laskee pohjoiseen päin mentäessä Saaristomereltä Perämerelle.

Orgaaninen aine kuluttaa hajotessaan happea ja sen kuormitus voi heikentää merialueiden happitilannetta erityisesti suojaisissa lahdissa ja sisäsaariston altaissa, joissa veden vaihtuvuus on hidasta. Saaristomeren rannikolta löytyykin yleisesti hapettomia pohjasedimenttejä.

Suomen rannikkoalueilla keskimääräinen orgaanisen kokonaishiilen pitoisuus pintavedessä vaihtelee välillä 2,9 – 6,0 mg L-1 (keskiarvo vuosilta 2007-11) merialueesta riippuen. Saaristomerellä pitoisuudet ovat selvästi muita alueita alhaisempia; Saaristomerellä kokonaishiilen pitoisuuksissa ei ole havaittu muutosta 1980-luvulta tähän päivääna.

KASVIPLANKTON: Saaristomerellä loppukesän sinileväbiomassat ovat kasvaneet 1990-luvun lopulta lähtien. Saaristomerellä planktonlevien määrää kuvaavan a- klorofyllin pitoisuus vaihtelee loppukesäisin keskimäärin 2 μg/l ja 50 μg/l välillä. A-klorofyllin pitoisuus on kasvanut koko Saaristomerellä 1980-luvun alusta lähtien, jolloin sen mittaus aloitettiin. Puolella seurantapaikoista klorofyllimäärät ovat nykyään vähintään 60 % suurempia kuin 1980-luvun alkuvuosina ja muutamin paikoin a-klorofylliä on yli kaksin verroin parinkymmenen vuoden takaiseen tilanteeseen verrattuna. Lähes kaikkialla väli- ja ulkosaaristossa a-klorofyllipitoisuus on kasvanut vielä 2000-luvullakin aivan viime vuosia lukuun ottamatta. Rannikon tuntumassa Halikonlahdelta Askaistenlahdelle a-klorofyllipitoisuus on kuitenkin ollut 2000-luvulla pienempi kuin 1990-luvun puolivälissä ja jälkipuolella. Panssarilevät H. triquetra ja myrkkyjä tuottamaan kykenevä Alexandrium ostenfelfii saattavat muodostaa loppukesällä kukintoja Ahvenanmaan matalissa saaristovesissä. NÄKÖSYVYYS: Saaristomerellä näkösyvyys on pienentynyt useilla seurantapaikoilla 15 – 60 % viimeisten vuosikymmenten aikana. 2000-luvulla näkösyvyyden pieneneminen on monin paikoin kuitenkin tasaantunut. Aivan rannikon tuntumassa näkösyvyys ei ole muuttunut 1980-luvun jälkeen. Näillä alueilla näkösyvyys on ollut pieni jo aiemminkin. Vesienhoidon kriteereillä tehdyssä näkösyvyyteen perustuvassa rannikkoalueiden tilaluokittelussa Saaristomeri on valtaosaltaan tyydyttävässä tilassa. Rannikonläheiset vedet ovat välttävässä, muutamin paikoin huonossa tilassa.

KASVIPLANKTON: Saaristomerellä loppukesän sinileväbiomassat ovat kasvaneet 1990-luvun lopulta lähtien. Saaristomerellä planktonlevien määrää kuvaavan a- klorofyllin pitoisuus vaihtelee loppukesäisin keskimäärin 2 μg/l ja 50 μg/l välillä. A-klorofyllin pitoisuus on kasvanut koko Saaristomerellä 1980-luvun alusta lähtien, jolloin sen mittaus aloitettiin. Puolella seurantapaikoista klorofyllimäärät ovat nykyään vähintään 60 % suurempia kuin 1980-luvun alkuvuosina ja muutamin paikoin a-klorofylliä on yli kaksin verroin parinkymmenen vuoden takaiseen tilanteeseen verrattuna. Lähes kaikkialla väli- ja ulkosaaristossa a-klorofyllipitoisuus on kasvanut vielä 2000-luvullakin aivan viime vuosia lukuun ottamatta. Rannikon tuntumassa Halikonlahdelta Askaistenlahdelle a-klorofyllipitoisuus on kuitenkin ollut 2000-luvulla pienempi kuin 1990-luvun puolivälissä ja jälkipuolella. Panssarilevät H. triquetra ja myrkkyjä tuottamaan kykenevä Alexandrium ostenfelfii saattavat muodostaa loppukesällä kukintoja Ahvenanmaan matalissa saaristovesissä. NÄKÖSYVYYS: Saaristomerellä näkösyvyys on pienentynyt useilla seurantapaikoilla 15 – 60 % viimeisten vuosikymmenten aikana. 2000-luvulla näkösyvyyden pieneneminen on monin paikoin kuitenkin tasaantunut. Aivan rannikon tuntumassa näkösyvyys ei ole muuttunut 1980-luvun jälkeen. Näillä alueilla näkösyvyys on ollut pieni jo aiemminkin. Vesienhoidon kriteereillä tehdyssä näkösyvyyteen perustuvassa rannikkoalueiden tilaluokittelussa Saaristomeri on valtaosaltaan tyydyttävässä tilassa. Rannikonläheiset vedet ovat välttävässä, muutamin paikoin huonossa tilassa.

KASVIPLANKTON: Saaristomerellä loppukesän sinileväbiomassat ovat kasvaneet 1990-luvun lopulta lähtien. Saaristomerellä planktonlevien määrää kuvaavan a- klorofyllin pitoisuus vaihtelee loppukesäisin keskimäärin 2 μg/l ja 50 μg/l välillä. A-klorofyllin pitoisuus on kasvanut koko Saaristomerellä 1980-luvun alusta lähtien, jolloin sen mittaus aloitettiin. Puolella seurantapaikoista klorofyllimäärät ovat nykyään vähintään 60 % suurempia kuin 1980-luvun alkuvuosina ja muutamin paikoin a-klorofylliä on yli kaksin verroin parinkymmenen vuoden takaiseen tilanteeseen verrattuna. Lähes kaikkialla väli- ja ulkosaaristossa a-klorofyllipitoisuus on kasvanut vielä 2000-luvullakin aivan viime vuosia lukuun ottamatta. Rannikon tuntumassa Halikonlahdelta Askaistenlahdelle a-klorofyllipitoisuus on kuitenkin ollut 2000-luvulla pienempi kuin 1990-luvun puolivälissä ja jälkipuolella. Panssarilevät H. triquetra ja myrkkyjä tuottamaan kykenevä Alexandrium ostenfelfii saattavat muodostaa loppukesällä kukintoja Ahvenanmaan matalissa saaristovesissä. NÄKÖSYVYYS: Saaristomerellä näkösyvyys on pienentynyt useilla seurantapaikoilla 15 – 60 % viimeisten vuosikymmenten aikana. 2000-luvulla näkösyvyyden pieneneminen on monin paikoin kuitenkin tasaantunut. Aivan rannikon tuntumassa näkösyvyys ei ole muuttunut 1980-luvun jälkeen. Näillä alueilla näkösyvyys on ollut pieni jo aiemminkin. Vesienhoidon kriteereillä tehdyssä näkösyvyyteen perustuvassa rannikkoalueiden tilaluokittelussa Saaristomeri on valtaosaltaan tyydyttävässä tilassa. Rannikonläheiset vedet ovat välttävässä, muutamin paikoin huonossa tilassa.

KASVIPLANKTON: Saaristomerellä loppukesän sinileväbiomassat ovat kasvaneet 1990-luvun lopulta lähtien. Saaristomerellä planktonlevien määrää kuvaavan a- klorofyllin pitoisuus vaihtelee loppukesäisin keskimäärin 2 μg/l ja 50 μg/l välillä. A-klorofyllin pitoisuus on kasvanut koko Saaristomerellä 1980-luvun alusta lähtien, jolloin sen mittaus aloitettiin. Puolella seurantapaikoista klorofyllimäärät ovat nykyään vähintään 60 % suurempia kuin 1980-luvun alkuvuosina ja muutamin paikoin a-klorofylliä on yli kaksin verroin parinkymmenen vuoden takaiseen tilanteeseen verrattuna. Lähes kaikkialla väli- ja ulkosaaristossa a-klorofyllipitoisuus on kasvanut vielä 2000-luvullakin aivan viime vuosia lukuun ottamatta. Rannikon tuntumassa Halikonlahdelta Askaistenlahdelle a-klorofyllipitoisuus on kuitenkin ollut 2000-luvulla pienempi kuin 1990-luvun puolivälissä ja jälkipuolella. Panssarilevät H. triquetra ja myrkkyjä tuottamaan kykenevä Alexandrium ostenfelfii saattavat muodostaa loppukesällä kukintoja Ahvenanmaan matalissa saaristovesissä. NÄKÖSYVYYS: Saaristomerellä näkösyvyys on pienentynyt useilla seurantapaikoilla 15 – 60 % viimeisten vuosikymmenten aikana. 2000-luvulla näkösyvyyden pieneneminen on monin paikoin kuitenkin tasaantunut. Aivan rannikon tuntumassa näkösyvyys ei ole muuttunut 1980-luvun jälkeen. Näillä alueilla näkösyvyys on ollut pieni jo aiemminkin. Vesienhoidon kriteereillä tehdyssä näkösyvyyteen perustuvassa rannikkoalueiden tilaluokittelussa Saaristomeri on valtaosaltaan tyydyttävässä tilassa. Rannikonläheiset vedet ovat välttävässä, muutamin paikoin huonossa tilassa.

KASVIPLANKTON: Saaristomerellä loppukesän sinileväbiomassat ovat kasvaneet 1990-luvun lopulta lähtien. Saaristomerellä planktonlevien määrää kuvaavan a- klorofyllin pitoisuus vaihtelee loppukesäisin keskimäärin 2 μg/l ja 50 μg/l välillä. A-klorofyllin pitoisuus on kasvanut koko Saaristomerellä 1980-luvun alusta lähtien, jolloin sen mittaus aloitettiin. Puolella seurantapaikoista klorofyllimäärät ovat nykyään vähintään 60 % suurempia kuin 1980-luvun alkuvuosina ja muutamin paikoin a-klorofylliä on yli kaksin verroin parinkymmenen vuoden takaiseen tilanteeseen verrattuna. Lähes kaikkialla väli- ja ulkosaaristossa a-klorofyllipitoisuus on kasvanut vielä 2000-luvullakin aivan viime vuosia lukuun ottamatta. Rannikon tuntumassa Halikonlahdelta Askaistenlahdelle a-klorofyllipitoisuus on kuitenkin ollut 2000-luvulla pienempi kuin 1990-luvun puolivälissä ja jälkipuolella. Panssarilevät H. triquetra ja myrkkyjä tuottamaan kykenevä Alexandrium ostenfelfii saattavat muodostaa loppukesällä kukintoja Ahvenanmaan matalissa saaristovesissä. NÄKÖSYVYYS: Saaristomerellä näkösyvyys on pienentynyt useilla seurantapaikoilla 15 – 60 % viimeisten vuosikymmenten aikana. 2000-luvulla näkösyvyyden pieneneminen on monin paikoin kuitenkin tasaantunut. Aivan rannikon tuntumassa näkösyvyys ei ole muuttunut 1980-luvun jälkeen. Näillä alueilla näkösyvyys on ollut pieni jo aiemminkin. Vesienhoidon kriteereillä tehdyssä näkösyvyyteen perustuvassa rannikkoalueiden tilaluokittelussa Saaristomeri on valtaosaltaan tyydyttävässä tilassa. Rannikonläheiset vedet ovat välttävässä, muutamin paikoin huonossa tilassa.

Saaristomeren rannikolta löytyy yleisesti hapettomia pohjasedimenttejä: alueella on runsaasti eristäytyneitä syvänteitä joissa vesi vaihtuu hitaasti. Seisahtaneessa syvävedessä hapettomuus on kesäisin säännöllistä. Kaikkein syvimmät alueet ovat yhteydessä aluetta halkoviin kanjoneihin, joissa virtaukset edesauttavat veden vaihtumista ja ehkäisevät happea kuluttavan orgaanisen aineksen kerrostumista. Sen sijaan matalammat 20–40 m syvät altaat ovat usein kerrostumisalueita, joissa alusveden happi kuluu nopeasti loppuun. Saaristomerellä vesi sekoittuu yleensä syvyyssuunnassa syksyisin, mistä syystä hapettomuus ei ole näillä alueilla jatkuva olotila. Saaristomerellä pohjanläheisen veden happitilanne on heikentynyt viime vuosikymmeninä. Hapen puutetta esiintyy pohjanläheisessä vedessä loppukesäisin monin paikoin erityisesti sisä- ja välisaaristossa. Ulkosaariston happitilanne on parempi.

UnKnown_NotAstassed

UnKnown_NotAstassed

UnKnown_NotAstassed

UnKnown_NotAstassed

UnKnown_NotAstassed

UnKnown_NotAstassed

UnKnown_NotAstassed

UnKnown_NotAstassed

UnKnown_NotAstassed

UnKnown_NotAstassed

UnKnown_NotAstassed

UnKnown_NotAstassed

UnKnown_NotAstassed

UnKnown_NotAstassed

UnKnown_NotAstassed

Lounaisella rannikolla maatalous on, lukuun ottamatta suurimpien kaupunkien edustoja, selkeästi suurin ravinnekuormittaja. Turun edustalle tulee jokien välityksellä ravinteita enemmän maataloudesta kuin kaupungin puhdistetuista jätevesistä. Kalankasvatus on Suomessa keskittynyt lounaisille merialueille. Saaristomerellä kalankasvatuksen osuus fosforin kokonaiskuormituksesta on 3 % ja typpikuormituksesta 2 %. Kalankasvatuksen keskittymäalueilla välisaaristossa se on kuitenkin suurin paikallinen kuormituslähde. Ravinnekuormitus oli suurimmillaan 1980-luvun lopussa, mutta on sen jälkeen vähentynyt alle puoleen. Kalankasvatuksen ravinnekuormituksen huomattava väheneminen johtuu sekä kalankasvatuksen tuotannon vähenemisestä että ominaiskuormituksen pienenemisestä. Saaristomeren sisäsaariston rehevöitymiseen ovat vaikuttaneet lähinnä asutusjätevedet ja maatalous. Maatalouden piirissä tehdyt vesiensuojelutoimenpiteet eivät ole vähentäneet maatalouden tuottamaa ravinnekuormitusta toivotulla tavalla; valuma-alueen pellot ovat eroosioherkkiä ja jokien kuljettamat typen sekä fosforin määrät ovat suuria suhteessa niiden virtaamaan. Myös meren sisäiset prosessit kasvattavat ravinteiden määrää ("sisäinen kuormitus") monin paikoin erityisesti sisä- ja välisaaristossa.

Lounaisella rannikolla maatalous on, lukuun ottamatta suurimpien kaupunkien edustoja, selkeästi suurin ravinnekuormittaja. Turun edustalle tulee jokien välityksellä ravinteita enemmän maataloudesta kuin kaupungin puhdistetuista jätevesistä. Kalankasvatus on Suomessa keskittynyt lounaisille merialueille. Saaristomerellä kalankasvatuksen osuus fosforin kokonaiskuormituksesta on 3 % ja typpikuormituksesta 2 %. Kalankasvatuksen keskittymäalueilla välisaaristossa se on kuitenkin suurin paikallinen kuormituslähde. Ravinnekuormitus oli suurimmillaan 1980-luvun lopussa, mutta on sen jälkeen vähentynyt alle puoleen. Kalankasvatuksen ravinnekuormituksen huomattava väheneminen johtuu sekä kalankasvatuksen tuotannon vähenemisestä että ominaiskuormituksen pienenemisestä. Saaristomeren sisäsaariston rehevöitymiseen ovat vaikuttaneet lähinnä asutusjätevedet ja maatalous. Maatalouden piirissä tehdyt vesiensuojelutoimenpiteet eivät ole vähentäneet maatalouden tuottamaa ravinnekuormitusta toivotulla tavalla; valuma-alueen pellot ovat eroosioherkkiä ja jokien kuljettamat typen sekä fosforin määrät ovat suuria suhteessa niiden virtaamaan. Myös meren sisäiset prosessit kasvattavat ravinteiden määrää ("sisäinen kuormitus") monin paikoin erityisesti sisä- ja välisaaristossa.

Lounaisella rannikolla maatalous on, lukuun ottamatta suurimpien kaupunkien edustoja, selkeästi suurin ravinnekuormittaja. Turun edustalle tulee jokien välityksellä ravinteita enemmän maataloudesta kuin kaupungin puhdistetuista jätevesistä. Kalankasvatus on Suomessa keskittynyt lounaisille merialueille. Saaristomerellä kalankasvatuksen osuus fosforin kokonaiskuormituksesta on 3 % ja typpikuormituksesta 2 %. Kalankasvatuksen keskittymäalueilla välisaaristossa se on kuitenkin suurin paikallinen kuormituslähde. Ravinnekuormitus oli suurimmillaan 1980-luvun lopussa, mutta on sen jälkeen vähentynyt alle puoleen. Kalankasvatuksen ravinnekuormituksen huomattava väheneminen johtuu sekä kalankasvatuksen tuotannon vähenemisestä että ominaiskuormituksen pienenemisestä. Saaristomeren sisäsaariston rehevöitymiseen ovat vaikuttaneet lähinnä asutusjätevedet ja maatalous. Maatalouden piirissä tehdyt vesiensuojelutoimenpiteet eivät ole vähentäneet maatalouden tuottamaa ravinnekuormitusta toivotulla tavalla; valuma-alueen pellot ovat eroosioherkkiä ja jokien kuljettamat typen sekä fosforin määrät ovat suuria suhteessa niiden virtaamaan. Myös meren sisäiset prosessit kasvattavat ravinteiden määrää ("sisäinen kuormitus") monin paikoin erityisesti sisä- ja välisaaristossa.

Lounaisella rannikolla maatalous on, lukuun ottamatta suurimpien kaupunkien edustoja, selkeästi suurin ravinnekuormittaja. Turun edustalle tulee jokien välityksellä ravinteita enemmän maataloudesta kuin kaupungin puhdistetuista jätevesistä. Kalankasvatus on Suomessa keskittynyt lounaisille merialueille. Saaristomerellä kalankasvatuksen osuus fosforin kokonaiskuormituksesta on 3 % ja typpikuormituksesta 2 %. Kalankasvatuksen keskittymäalueilla välisaaristossa se on kuitenkin suurin paikallinen kuormituslähde. Ravinnekuormitus oli suurimmillaan 1980-luvun lopussa, mutta on sen jälkeen vähentynyt alle puoleen. Kalankasvatuksen ravinnekuormituksen huomattava väheneminen johtuu sekä kalankasvatuksen tuotannon vähenemisestä että ominaiskuormituksen pienenemisestä. Saaristomeren sisäsaariston rehevöitymiseen ovat vaikuttaneet lähinnä asutusjätevedet ja maatalous. Maatalouden piirissä tehdyt vesiensuojelutoimenpiteet eivät ole vähentäneet maatalouden tuottamaa ravinnekuormitusta toivotulla tavalla; valuma-alueen pellot ovat eroosioherkkiä ja jokien kuljettamat typen sekä fosforin määrät ovat suuria suhteessa niiden virtaamaan. Myös meren sisäiset prosessit kasvattavat ravinteiden määrää ("sisäinen kuormitus") monin paikoin erityisesti sisä- ja välisaaristossa.

Lounaisella rannikolla maatalous on, lukuun ottamatta suurimpien kaupunkien edustoja, selkeästi suurin ravinnekuormittaja. Turun edustalle tulee jokien välityksellä ravinteita enemmän maataloudesta kuin kaupungin puhdistetuista jätevesistä. Kalankasvatus on Suomessa keskittynyt lounaisille merialueille. Saaristomerellä kalankasvatuksen osuus fosforin kokonaiskuormituksesta on 3 % ja typpikuormituksesta 2 %. Kalankasvatuksen keskittymäalueilla välisaaristossa se on kuitenkin suurin paikallinen kuormituslähde. Ravinnekuormitus oli suurimmillaan 1980-luvun lopussa, mutta on sen jälkeen vähentynyt alle puoleen. Kalankasvatuksen ravinnekuormituksen huomattava väheneminen johtuu sekä kalankasvatuksen tuotannon vähenemisestä että ominaiskuormituksen pienenemisestä. Saaristomeren sisäsaariston rehevöitymiseen ovat vaikuttaneet lähinnä asutusjätevedet ja maatalous. Maatalouden piirissä tehdyt vesiensuojelutoimenpiteet eivät ole vähentäneet maatalouden tuottamaa ravinnekuormitusta toivotulla tavalla; valuma-alueen pellot ovat eroosioherkkiä ja jokien kuljettamat typen sekä fosforin määrät ovat suuria suhteessa niiden virtaamaan. Myös meren sisäiset prosessit kasvattavat ravinteiden määrää ("sisäinen kuormitus") monin paikoin erityisesti sisä- ja välisaaristossa.

Lounaisella rannikolla maatalous on, lukuun ottamatta suurimpien kaupunkien edustoja, selkeästi suurin ravinnekuormittaja. Turun edustalle tulee jokien välityksellä ravinteita enemmän maataloudesta kuin kaupungin puhdistetuista jätevesistä. Kalankasvatus on Suomessa keskittynyt lounaisille merialueille. Saaristomerellä kalankasvatuksen osuus fosforin kokonaiskuormituksesta on 3 % ja typpikuormituksesta 2 %. Kalankasvatuksen keskittymäalueilla välisaaristossa se on kuitenkin suurin paikallinen kuormituslähde. Ravinnekuormitus oli suurimmillaan 1980-luvun lopussa, mutta on sen jälkeen vähentynyt alle puoleen. Kalankasvatuksen ravinnekuormituksen huomattava väheneminen johtuu sekä kalankasvatuksen tuotannon vähenemisestä että ominaiskuormituksen pienenemisestä. Saaristomeren sisäsaariston rehevöitymiseen ovat vaikuttaneet lähinnä asutusjätevedet ja maatalous. Maatalouden piirissä tehdyt vesiensuojelutoimenpiteet eivät ole vähentäneet maatalouden tuottamaa ravinnekuormitusta toivotulla tavalla; valuma-alueen pellot ovat eroosioherkkiä ja jokien kuljettamat typen sekä fosforin määrät ovat suuria suhteessa niiden virtaamaan. Myös meren sisäiset prosessit kasvattavat ravinteiden määrää ("sisäinen kuormitus") monin paikoin erityisesti sisä- ja välisaaristossa.

Lounaisella rannikolla maatalous on, lukuun ottamatta suurimpien kaupunkien edustoja, selkeästi suurin ravinnekuormittaja. Turun edustalle tulee jokien välityksellä ravinteita enemmän maataloudesta kuin kaupungin puhdistetuista jätevesistä. Kalankasvatus on Suomessa keskittynyt lounaisille merialueille. Saaristomerellä kalankasvatuksen osuus fosforin kokonaiskuormituksesta on 3 % ja typpikuormituksesta 2 %. Kalankasvatuksen keskittymäalueilla välisaaristossa se on kuitenkin suurin paikallinen kuormituslähde. Ravinnekuormitus oli suurimmillaan 1980-luvun lopussa, mutta on sen jälkeen vähentynyt alle puoleen. Kalankasvatuksen ravinnekuormituksen huomattava väheneminen johtuu sekä kalankasvatuksen tuotannon vähenemisestä että ominaiskuormituksen pienenemisestä. Saaristomeren sisäsaariston rehevöitymiseen ovat vaikuttaneet lähinnä asutusjätevedet ja maatalous. Maatalouden piirissä tehdyt vesiensuojelutoimenpiteet eivät ole vähentäneet maatalouden tuottamaa ravinnekuormitusta toivotulla tavalla; valuma-alueen pellot ovat eroosioherkkiä ja jokien kuljettamat typen sekä fosforin määrät ovat suuria suhteessa niiden virtaamaan. Myös meren sisäiset prosessit kasvattavat ravinteiden määrää ("sisäinen kuormitus") monin paikoin erityisesti sisä- ja välisaaristossa.

Lounaisella rannikolla maatalous on, lukuun ottamatta suurimpien kaupunkien edustoja, selkeästi suurin ravinnekuormittaja. Turun edustalle tulee jokien välityksellä ravinteita enemmän maataloudesta kuin kaupungin puhdistetuista jätevesistä. Kalankasvatus on Suomessa keskittynyt lounaisille merialueille. Saaristomerellä kalankasvatuksen osuus fosforin kokonaiskuormituksesta on 3 % ja typpikuormituksesta 2 %. Kalankasvatuksen keskittymäalueilla välisaaristossa se on kuitenkin suurin paikallinen kuormituslähde. Ravinnekuormitus oli suurimmillaan 1980-luvun lopussa, mutta on sen jälkeen vähentynyt alle puoleen. Kalankasvatuksen ravinnekuormituksen huomattava väheneminen johtuu sekä kalankasvatuksen tuotannon vähenemisestä että ominaiskuormituksen pienenemisestä. Saaristomeren sisäsaariston rehevöitymiseen ovat vaikuttaneet lähinnä asutusjätevedet ja maatalous. Maatalouden piirissä tehdyt vesiensuojelutoimenpiteet eivät ole vähentäneet maatalouden tuottamaa ravinnekuormitusta toivotulla tavalla; valuma-alueen pellot ovat eroosioherkkiä ja jokien kuljettamat typen sekä fosforin määrät ovat suuria suhteessa niiden virtaamaan. Myös meren sisäiset prosessit kasvattavat ravinteiden määrää ("sisäinen kuormitus") monin paikoin erityisesti sisä- ja välisaaristossa.

Lounaisella rannikolla maatalous on, lukuun ottamatta suurimpien kaupunkien edustoja, selkeästi suurin ravinnekuormittaja. Turun edustalle tulee jokien välityksellä ravinteita enemmän maataloudesta kuin kaupungin puhdistetuista jätevesistä. Kalankasvatus on Suomessa keskittynyt lounaisille merialueille. Saaristomerellä kalankasvatuksen osuus fosforin kokonaiskuormituksesta on 3 % ja typpikuormituksesta 2 %. Kalankasvatuksen keskittymäalueilla välisaaristossa se on kuitenkin suurin paikallinen kuormituslähde. Ravinnekuormitus oli suurimmillaan 1980-luvun lopussa, mutta on sen jälkeen vähentynyt alle puoleen. Kalankasvatuksen ravinnekuormituksen huomattava väheneminen johtuu sekä kalankasvatuksen tuotannon vähenemisestä että ominaiskuormituksen pienenemisestä. Saaristomeren sisäsaariston rehevöitymiseen ovat vaikuttaneet lähinnä asutusjätevedet ja maatalous. Maatalouden piirissä tehdyt vesiensuojelutoimenpiteet eivät ole vähentäneet maatalouden tuottamaa ravinnekuormitusta toivotulla tavalla; valuma-alueen pellot ovat eroosioherkkiä ja jokien kuljettamat typen sekä fosforin määrät ovat suuria suhteessa niiden virtaamaan. Myös meren sisäiset prosessit kasvattavat ravinteiden määrää ("sisäinen kuormitus") monin paikoin erityisesti sisä- ja välisaaristossa.

Lounaisella rannikolla maatalous on, lukuun ottamatta suurimpien kaupunkien edustoja, selkeästi suurin ravinnekuormittaja. Turun edustalle tulee jokien välityksellä ravinteita enemmän maataloudesta kuin kaupungin puhdistetuista jätevesistä. Kalankasvatus on Suomessa keskittynyt lounaisille merialueille. Saaristomerellä kalankasvatuksen osuus fosforin kokonaiskuormituksesta on 3 % ja typpikuormituksesta 2 %. Kalankasvatuksen keskittymäalueilla välisaaristossa se on kuitenkin suurin paikallinen kuormituslähde. Ravinnekuormitus oli suurimmillaan 1980-luvun lopussa, mutta on sen jälkeen vähentynyt alle puoleen. Kalankasvatuksen ravinnekuormituksen huomattava väheneminen johtuu sekä kalankasvatuksen tuotannon vähenemisestä että ominaiskuormituksen pienenemisestä. Saaristomeren sisäsaariston rehevöitymiseen ovat vaikuttaneet lähinnä asutusjätevedet ja maatalous. Maatalouden piirissä tehdyt vesiensuojelutoimenpiteet eivät ole vähentäneet maatalouden tuottamaa ravinnekuormitusta toivotulla tavalla; valuma-alueen pellot ovat eroosioherkkiä ja jokien kuljettamat typen sekä fosforin määrät ovat suuria suhteessa niiden virtaamaan. Myös meren sisäiset prosessit kasvattavat ravinteiden määrää ("sisäinen kuormitus") monin paikoin erityisesti sisä- ja välisaaristossa.

Lounaisella rannikolla maatalous on, lukuun ottamatta suurimpien kaupunkien edustoja, selkeästi suurin ravinnekuormittaja. Turun edustalle tulee jokien välityksellä ravinteita enemmän maataloudesta kuin kaupungin puhdistetuista jätevesistä. Kalankasvatus on Suomessa keskittynyt lounaisille merialueille. Saaristomerellä kalankasvatuksen osuus fosforin kokonaiskuormituksesta on 3 % ja typpikuormituksesta 2 %. Kalankasvatuksen keskittymäalueilla välisaaristossa se on kuitenkin suurin paikallinen kuormituslähde. Ravinnekuormitus oli suurimmillaan 1980-luvun lopussa, mutta on sen jälkeen vähentynyt alle puoleen. Kalankasvatuksen ravinnekuormituksen huomattava väheneminen johtuu sekä kalankasvatuksen tuotannon vähenemisestä että ominaiskuormituksen pienenemisestä. Saaristomeren sisäsaariston rehevöitymiseen ovat vaikuttaneet lähinnä asutusjätevedet ja maatalous. Maatalouden piirissä tehdyt vesiensuojelutoimenpiteet eivät ole vähentäneet maatalouden tuottamaa ravinnekuormitusta toivotulla tavalla; valuma-alueen pellot ovat eroosioherkkiä ja jokien kuljettamat typen sekä fosforin määrät ovat suuria suhteessa niiden virtaamaan. Myös meren sisäiset prosessit kasvattavat ravinteiden määrää ("sisäinen kuormitus") monin paikoin erityisesti sisä- ja välisaaristossa.

Lounaisella rannikolla maatalous on, lukuun ottamatta suurimpien kaupunkien edustoja, selkeästi suurin ravinnekuormittaja. Turun edustalle tulee jokien välityksellä ravinteita enemmän maataloudesta kuin kaupungin puhdistetuista jätevesistä. Kalankasvatus on Suomessa keskittynyt lounaisille merialueille. Saaristomerellä kalankasvatuksen osuus fosforin kokonaiskuormituksesta on 3 % ja typpikuormituksesta 2 %. Kalankasvatuksen keskittymäalueilla välisaaristossa se on kuitenkin suurin paikallinen kuormituslähde. Ravinnekuormitus oli suurimmillaan 1980-luvun lopussa, mutta on sen jälkeen vähentynyt alle puoleen. Kalankasvatuksen ravinnekuormituksen huomattava väheneminen johtuu sekä kalankasvatuksen tuotannon vähenemisestä että ominaiskuormituksen pienenemisestä. Saaristomeren sisäsaariston rehevöitymiseen ovat vaikuttaneet lähinnä asutusjätevedet ja maatalous. Maatalouden piirissä tehdyt vesiensuojelutoimenpiteet eivät ole vähentäneet maatalouden tuottamaa ravinnekuormitusta toivotulla tavalla; valuma-alueen pellot ovat eroosioherkkiä ja jokien kuljettamat typen sekä fosforin määrät ovat suuria suhteessa niiden virtaamaan. Myös meren sisäiset prosessit kasvattavat ravinteiden määrää ("sisäinen kuormitus") monin paikoin erityisesti sisä- ja välisaaristossa.

Lounaisella rannikolla maatalous on, lukuun ottamatta suurimpien kaupunkien edustoja, selkeästi suurin ravinnekuormittaja. Turun edustalle tulee jokien välityksellä ravinteita enemmän maataloudesta kuin kaupungin puhdistetuista jätevesistä. Kalankasvatus on Suomessa keskittynyt lounaisille merialueille. Saaristomerellä kalankasvatuksen osuus fosforin kokonaiskuormituksesta on 3 % ja typpikuormituksesta 2 %. Kalankasvatuksen keskittymäalueilla välisaaristossa se on kuitenkin suurin paikallinen kuormituslähde. Ravinnekuormitus oli suurimmillaan 1980-luvun lopussa, mutta on sen jälkeen vähentynyt alle puoleen. Kalankasvatuksen ravinnekuormituksen huomattava väheneminen johtuu sekä kalankasvatuksen tuotannon vähenemisestä että ominaiskuormituksen pienenemisestä. Saaristomeren sisäsaariston rehevöitymiseen ovat vaikuttaneet lähinnä asutusjätevedet ja maatalous. Maatalouden piirissä tehdyt vesiensuojelutoimenpiteet eivät ole vähentäneet maatalouden tuottamaa ravinnekuormitusta toivotulla tavalla; valuma-alueen pellot ovat eroosioherkkiä ja jokien kuljettamat typen sekä fosforin määrät ovat suuria suhteessa niiden virtaamaan. Myös meren sisäiset prosessit kasvattavat ravinteiden määrää ("sisäinen kuormitus") monin paikoin erityisesti sisä- ja välisaaristossa.

Lounaisella rannikolla maatalous on, lukuun ottamatta suurimpien kaupunkien edustoja, selkeästi suurin ravinnekuormittaja. Turun edustalle tulee jokien välityksellä ravinteita enemmän maataloudesta kuin kaupungin puhdistetuista jätevesistä. Kalankasvatus on Suomessa keskittynyt lounaisille merialueille. Saaristomerellä kalankasvatuksen osuus fosforin kokonaiskuormituksesta on 3 % ja typpikuormituksesta 2 %. Kalankasvatuksen keskittymäalueilla välisaaristossa se on kuitenkin suurin paikallinen kuormituslähde. Ravinnekuormitus oli suurimmillaan 1980-luvun lopussa, mutta on sen jälkeen vähentynyt alle puoleen. Kalankasvatuksen ravinnekuormituksen huomattava väheneminen johtuu sekä kalankasvatuksen tuotannon vähenemisestä että ominaiskuormituksen pienenemisestä. Saaristomeren sisäsaariston rehevöitymiseen ovat vaikuttaneet lähinnä asutusjätevedet ja maatalous. Maatalouden piirissä tehdyt vesiensuojelutoimenpiteet eivät ole vähentäneet maatalouden tuottamaa ravinnekuormitusta toivotulla tavalla; valuma-alueen pellot ovat eroosioherkkiä ja jokien kuljettamat typen sekä fosforin määrät ovat suuria suhteessa niiden virtaamaan. Myös meren sisäiset prosessit kasvattavat ravinteiden määrää ("sisäinen kuormitus") monin paikoin erityisesti sisä- ja välisaaristossa.

Lounaisella rannikolla maatalous on, lukuun ottamatta suurimpien kaupunkien edustoja, selkeästi suurin ravinnekuormittaja. Turun edustalle tulee jokien välityksellä ravinteita enemmän maataloudesta kuin kaupungin puhdistetuista jätevesistä. Kalankasvatus on Suomessa keskittynyt lounaisille merialueille. Saaristomerellä kalankasvatuksen osuus fosforin kokonaiskuormituksesta on 3 % ja typpikuormituksesta 2 %. Kalankasvatuksen keskittymäalueilla välisaaristossa se on kuitenkin suurin paikallinen kuormituslähde. Ravinnekuormitus oli suurimmillaan 1980-luvun lopussa, mutta on sen jälkeen vähentynyt alle puoleen. Kalankasvatuksen ravinnekuormituksen huomattava väheneminen johtuu sekä kalankasvatuksen tuotannon vähenemisestä että ominaiskuormituksen pienenemisestä. Saaristomeren sisäsaariston rehevöitymiseen ovat vaikuttaneet lähinnä asutusjätevedet ja maatalous. Maatalouden piirissä tehdyt vesiensuojelutoimenpiteet eivät ole vähentäneet maatalouden tuottamaa ravinnekuormitusta toivotulla tavalla; valuma-alueen pellot ovat eroosioherkkiä ja jokien kuljettamat typen sekä fosforin määrät ovat suuria suhteessa niiden virtaamaan. Myös meren sisäiset prosessit kasvattavat ravinteiden määrää ("sisäinen kuormitus") monin paikoin erityisesti sisä- ja välisaaristossa.

Insufficient data

HELCOM: Typen osalta tila tyydyttävä

HELCOM: Typen osalta tila tyydyttävä

HELCOM: Avomeren tila on hyvä. VPD: Perämeren keski- ja eteläosien rannikkovesien tila on hyvä tai erinomainen. Eteläisimmän osan tila on tyydyttävä, Lapuanjoen edustan Andra Sjön tila on huono.

HELCOM: Avomeren tila on hyvä. VPD: Perämeren keski- ja eteläosien rannikkovesien tila on hyvä tai erinomainen. Eteläisimmän osan tila on tyydyttävä, Lapuanjoen edustan Andra Sjön tila on huono.

Insufficient data

HELCOM: Avomeren tila hyvä (ravinteet, kasviplankton, näkösyvyys) perusteella. VPD: Eteläosan ulkosaariston tila tyydyttävä, pohjoisosan rannikon pääosin tyydyttävä, ulompien pääosin hyvä.

HELCOM: Avomeren tila hyvä (ravinteet, kasviplankton, näkösyvyys) perusteella. VPD: Eteläosan ulkosaariston tila tyydyttävä, pohjoisosan rannikon pääosin tyydyttävä, ulompien pääosin hyvä.

HELCOM: Avomeren tila hyvä (ravinteet, kasviplankton, näkösyvyys) perusteella. VPD: Eteläosan ulkosaariston tila tyydyttävä, pohjoisosan rannikon pääosin tyydyttävä, ulompien pääosin hyvä.

HELCOM: Avomeren tila hyvä (ravinteet, kasviplankton, näkösyvyys) perusteella. VPD: Eteläosan ulkosaariston tila tyydyttävä, pohjoisosan rannikon pääosin tyydyttävä, ulompien pääosin hyvä.

HELCOM: Avomeren tila hyvä (ravinteet, kasviplankton, näkösyvyys) perusteella. VPD: Eteläosan ulkosaariston tila tyydyttävä, pohjoisosan rannikon pääosin tyydyttävä, ulompien pääosin hyvä.

Vuodenaikaisuudella suuri vaikutus tuloksiin.

Vuodenaikaisuudella suuri vaikutus tuloksiin.

Vuodenaikaisuudella suuri vaikutus tuloksiin.

Vuodenaikaisuudella suuri vaikutus tuloksiin.

Vuodenaikaisuudella suuri vaikutus tuloksiin.

Vuodenaikaisuudella suuri vaikutus tuloksiin.

Trendejä ei voida esittää Trends-kolumneissa, koska Topic (ImpactPressureWaterColumn) käsittää useita muuttujia: kasviplanktonlajisto, kasviplankton määrä, levämyrkyt, näkösyvyys. KASVIPLANKTON: vuosien välinen vaihtelu selittyy osaksi paikallisella näyttenotolla ja harvalla ajallisella näytteenottotiheydellä.

Trendejä ei voida esittää Trends-kolumneissa, koska Topic (ImpactPressureWaterColumn) käsittää useita muuttujia: kasviplanktonlajisto, kasviplankton määrä, levämyrkyt, näkösyvyys. KASVIPLANKTON: vuosien välinen vaihtelu selittyy osaksi paikallisella näyttenotolla ja harvalla ajallisella näytteenottotiheydellä.

Trendejä ei voida esittää Trends-kolumneissa, koska Topic (ImpactPressureWaterColumn) käsittää useita muuttujia: kasviplanktonlajisto, kasviplankton määrä, levämyrkyt, näkösyvyys. KASVIPLANKTON: vuosien välinen vaihtelu selittyy osaksi paikallisella näyttenotolla ja harvalla ajallisella näytteenottotiheydellä.

Trendejä ei voida esittää Trends-kolumneissa, koska Topic (ImpactPressureWaterColumn) käsittää useita muuttujia: kasviplanktonlajisto, kasviplankton määrä, levämyrkyt, näkösyvyys. KASVIPLANKTON: vuosien välinen vaihtelu selittyy osaksi paikallisella näyttenotolla ja harvalla ajallisella näytteenottotiheydellä.

Trendejä ei voida esittää Trends-kolumneissa, koska Topic (ImpactPressureWaterColumn) käsittää useita muuttujia: kasviplanktonlajisto, kasviplankton määrä, levämyrkyt, näkösyvyys. KASVIPLANKTON: vuosien välinen vaihtelu selittyy osaksi paikallisella näyttenotolla ja harvalla ajallisella näytteenottotiheydellä.

Suomen merialueista Perämerelle tulee eniten ravinnekuormitusta, mikä johtuu sen valuma-alueen suuresta koosta. Rannikkovesiin kohdistuva fosforikuormitus on vähentynyt. Pistekuormitus lisääntyi Perämeren alueella vielä 1980-luvun puolivälin jälkeen toisin kuin muilla Itämeren alueilla. Yhtenä syynä oli se, että yhä useampi talous liittyi kunnalliseen jätevedenpuhdistukseen. Suuntaus tasoittui 1990-luvun lopulla, kun jätevedenpuhdistamoita keskitettiin ja massatehtaiden ravinnepäästöt vähentyivät. Monista toimenpiteistä huolimatta Perämereen jokien mukana kulkeutuva typpikuormitus ei ole pysyvästi vähentynyt. Suomen joet kuljettavat vuosittain keskimäärin noin miljoona tonnia orgaanista hiiltä mereen. Yli puolet tästä kuormasta päätyy Perämereen. Perämeren suuri kuorma johtuu valuma-alueen suuresta turvealasta. Maatalouden fosforikuorma Perämerenrannikkovesiin on vähentynyt vuoden 1985 jälkeen, mutta typpikuorma on kasvanut. Perämeren osuus orgaanisen aineen kuormituksesta on suuri, koska sen valuma-alueella on runsaasti metsiä ja soita, joita on myös ojitettu paljon; alueelle on tyypillistä lukuisten jokivesien mukanaan kuljettama suuri humusmäärä. Humus muodostuu ympäröivien maa-alueiden metsien ja soiden kasvimateriaalien hajoamistuotteista. Humuksen sisältämä energia muodostaa tärkeän lisän koko Perämeren ravintoverkkoon täydentämällä kasviplanktonin ja levien tuotantoa. On arvioitu, että Perämeren alueella 40 % ravintoverkon energiasta on peräisin orgaanisista aineista, pääasiassa jokien kuljettamasta humuksesta.

Rannikkovesiin kohdistuva typpikuormitus kasvoi yleisesti Suomessa 1980-luvulla. Tämä johtui maatalouden voimistumisesta, taajamien kasvusta, kalanviljelystä ja suurista laskeumista, mutta myös jokien virtaamien kasvusta. Pistekuormitus lisääntyi Perämeren alueella vielä 1980-luvun puolivälin jälkeen toisin kuin muilla Itämeren alueilla. Yhtenä syynä oli se, että yhä useampi talous liittyi kunnalliseen jätevedenpuhdistukseen. Suuntaus tasoittui 1990-luvun lopulla, kun jätevedenpuhdistamoita keskitettiin ja massatehtaiden ravinnepäästöt vähentyivät. Monista toimenpiteistä huolimatta Perämereen jokien mukana kulkeutuva typpikuormitus ei ole pysyvästi vähentynyt. Pohjanlahdella DIP -taso laskee pohjoiseen päin mentäessä Saaristomereltä Perämerelle, kun taas typen osalta tilanne on päinvastainen; DIN -taso Perämerellä on huomattavan korkea, ollen Suomenlahden tasolla. Maatalouden typpikuorma Perämeren rannikkovesiin on kasvanut vuoden 1985 jälkeen.

Rannikkovesiin kohdistuva typpikuormitus kasvoi yleisesti Suomessa 1980-luvulla. Tämä johtui maatalouden voimistumisesta, taajamien kasvusta, kalanviljelystä ja suurista laskeumista, mutta myös jokien virtaamien kasvusta. Pistekuormitus lisääntyi Perämeren alueella vielä 1980-luvun puolivälin jälkeen toisin kuin muilla Itämeren alueilla. Yhtenä syynä oli se, että yhä useampi talous liittyi kunnalliseen jätevedenpuhdistukseen. Suuntaus tasoittui 1990-luvun lopulla, kun jätevedenpuhdistamoita keskitettiin ja massatehtaiden ravinnepäästöt vähentyivät. Monista toimenpiteistä huolimatta Perämereen jokien mukana kulkeutuva typpikuormitus ei ole pysyvästi vähentynyt. Pohjanlahdella DIP -taso laskee pohjoiseen päin mentäessä Saaristomereltä Perämerelle, kun taas typen osalta tilanne on päinvastainen; DIN -taso Perämerellä on huomattavan korkea, ollen Suomenlahden tasolla. Maatalouden typpikuorma Perämeren rannikkovesiin on kasvanut vuoden 1985 jälkeen.

Perämeri on ravinnetasoltaan alhaisin Suomea ympäröivistä merialueista. Sen DIN -taso nousi hieman 1980-luvulla. Tällä hetkellä avomeren tyypillinen talvitaso on 7-8 µmol/l DIN. Perämeri on minimiravinteen suhteen voimakkaasti fosforirajoitteinen DIN/DIP -suhteella 70 - 80 (alaraja 25-30). Perämeren ravinnetasapaino on pitkälti suurten jokivirtaamien sanelemaa. Kasvukauden aikana Perämeren rannikkoalueen teollisuuden ja yhdyskuntien ravinnepäästöjen vaikutukset rehevyystasoon ovat havaittavissa kuormitusalueiden välittömässä läheisyydessä. Näillä alueilla voi ajoittain myös typpi olla tuotantoa rajoittava minimitekijä. Avomerialueiden DIN -taso on noussut hieman Perämerellä. Trendit koskevat avomerialueita. DIN -tason ajallinen muutos (1970-2005) Perämerellä: useimmiten suurimmat arvot on havaittu 1980-90 -luvuilla. DIN -taso Perämerellä on huomattavan korkea, ollen Suomenlahden tasolla.

Maatalouden fosforikuorma Perämeren rannikkovesiin on vähentynyt vuoden 1985 jälkeen.

Maatalouden fosforikuorma Perämeren rannikkovesiin on vähentynyt vuoden 1985 jälkeen.

Perämeri on ravinnetasoltaan alhaisin Suomea ympäröivistä merialueista. Sen DIP -taso laski 1970-luvulta vuosituhannen vaihteeseen saakka. Tällä hetkellä avomeren tyypillinen talvitaso on 7-8 µmol/l DIN ja <0.1 µmol/l DIP. Perämeri on minimiravinteen suhteen voimakkaasti fosforirajoitteinen DIN/DIP -suhteella 70 - 80 (alaraja 25-30). Perämeren ravinnetasapaino on pitkälti suurten jokivirtaamien sanelemaa. Kasvukauden aikana Perämeren rannikkoalueen teollisuuden ja yhdyskuntien ravinnepäästöjen vaikutukset rehevyystasoon ovat havaittavissa kuormitusalueiden välittömässä läheisyydessä. Katsottaessa tilannetta Suomea ympäröivillä merialueilla esiteollisista ajoista nykypäivään avomerialueiden DIP -taso on pysynyt suurin piirtein samana Perämerellä. DIP -tason ajallinen muutos (1970-2005) Perämerellä: useimmiten suurimmat arvot on havaittu 1980-90 -luvuilla. Pohjanlahdella DIP -taso laskee pohjoiseen päin mentäessä Saaristomereltä Perämerelle. Pohjanlahden syvävedessä ei esiinny happiongelmia, eikä fosforia täten vapaudu pohjilta vesipatsaaseen. Tämä on merkittävä seikka sille, miksei avomerialueiden rehevöityminen ole edennyt Pohjanlahdella samaan tahtiin kuin Suomenlahdella. Suuntaus ei tule muuttumaan lähivuosikymmeninä ilman suurisuuntaisia muutoksia alueen ilmastossa.

Suomen joet kuljettavat vuosittain keskimäärin noin miljoona tonnia orgaanista hiiltä mereen. Yli puolet tästä kuormasta päätyy Perämereen. Perämeren suuri kuorma johtuu valuma-alueen suuresta turvealasta. Perämeren osuus orgaanisen aineen kuormituksesta on suuri, koska sen valuma-alueella on runsaasti metsiä ja soita, joita on myös ojitettu paljon; alueelle on tyypillistä lukuisten jokivesien mukanaan kuljettama suuri humusmäärä. Humus muodostuu ympäröivien maa-alueiden metsien ja soiden kasvimateriaalien hajoamistuotteista. Bakteerit hyödyntävät humusta ja ovat puolestaan itse muiden eliöiden ravintona. Humuksen sisältämä energia muodostaa tärkeän lisän koko Perämeren ravintoverkkoon täydentämällä kasviplanktonin ja levien tuotantoa. On arvioitu, että Perämeren alueella 40 % ravintoverkon energiasta on peräisin orgaanisista aineista, pääasiassa jokien kuljettamasta humuksesta.

Suomen rannikkoalueilla keskimääräinen orgaanisen kokonaishiilen pitoisuus pintavedessä vaihtelee välillä 2,9 – 6,0 mg L-1 (keskiarvo vuosilta 2007-11) merialueesta riippuen. Suurimpia pitoisuudet ovat Perämerellä. Perämeren rannikolla määrät ovat nousseet 1980-luvulta tähän päivään. Avomereltä havaintoja orgaanisen kokonaishiilen pitoisuudesta pintavedessä on niukasti. Perämerellä (sekä Selkämerellä ja Pohjoisella Itämerellä) 1990-luvulla tehtyjen mittausten mukaan pitoisuus pintavedessä touko-kesäkuussa oli 3,7–3,9 mg L-1.

KASVIPLANKTON: Mahdollisesti myrkylliset kasviplanktonlajit ovat Perämeressä selvästi harvinaisempia kuin Itämeren eteläisemmissä osissa. Perämeren avovesi on niukkaravinteista, minkä vuoksi vuotuinen perustuotanto ja kasviplanktonin biomassa ovat huomattavasti pienempiä kuin Selkämeressä. Perämerellä a-klorofyllin pitkän aikavälin muutoksia on seurattu paikallisesti. Oulun edustan klorofyllipitoisuus vuosina 1990–2010; a-klorofyllipitoisuus väheni alueella vuoteen 1998 saakka, minkä jälkeen pitoisuuksissa on ollut nouseva suuntaus. NÄKÖSYVYYS: Erityisesti Perämerellä (ja Suomenlahdella) näkösyvyyden muutoksia arvioitaessa on otettava huomioon vaihtelu ja mahdollinen pitkäaikaismuutos liuenneen orgaanisen aineen pitoisuuksissa. Suomea ympäröivillä avoimilla merialueilla näkösyvyys on laskenut merkittävästi kuluneen sadan vuoden aikana. Perämerellä (ja Selkämerellä) näkösyvyyden lasku on tasaantunut 2000-luvulla. Perämerellä aikasarjoja veden näkösyvyydestä on saatavissa ulompien rannikkoalueiden intensiiviasemilta. Kemin edustan intensiiviasemalla näkösyvyydellä on ollut kasvava suuntaus 1980-luvulta lähtien. Oulun edustan intensiiviasemalla näkösyvyydessä vastaavaa pitkän aikavälin muutosta ole havaittavissa, vaikkakin viime vuosina näkösyvyys näyttäisi kasvaneen hieman. Vesienhoidon kriteereillä tehdyssä näkösyvyyteen perustuvassa rannikkoalueiden tilaluokittelussa Perämeren rannikkovedet ovat laajalti hyvässä tilassa. Ulkomeren eteläisin osa Lapuanjoen edustalla on luokiteltu välttävään tilaan. HELCOM on tila-arviossaan määritellyt meren tilaa Itämeren merialueilla näkösyvyyden avulla. Näkösyvyyden referenssitason määrityksessä on käytetty hyväksi historiallista aineistoa. Näkösyvyyden arvioidaan olevan Perämerellä kohtalainen.

KASVIPLANKTON: Mahdollisesti myrkylliset kasviplanktonlajit ovat Perämeressä selvästi harvinaisempia kuin Itämeren eteläisemmissä osissa. Perämeren avovesi on niukkaravinteista, minkä vuoksi vuotuinen perustuotanto ja kasviplanktonin biomassa ovat huomattavasti pienempiä kuin Selkämeressä. Perämerellä a-klorofyllin pitkän aikavälin muutoksia on seurattu paikallisesti. Oulun edustan klorofyllipitoisuus vuosina 1990–2010; a-klorofyllipitoisuus väheni alueella vuoteen 1998 saakka, minkä jälkeen pitoisuuksissa on ollut nouseva suuntaus. NÄKÖSYVYYS: Erityisesti Perämerellä (ja Suomenlahdella) näkösyvyyden muutoksia arvioitaessa on otettava huomioon vaihtelu ja mahdollinen pitkäaikaismuutos liuenneen orgaanisen aineen pitoisuuksissa. Suomea ympäröivillä avoimilla merialueilla näkösyvyys on laskenut merkittävästi kuluneen sadan vuoden aikana. Perämerellä (ja Selkämerellä) näkösyvyyden lasku on tasaantunut 2000-luvulla. Perämerellä aikasarjoja veden näkösyvyydestä on saatavissa ulompien rannikkoalueiden intensiiviasemilta. Kemin edustan intensiiviasemalla näkösyvyydellä on ollut kasvava suuntaus 1980-luvulta lähtien. Oulun edustan intensiiviasemalla näkösyvyydessä vastaavaa pitkän aikavälin muutosta ole havaittavissa, vaikkakin viime vuosina näkösyvyys näyttäisi kasvaneen hieman. Vesienhoidon kriteereillä tehdyssä näkösyvyyteen perustuvassa rannikkoalueiden tilaluokittelussa Perämeren rannikkovedet ovat laajalti hyvässä tilassa. Ulkomeren eteläisin osa Lapuanjoen edustalla on luokiteltu välttävään tilaan. HELCOM on tila-arviossaan määritellyt meren tilaa Itämeren merialueilla näkösyvyyden avulla. Näkösyvyyden referenssitason määrityksessä on käytetty hyväksi historiallista aineistoa. Näkösyvyyden arvioidaan olevan Perämerellä kohtalainen.

KASVIPLANKTON: Mahdollisesti myrkylliset kasviplanktonlajit ovat Perämeressä selvästi harvinaisempia kuin Itämeren eteläisemmissä osissa. Perämeren avovesi on niukkaravinteista, minkä vuoksi vuotuinen perustuotanto ja kasviplanktonin biomassa ovat huomattavasti pienempiä kuin Selkämeressä. Perämerellä a-klorofyllin pitkän aikavälin muutoksia on seurattu paikallisesti. Oulun edustan klorofyllipitoisuus vuosina 1990–2010; a-klorofyllipitoisuus väheni alueella vuoteen 1998 saakka, minkä jälkeen pitoisuuksissa on ollut nouseva suuntaus. NÄKÖSYVYYS: Erityisesti Perämerellä (ja Suomenlahdella) näkösyvyyden muutoksia arvioitaessa on otettava huomioon vaihtelu ja mahdollinen pitkäaikaismuutos liuenneen orgaanisen aineen pitoisuuksissa. Suomea ympäröivillä avoimilla merialueilla näkösyvyys on laskenut merkittävästi kuluneen sadan vuoden aikana. Perämerellä (ja Selkämerellä) näkösyvyyden lasku on tasaantunut 2000-luvulla. Perämerellä aikasarjoja veden näkösyvyydestä on saatavissa ulompien rannikkoalueiden intensiiviasemilta. Kemin edustan intensiiviasemalla näkösyvyydellä on ollut kasvava suuntaus 1980-luvulta lähtien. Oulun edustan intensiiviasemalla näkösyvyydessä vastaavaa pitkän aikavälin muutosta ole havaittavissa, vaikkakin viime vuosina näkösyvyys näyttäisi kasvaneen hieman. Vesienhoidon kriteereillä tehdyssä näkösyvyyteen perustuvassa rannikkoalueiden tilaluokittelussa Perämeren rannikkovedet ovat laajalti hyvässä tilassa. Ulkomeren eteläisin osa Lapuanjoen edustalla on luokiteltu välttävään tilaan. HELCOM on tila-arviossaan määritellyt meren tilaa Itämeren merialueilla näkösyvyyden avulla. Näkösyvyyden referenssitason määrityksessä on käytetty hyväksi historiallista aineistoa. Näkösyvyyden arvioidaan olevan Perämerellä kohtalainen.

KASVIPLANKTON: Mahdollisesti myrkylliset kasviplanktonlajit ovat Perämeressä selvästi harvinaisempia kuin Itämeren eteläisemmissä osissa. Perämeren avovesi on niukkaravinteista, minkä vuoksi vuotuinen perustuotanto ja kasviplanktonin biomassa ovat huomattavasti pienempiä kuin Selkämeressä. Perämerellä a-klorofyllin pitkän aikavälin muutoksia on seurattu paikallisesti. Oulun edustan klorofyllipitoisuus vuosina 1990–2010; a-klorofyllipitoisuus väheni alueella vuoteen 1998 saakka, minkä jälkeen pitoisuuksissa on ollut nouseva suuntaus. NÄKÖSYVYYS: Erityisesti Perämerellä (ja Suomenlahdella) näkösyvyyden muutoksia arvioitaessa on otettava huomioon vaihtelu ja mahdollinen pitkäaikaismuutos liuenneen orgaanisen aineen pitoisuuksissa. Suomea ympäröivillä avoimilla merialueilla näkösyvyys on laskenut merkittävästi kuluneen sadan vuoden aikana. Perämerellä (ja Selkämerellä) näkösyvyyden lasku on tasaantunut 2000-luvulla. Perämerellä aikasarjoja veden näkösyvyydestä on saatavissa ulompien rannikkoalueiden intensiiviasemilta. Kemin edustan intensiiviasemalla näkösyvyydellä on ollut kasvava suuntaus 1980-luvulta lähtien. Oulun edustan intensiiviasemalla näkösyvyydessä vastaavaa pitkän aikavälin muutosta ole havaittavissa, vaikkakin viime vuosina näkösyvyys näyttäisi kasvaneen hieman. Vesienhoidon kriteereillä tehdyssä näkösyvyyteen perustuvassa rannikkoalueiden tilaluokittelussa Perämeren rannikkovedet ovat laajalti hyvässä tilassa. Ulkomeren eteläisin osa Lapuanjoen edustalla on luokiteltu välttävään tilaan. HELCOM on tila-arviossaan määritellyt meren tilaa Itämeren merialueilla näkösyvyyden avulla. Näkösyvyyden referenssitason määrityksessä on käytetty hyväksi historiallista aineistoa. Näkösyvyyden arvioidaan olevan Perämerellä kohtalainen.

KASVIPLANKTON: Mahdollisesti myrkylliset kasviplanktonlajit ovat Perämeressä selvästi harvinaisempia kuin Itämeren eteläisemmissä osissa. Perämeren avovesi on niukkaravinteista, minkä vuoksi vuotuinen perustuotanto ja kasviplanktonin biomassa ovat huomattavasti pienempiä kuin Selkämeressä. Perämerellä a-klorofyllin pitkän aikavälin muutoksia on seurattu paikallisesti. Oulun edustan klorofyllipitoisuus vuosina 1990–2010; a-klorofyllipitoisuus väheni alueella vuoteen 1998 saakka, minkä jälkeen pitoisuuksissa on ollut nouseva suuntaus. NÄKÖSYVYYS: Erityisesti Perämerellä (ja Suomenlahdella) näkösyvyyden muutoksia arvioitaessa on otettava huomioon vaihtelu ja mahdollinen pitkäaikaismuutos liuenneen orgaanisen aineen pitoisuuksissa. Suomea ympäröivillä avoimilla merialueilla näkösyvyys on laskenut merkittävästi kuluneen sadan vuoden aikana. Perämerellä (ja Selkämerellä) näkösyvyyden lasku on tasaantunut 2000-luvulla. Perämerellä aikasarjoja veden näkösyvyydestä on saatavissa ulompien rannikkoalueiden intensiiviasemilta. Kemin edustan intensiiviasemalla näkösyvyydellä on ollut kasvava suuntaus 1980-luvulta lähtien. Oulun edustan intensiiviasemalla näkösyvyydessä vastaavaa pitkän aikavälin muutosta ole havaittavissa, vaikkakin viime vuosina näkösyvyys näyttäisi kasvaneen hieman. Vesienhoidon kriteereillä tehdyssä näkösyvyyteen perustuvassa rannikkoalueiden tilaluokittelussa Perämeren rannikkovedet ovat laajalti hyvässä tilassa. Ulkomeren eteläisin osa Lapuanjoen edustalla on luokiteltu välttävään tilaan. HELCOM on tila-arviossaan määritellyt meren tilaa Itämeren merialueilla näkösyvyyden avulla. Näkösyvyyden referenssitason määrityksessä on käytetty hyväksi historiallista aineistoa. Näkösyvyyden arvioidaan olevan Perämerellä kohtalainen.

Perämerellä pohjanläheiset vedet ja pohjien eliöyhteisöt eivät kärsi hapenpuutteesta. Pohjalla hapen kyllästysaste on yleensä 80 - 95 %. Rannikkoalueellakaan ei ole tiedossa alueita, jotka kärsisivät hapettomuudesta. Hyvät happiolosuhteet johtuvat pääasiassa kahdesta seikasta: 1. Vesimassan heikko kerrostuneisuus talvisin sallii veden sekoittumisen, jolloin päällysvesi hapettaa pohjanläheistä vettä. 2. Pohjanläheinen vesi saa täydennystä Selkämereltä virtaavasta vedestä. Merenkurkun kynnyksen vuoksi Selkämereltä pääsee ainoastaan hapekasta päällysvettä Perämereen

UnKnown_NotAstassed

UnKnown_NotAstassed

UnKnown_NotAstassed

UnKnown_NotAstassed

UnKnown_NotAstassed

UnKnown_NotAstassed

UnKnown_NotAstassed

UnKnown_NotAstassed

UnKnown_NotAstassed

UnKnown_NotAstassed

UnKnown_NotAstassed

UnKnown_NotAstassed

UnKnown_NotAstassed

UnKnown_NotAstassed

UnKnown_NotAstassed

Rannikkovesiin kohdistuva fosforikuormitus on vähentynyt. Tämä johtuu suurelta osin teollisuusprosessien kehittymisestä ja jätevesien puhdistuksen tehostumisesta. Sen sijaan typpikuormitus kasvoi yleisesti Suomessa 1980-luvulla. Pistekuormitus lisääntyi Perämeren alueella vielä 1980-luvun puolivälin jälkeen, suuntaus tasoittui 1990-luvun lopulla, kun jätevedenpuhdistamoita keskitettiin ja massatehtaiden ravinnepäästöt vähentyivät. Suhteellisen laaja, pääasiassa maatalouden rehevöittämä alue sijaitsee Merenkurkussa Kyrönjoen edustalla. Monista toimenpiteistä huolimatta Perämereen jokien mukana kulkeutuva typpikuormitus ei ole pysyvästi vähentynyt.

Rannikkovesiin kohdistuva fosforikuormitus on vähentynyt. Tämä johtuu suurelta osin teollisuusprosessien kehittymisestä ja jätevesien puhdistuksen tehostumisesta. Sen sijaan typpikuormitus kasvoi yleisesti Suomessa 1980-luvulla. Pistekuormitus lisääntyi Perämeren alueella vielä 1980-luvun puolivälin jälkeen, suuntaus tasoittui 1990-luvun lopulla, kun jätevedenpuhdistamoita keskitettiin ja massatehtaiden ravinnepäästöt vähentyivät. Suhteellisen laaja, pääasiassa maatalouden rehevöittämä alue sijaitsee Merenkurkussa Kyrönjoen edustalla. Monista toimenpiteistä huolimatta Perämereen jokien mukana kulkeutuva typpikuormitus ei ole pysyvästi vähentynyt.

Rannikkovesiin kohdistuva fosforikuormitus on vähentynyt. Tämä johtuu suurelta osin teollisuusprosessien kehittymisestä ja jätevesien puhdistuksen tehostumisesta. Sen sijaan typpikuormitus kasvoi yleisesti Suomessa 1980-luvulla. Pistekuormitus lisääntyi Perämeren alueella vielä 1980-luvun puolivälin jälkeen, suuntaus tasoittui 1990-luvun lopulla, kun jätevedenpuhdistamoita keskitettiin ja massatehtaiden ravinnepäästöt vähentyivät. Suhteellisen laaja, pääasiassa maatalouden rehevöittämä alue sijaitsee Merenkurkussa Kyrönjoen edustalla. Monista toimenpiteistä huolimatta Perämereen jokien mukana kulkeutuva typpikuormitus ei ole pysyvästi vähentynyt.

Rannikkovesiin kohdistuva fosforikuormitus on vähentynyt. Tämä johtuu suurelta osin teollisuusprosessien kehittymisestä ja jätevesien puhdistuksen tehostumisesta. Sen sijaan typpikuormitus kasvoi yleisesti Suomessa 1980-luvulla. Pistekuormitus lisääntyi Perämeren alueella vielä 1980-luvun puolivälin jälkeen, suuntaus tasoittui 1990-luvun lopulla, kun jätevedenpuhdistamoita keskitettiin ja massatehtaiden ravinnepäästöt vähentyivät. Suhteellisen laaja, pääasiassa maatalouden rehevöittämä alue sijaitsee Merenkurkussa Kyrönjoen edustalla. Monista toimenpiteistä huolimatta Perämereen jokien mukana kulkeutuva typpikuormitus ei ole pysyvästi vähentynyt.

Rannikkovesiin kohdistuva fosforikuormitus on vähentynyt. Tämä johtuu suurelta osin teollisuusprosessien kehittymisestä ja jätevesien puhdistuksen tehostumisesta. Sen sijaan typpikuormitus kasvoi yleisesti Suomessa 1980-luvulla. Pistekuormitus lisääntyi Perämeren alueella vielä 1980-luvun puolivälin jälkeen, suuntaus tasoittui 1990-luvun lopulla, kun jätevedenpuhdistamoita keskitettiin ja massatehtaiden ravinnepäästöt vähentyivät. Suhteellisen laaja, pääasiassa maatalouden rehevöittämä alue sijaitsee Merenkurkussa Kyrönjoen edustalla. Monista toimenpiteistä huolimatta Perämereen jokien mukana kulkeutuva typpikuormitus ei ole pysyvästi vähentynyt.

Rannikkovesiin kohdistuva fosforikuormitus on vähentynyt. Tämä johtuu suurelta osin teollisuusprosessien kehittymisestä ja jätevesien puhdistuksen tehostumisesta. Sen sijaan typpikuormitus kasvoi yleisesti Suomessa 1980-luvulla. Pistekuormitus lisääntyi Perämeren alueella vielä 1980-luvun puolivälin jälkeen, suuntaus tasoittui 1990-luvun lopulla, kun jätevedenpuhdistamoita keskitettiin ja massatehtaiden ravinnepäästöt vähentyivät. Suhteellisen laaja, pääasiassa maatalouden rehevöittämä alue sijaitsee Merenkurkussa Kyrönjoen edustalla. Monista toimenpiteistä huolimatta Perämereen jokien mukana kulkeutuva typpikuormitus ei ole pysyvästi vähentynyt.

Rannikkovesiin kohdistuva fosforikuormitus on vähentynyt. Tämä johtuu suurelta osin teollisuusprosessien kehittymisestä ja jätevesien puhdistuksen tehostumisesta. Sen sijaan typpikuormitus kasvoi yleisesti Suomessa 1980-luvulla. Pistekuormitus lisääntyi Perämeren alueella vielä 1980-luvun puolivälin jälkeen, suuntaus tasoittui 1990-luvun lopulla, kun jätevedenpuhdistamoita keskitettiin ja massatehtaiden ravinnepäästöt vähentyivät. Suhteellisen laaja, pääasiassa maatalouden rehevöittämä alue sijaitsee Merenkurkussa Kyrönjoen edustalla. Monista toimenpiteistä huolimatta Perämereen jokien mukana kulkeutuva typpikuormitus ei ole pysyvästi vähentynyt.

Rannikkovesiin kohdistuva fosforikuormitus on vähentynyt. Tämä johtuu suurelta osin teollisuusprosessien kehittymisestä ja jätevesien puhdistuksen tehostumisesta. Sen sijaan typpikuormitus kasvoi yleisesti Suomessa 1980-luvulla. Pistekuormitus lisääntyi Perämeren alueella vielä 1980-luvun puolivälin jälkeen, suuntaus tasoittui 1990-luvun lopulla, kun jätevedenpuhdistamoita keskitettiin ja massatehtaiden ravinnepäästöt vähentyivät. Suhteellisen laaja, pääasiassa maatalouden rehevöittämä alue sijaitsee Merenkurkussa Kyrönjoen edustalla. Monista toimenpiteistä huolimatta Perämereen jokien mukana kulkeutuva typpikuormitus ei ole pysyvästi vähentynyt.

Rannikkovesiin kohdistuva fosforikuormitus on vähentynyt. Tämä johtuu suurelta osin teollisuusprosessien kehittymisestä ja jätevesien puhdistuksen tehostumisesta. Sen sijaan typpikuormitus kasvoi yleisesti Suomessa 1980-luvulla. Pistekuormitus lisääntyi Perämeren alueella vielä 1980-luvun puolivälin jälkeen, suuntaus tasoittui 1990-luvun lopulla, kun jätevedenpuhdistamoita keskitettiin ja massatehtaiden ravinnepäästöt vähentyivät. Suhteellisen laaja, pääasiassa maatalouden rehevöittämä alue sijaitsee Merenkurkussa Kyrönjoen edustalla. Monista toimenpiteistä huolimatta Perämereen jokien mukana kulkeutuva typpikuormitus ei ole pysyvästi vähentynyt.

Rannikkovesiin kohdistuva fosforikuormitus on vähentynyt. Tämä johtuu suurelta osin teollisuusprosessien kehittymisestä ja jätevesien puhdistuksen tehostumisesta. Sen sijaan typpikuormitus kasvoi yleisesti Suomessa 1980-luvulla. Pistekuormitus lisääntyi Perämeren alueella vielä 1980-luvun puolivälin jälkeen, suuntaus tasoittui 1990-luvun lopulla, kun jätevedenpuhdistamoita keskitettiin ja massatehtaiden ravinnepäästöt vähentyivät. Suhteellisen laaja, pääasiassa maatalouden rehevöittämä alue sijaitsee Merenkurkussa Kyrönjoen edustalla. Monista toimenpiteistä huolimatta Perämereen jokien mukana kulkeutuva typpikuormitus ei ole pysyvästi vähentynyt.

Rannikkovesiin kohdistuva fosforikuormitus on vähentynyt. Tämä johtuu suurelta osin teollisuusprosessien kehittymisestä ja jätevesien puhdistuksen tehostumisesta. Sen sijaan typpikuormitus kasvoi yleisesti Suomessa 1980-luvulla. Pistekuormitus lisääntyi Perämeren alueella vielä 1980-luvun puolivälin jälkeen, suuntaus tasoittui 1990-luvun lopulla, kun jätevedenpuhdistamoita keskitettiin ja massatehtaiden ravinnepäästöt vähentyivät. Suhteellisen laaja, pääasiassa maatalouden rehevöittämä alue sijaitsee Merenkurkussa Kyrönjoen edustalla. Monista toimenpiteistä huolimatta Perämereen jokien mukana kulkeutuva typpikuormitus ei ole pysyvästi vähentynyt.

Rannikkovesiin kohdistuva fosforikuormitus on vähentynyt. Tämä johtuu suurelta osin teollisuusprosessien kehittymisestä ja jätevesien puhdistuksen tehostumisesta. Sen sijaan typpikuormitus kasvoi yleisesti Suomessa 1980-luvulla. Pistekuormitus lisääntyi Perämeren alueella vielä 1980-luvun puolivälin jälkeen, suuntaus tasoittui 1990-luvun lopulla, kun jätevedenpuhdistamoita keskitettiin ja massatehtaiden ravinnepäästöt vähentyivät. Suhteellisen laaja, pääasiassa maatalouden rehevöittämä alue sijaitsee Merenkurkussa Kyrönjoen edustalla. Monista toimenpiteistä huolimatta Perämereen jokien mukana kulkeutuva typpikuormitus ei ole pysyvästi vähentynyt.

Rannikkovesiin kohdistuva fosforikuormitus on vähentynyt. Tämä johtuu suurelta osin teollisuusprosessien kehittymisestä ja jätevesien puhdistuksen tehostumisesta. Sen sijaan typpikuormitus kasvoi yleisesti Suomessa 1980-luvulla. Pistekuormitus lisääntyi Perämeren alueella vielä 1980-luvun puolivälin jälkeen, suuntaus tasoittui 1990-luvun lopulla, kun jätevedenpuhdistamoita keskitettiin ja massatehtaiden ravinnepäästöt vähentyivät. Suhteellisen laaja, pääasiassa maatalouden rehevöittämä alue sijaitsee Merenkurkussa Kyrönjoen edustalla. Monista toimenpiteistä huolimatta Perämereen jokien mukana kulkeutuva typpikuormitus ei ole pysyvästi vähentynyt.

Rannikkovesiin kohdistuva fosforikuormitus on vähentynyt. Tämä johtuu suurelta osin teollisuusprosessien kehittymisestä ja jätevesien puhdistuksen tehostumisesta. Sen sijaan typpikuormitus kasvoi yleisesti Suomessa 1980-luvulla. Pistekuormitus lisääntyi Perämeren alueella vielä 1980-luvun puolivälin jälkeen, suuntaus tasoittui 1990-luvun lopulla, kun jätevedenpuhdistamoita keskitettiin ja massatehtaiden ravinnepäästöt vähentyivät. Suhteellisen laaja, pääasiassa maatalouden rehevöittämä alue sijaitsee Merenkurkussa Kyrönjoen edustalla. Monista toimenpiteistä huolimatta Perämereen jokien mukana kulkeutuva typpikuormitus ei ole pysyvästi vähentynyt.

Rannikkovesiin kohdistuva fosforikuormitus on vähentynyt. Tämä johtuu suurelta osin teollisuusprosessien kehittymisestä ja jätevesien puhdistuksen tehostumisesta. Sen sijaan typpikuormitus kasvoi yleisesti Suomessa 1980-luvulla. Pistekuormitus lisääntyi Perämeren alueella vielä 1980-luvun puolivälin jälkeen, suuntaus tasoittui 1990-luvun lopulla, kun jätevedenpuhdistamoita keskitettiin ja massatehtaiden ravinnepäästöt vähentyivät. Suhteellisen laaja, pääasiassa maatalouden rehevöittämä alue sijaitsee Merenkurkussa Kyrönjoen edustalla. Monista toimenpiteistä huolimatta Perämereen jokien mukana kulkeutuva typpikuormitus ei ole pysyvästi vähentynyt.

Insufficient data

HELCOM: Avomeren tila ei ole hyvä. VPD: Eteläisimmän osan tila on tyydyttävä. Lapuanjoen edustan Andra Sjön tila on huono.

HELCOM: Avomeren tila ei ole hyvä. VPD: Eteläisimmän osan tila on tyydyttävä. Lapuanjoen edustan Andra Sjön tila on huono.

HELCOM: Avomeren tila hyvä. VPD: Selkämeren eteläosan tila on pääosin tyydyttävä, mutta esim. Porin edustan merialueen tila on hyvä. Selkämeren pohjoisosan tila on hyvä, mutta sisempien rannikkovesien tyydyttävä.

HELCOM: Avomeren tila hyvä. VPD: Selkämeren eteläosan tila on pääosin tyydyttävä, mutta esim. Porin edustan merialueen tila on hyvä. Selkämeren pohjoisosan tila on hyvä, mutta sisempien rannikkovesien tyydyttävä.

Insufficient data

HELCOM: Avomeren tila ei ole hyvä. VPD: Rannikkovesien tila on hyvä, tyydyttävä tai välttävä. Etelässä ulommat rannikkovedet ovat hyvässä tilassa.

HELCOM: Avomeren tila ei ole hyvä. VPD: Rannikkovesien tila on hyvä, tyydyttävä tai välttävä. Etelässä ulommat rannikkovedet ovat hyvässä tilassa.

HELCOM: Avomeren tila ei ole hyvä. VPD: Rannikkovesien tila on hyvä, tyydyttävä tai välttävä. Etelässä ulommat rannikkovedet ovat hyvässä tilassa.

HELCOM: Avomeren tila ei ole hyvä. VPD: Rannikkovesien tila on hyvä, tyydyttävä tai välttävä. Etelässä ulommat rannikkovedet ovat hyvässä tilassa.

HELCOM: Avomeren tila ei ole hyvä. VPD: Rannikkovesien tila on hyvä, tyydyttävä tai välttävä. Etelässä ulommat rannikkovedet ovat hyvässä tilassa.

Vuodenaikaisuudella suuri vaikutus tuloksiin.

Vuodenaikaisuudella suuri vaikutus tuloksiin.

Vuodenaikaisuudella suuri vaikutus tuloksiin.

Vuodenaikaisuudella suuri vaikutus tuloksiin.

Vuodenaikaisuudella suuri vaikutus tuloksiin.

Avomereltä havaintoja orgaanisen kokonaishiilen pitoisuudesta pintavedessä on niukasti.

Trendejä ei voida esittää Trends-kolumneissa, koska Topic (ImpactPressureWaterColumn) käsittää useita muuttujia: kasviplanktonlajisto, kasviplankton määrä, levämyrkyt, näkösyvyys.

Trendejä ei voida esittää Trends-kolumneissa, koska Topic (ImpactPressureWaterColumn) käsittää useita muuttujia: kasviplanktonlajisto, kasviplankton määrä, levämyrkyt, näkösyvyys.

Trendejä ei voida esittää Trends-kolumneissa, koska Topic (ImpactPressureWaterColumn) käsittää useita muuttujia: kasviplanktonlajisto, kasviplankton määrä, levämyrkyt, näkösyvyys.

Trendejä ei voida esittää Trends-kolumneissa, koska Topic (ImpactPressureWaterColumn) käsittää useita muuttujia: kasviplanktonlajisto, kasviplankton määrä, levämyrkyt, näkösyvyys.

Trendejä ei voida esittää Trends-kolumneissa, koska Topic (ImpactPressureWaterColumn) käsittää useita muuttujia: kasviplanktonlajisto, kasviplankton määrä, levämyrkyt, näkösyvyys.

Vaikka Selkämeren rannikkovesiin laskee useita varsin voimakkaasti maatalouden kuormittamia jokia, selvästi rehevöityneiden vesialueiden koko on yleensä varsin pieni; avoimen rannikon ansiosta rehevöitynyt rannikkovyöhyke on selvästi kapeampi kuin Saaristomerellä. Kokemäenjoen edustan voimakas rehevöityminen johtuu maatalouden kuorman lisäksi asutuksen ja teollisuuden ravinnepäästöistä; Kokemäenjoki kuljettaa noin 80 % valuma-alueilta tulevasta kuormituksesta Selkämereen Satakunnan rannikolle. Kokemäenjokeen laskeva, intensiivisesti viljellyn savikkoalueen halki virtaavan, suuren Loimijoen voimakas kuormitus säätelee Kokemäenjoen vedenlaatua yhtymäkohdan alapuolella.

Avomerialueiden DIN -taso on noussut hieman Selkämerellä. Trendit koskevat avomerialueita. DIN -tason ajallinen muutos (1970-2005) Selkämerellä: useimmiten suurimmat arvot on havaittu 1980-90 -luvuilla. Selkämeri on hitaasti rehevöitynyt 1980-luvulta alkaen ja kehitys on ollut erityisen näkyvää asutuskeskusten rannikkoalueilla 1990-luvulta alkaen. Avomerialueilla DIN -taso nousi 1970 ja 1980-luvuilla, jonka jälkeen taso on ollut laskussa. Rannikkoalueilla tuo taso on kuitenkin joko säilynyt tai noussut näihin päiviin asti. Tällä hetkellä avomeren tyypillinen talvitaso on 3-4 µmol/l DIN. Selkämeri on minimiravinteen suhteen typen ja fosforin vaihettumisvyöhykeellä DIN/DIP -suhteella 12 - 15 (yläraja 16 - 20). Itämeren pääaltaan ravinnekuormitus vaikuttaa Selkämeren tilaan välillisesti syväveden kautta, kun taas Suomenlahdelta ja Saaristomeren valuma-alueelta tulevat vedet kulkeutuvat Saaristomeren kautta edelleen Selkämerelle. Näiden vesien rehevöittävä vaikutus ulottuu ainakin Uudenkaupungin ja Rauman edustan merialueille ja näkyy vedenlaadun muutoksina. Selkämeren yleistilaan vaikuttavat pääasiassa etelästä tulevat ravinteet, maatalouden ravinnekuormitus ja Perämereltä tuleva typpikuormitus. Yhdyskuntien ja teollisuuden ravinnekuormitus aiheuttaa lähinnä paikallisia ongelmia kohtuullisen kapealle rannikkovyöhykkeelle, koska vedet sekoittuvat ja laimenevat Selkämeren rannikkoalueella tehokkaasti.

Katsottaessa tilannetta esiteollisista ajoista nykypäivään avomerialueiden DIP -taso on noussut selvästi Selkämerellä. DIP -tason ajallinen muutos (1970-2005) Selkämerellä: useimmiten suurimmat arvot on havaittu 1980-90 -luvuilla. Selkämeri on hitaasti rehevöitynyt 1980-luvulta alkaen ja kehitys on ollut erityisen näkyvää asutuskeskusten rannikkoalueilla 1990-luvulta alkaen (Sarvala and Sarvala 2005). Avomeren DIP -taso laski 1990-luvulla 1980-luvun huipputasosta ja on tämän jälkeen säilynyt tällä tasolla. Tällä hetkellä avomeren tyypillinen talvitaso on 0,2-0,3 µmol/l DIP. Selkämeri on minimiravinteen suhteen typen ja fosforin vaihettumisvyöhykeellä DIN/DIP -suhteella 12 - 15 (yläraja 16 - 20). Itämeren pääaltaan ravinnekuormitus vaikuttaa Selkämeren tilaan välillisesti syväveden kautta, kun taas Suomenlahdelta ja Saaristomeren valuma-alueelta tulevat vedet kulkeutuvat Saaristomeren kautta edelleen Selkämerelle. Näiden vesien rehevöittävä vaikutus ulottuu ainakin Uudenkaupungin ja Rauman edustan merialueille ja näkyy vedenlaadun muutoksina. Selkämeren yleistilaan vaikuttavat pääasiassa etelästä tulevat ravinteet, maatalouden ravinnekuormitus ja Perämereltä tuleva typpikuormitus. Yhdyskuntien ja teollisuuden ravinnekuormitus aiheuttaa lähinnä paikallisia ongelmia kohtuullisen kapealle rannikkovyöhykkeelle, koska vedet sekoittuvat ja laimenevat Selkämeren rannikkoalueella tehokkaasti.

Suomen rannikkoalueilla keskimääräinen orgaanisen kokonaishiilen pitoisuus pintavedessä vaihtelee välillä 2,9 – 6,0 mg L-1 (keskiarvo vuosilta 2007-11) merialueesta riippuen. Selkämerellä ei ole havaittu muutosta rannikon kokonaishiilen määrässä 1980-luvulta tähän päivään. Avomereltä havaintoja orgaanisen kokonaishiilen pitoisuudesta pintavedessä on niukasti. Selkämerellä (sekä Perämerellä ja Pohjoisella Itämerellä) 1990-luvulla tehtyjen mittausten mukaan pitoisuus pintavedessä touko-kesäkuussa oli 3,7–3,9 mg L-1.

KASVIPLANKTON: Selkämeren eteläosan ulompien rannikkovesien tila on a -klorofyllin perusteella hyvä Porin edustaa lukuun ottamatta. Sisemmissä rannikkovesissä on tyydyttäviä alueita Porin edustalla ja paikoitellen Luvialta Raumalle. Pihlavanlahti ja sen edusta ovat välttäviä, kun taas Preiviikinlahti ja Viasvedenlahti ovat erinomaisessa tilassa. Selkämeren pohjoisosassa sekä ulommat että sisemmät rannikkovesialueet ovat tyydyttävässä luokassa. Selkämerellä kasviplanktonin biomassa on suurempi kuin Perämerellä. NÄKÖSYVYYS: Suomea ympäröivillä avoimilla merialueilla näkösyvyys on laskenut merkittävästi kuluneen sadan vuoden aikana. Selkämerellä (ja Perämerellä) näkösyvyyden lasku on tasaantunut 2000-luvulla. Eteläisellä Selkämeren rannikkovesillä näkösyvyydessä ei ole tapahtunut suuria muutoksia pitkällä aikavälillä, mutta Uudenkaupungin merialueella näkösyvyydet ovat jonkin verran pienentyneet. Rauman, Eurajoen, Luvian ja Porin edustalla ei ole muutossuuntia näkösyvyyksissä. Merikarvian ulkosaaristossa näkösyvyys on parantunut viimeisen 30 vuoden aikana. Vesienhoidon kriteereillä tehdyssä näkösyvyyteen perustuvassa rannikkoalueiden tilaluokittelussa Selkämeri on tyydyttävässä tilassa lukuun ottamatta välttäviä alueita Porin Pihlavanlahdella ja sen edustalla sekä osassa Luvian saaristoa. HELCOM on tila-arviossaan määritellyt meren tilaa Itämeren merialueilla näkösyvyyden avulla. Näkösyvyyden referenssitason määrityksessä on käytetty hyväksi historiallista aineistoa. Näkösyvyyden arvioidaan olevan Selkämerellä huono.

KASVIPLANKTON: Selkämeren eteläosan ulompien rannikkovesien tila on a -klorofyllin perusteella hyvä Porin edustaa lukuun ottamatta. Sisemmissä rannikkovesissä on tyydyttäviä alueita Porin edustalla ja paikoitellen Luvialta Raumalle. Pihlavanlahti ja sen edusta ovat välttäviä, kun taas Preiviikinlahti ja Viasvedenlahti ovat erinomaisessa tilassa. Selkämeren pohjoisosassa sekä ulommat että sisemmät rannikkovesialueet ovat tyydyttävässä luokassa. Selkämerellä kasviplanktonin biomassa on suurempi kuin Perämerellä. NÄKÖSYVYYS: Suomea ympäröivillä avoimilla merialueilla näkösyvyys on laskenut merkittävästi kuluneen sadan vuoden aikana. Selkämerellä (ja Perämerellä) näkösyvyyden lasku on tasaantunut 2000-luvulla. Eteläisellä Selkämeren rannikkovesillä näkösyvyydessä ei ole tapahtunut suuria muutoksia pitkällä aikavälillä, mutta Uudenkaupungin merialueella näkösyvyydet ovat jonkin verran pienentyneet. Rauman, Eurajoen, Luvian ja Porin edustalla ei ole muutossuuntia näkösyvyyksissä. Merikarvian ulkosaaristossa näkösyvyys on parantunut viimeisen 30 vuoden aikana. Vesienhoidon kriteereillä tehdyssä näkösyvyyteen perustuvassa rannikkoalueiden tilaluokittelussa Selkämeri on tyydyttävässä tilassa lukuun ottamatta välttäviä alueita Porin Pihlavanlahdella ja sen edustalla sekä osassa Luvian saaristoa. HELCOM on tila-arviossaan määritellyt meren tilaa Itämeren merialueilla näkösyvyyden avulla. Näkösyvyyden referenssitason määrityksessä on käytetty hyväksi historiallista aineistoa. Näkösyvyyden arvioidaan olevan Selkämerellä huono.

KASVIPLANKTON: Selkämeren eteläosan ulompien rannikkovesien tila on a -klorofyllin perusteella hyvä Porin edustaa lukuun ottamatta. Sisemmissä rannikkovesissä on tyydyttäviä alueita Porin edustalla ja paikoitellen Luvialta Raumalle. Pihlavanlahti ja sen edusta ovat välttäviä, kun taas Preiviikinlahti ja Viasvedenlahti ovat erinomaisessa tilassa. Selkämeren pohjoisosassa sekä ulommat että sisemmät rannikkovesialueet ovat tyydyttävässä luokassa. Selkämerellä kasviplanktonin biomassa on suurempi kuin Perämerellä. NÄKÖSYVYYS: Suomea ympäröivillä avoimilla merialueilla näkösyvyys on laskenut merkittävästi kuluneen sadan vuoden aikana. Selkämerellä (ja Perämerellä) näkösyvyyden lasku on tasaantunut 2000-luvulla. Eteläisellä Selkämeren rannikkovesillä näkösyvyydessä ei ole tapahtunut suuria muutoksia pitkällä aikavälillä, mutta Uudenkaupungin merialueella näkösyvyydet ovat jonkin verran pienentyneet. Rauman, Eurajoen, Luvian ja Porin edustalla ei ole muutossuuntia näkösyvyyksissä. Merikarvian ulkosaaristossa näkösyvyys on parantunut viimeisen 30 vuoden aikana. Vesienhoidon kriteereillä tehdyssä näkösyvyyteen perustuvassa rannikkoalueiden tilaluokittelussa Selkämeri on tyydyttävässä tilassa lukuun ottamatta välttäviä alueita Porin Pihlavanlahdella ja sen edustalla sekä osassa Luvian saaristoa. HELCOM on tila-arviossaan määritellyt meren tilaa Itämeren merialueilla näkösyvyyden avulla. Näkösyvyyden referenssitason määrityksessä on käytetty hyväksi historiallista aineistoa. Näkösyvyyden arvioidaan olevan Selkämerellä huono.

KASVIPLANKTON: Selkämeren eteläosan ulompien rannikkovesien tila on a -klorofyllin perusteella hyvä Porin edustaa lukuun ottamatta. Sisemmissä rannikkovesissä on tyydyttäviä alueita Porin edustalla ja paikoitellen Luvialta Raumalle. Pihlavanlahti ja sen edusta ovat välttäviä, kun taas Preiviikinlahti ja Viasvedenlahti ovat erinomaisessa tilassa. Selkämeren pohjoisosassa sekä ulommat että sisemmät rannikkovesialueet ovat tyydyttävässä luokassa. Selkämerellä kasviplanktonin biomassa on suurempi kuin Perämerellä. NÄKÖSYVYYS: Suomea ympäröivillä avoimilla merialueilla näkösyvyys on laskenut merkittävästi kuluneen sadan vuoden aikana. Selkämerellä (ja Perämerellä) näkösyvyyden lasku on tasaantunut 2000-luvulla. Eteläisellä Selkämeren rannikkovesillä näkösyvyydessä ei ole tapahtunut suuria muutoksia pitkällä aikavälillä, mutta Uudenkaupungin merialueella näkösyvyydet ovat jonkin verran pienentyneet. Rauman, Eurajoen, Luvian ja Porin edustalla ei ole muutossuuntia näkösyvyyksissä. Merikarvian ulkosaaristossa näkösyvyys on parantunut viimeisen 30 vuoden aikana. Vesienhoidon kriteereillä tehdyssä näkösyvyyteen perustuvassa rannikkoalueiden tilaluokittelussa Selkämeri on tyydyttävässä tilassa lukuun ottamatta välttäviä alueita Porin Pihlavanlahdella ja sen edustalla sekä osassa Luvian saaristoa. HELCOM on tila-arviossaan määritellyt meren tilaa Itämeren merialueilla näkösyvyyden avulla. Näkösyvyyden referenssitason määrityksessä on käytetty hyväksi historiallista aineistoa. Näkösyvyyden arvioidaan olevan Selkämerellä huono.

KASVIPLANKTON: Selkämeren eteläosan ulompien rannikkovesien tila on a -klorofyllin perusteella hyvä Porin edustaa lukuun ottamatta. Sisemmissä rannikkovesissä on tyydyttäviä alueita Porin edustalla ja paikoitellen Luvialta Raumalle. Pihlavanlahti ja sen edusta ovat välttäviä, kun taas Preiviikinlahti ja Viasvedenlahti ovat erinomaisessa tilassa. Selkämeren pohjoisosassa sekä ulommat että sisemmät rannikkovesialueet ovat tyydyttävässä luokassa. Selkämerellä kasviplanktonin biomassa on suurempi kuin Perämerellä. NÄKÖSYVYYS: Suomea ympäröivillä avoimilla merialueilla näkösyvyys on laskenut merkittävästi kuluneen sadan vuoden aikana. Selkämerellä (ja Perämerellä) näkösyvyyden lasku on tasaantunut 2000-luvulla. Eteläisellä Selkämeren rannikkovesillä näkösyvyydessä ei ole tapahtunut suuria muutoksia pitkällä aikavälillä, mutta Uudenkaupungin merialueella näkösyvyydet ovat jonkin verran pienentyneet. Rauman, Eurajoen, Luvian ja Porin edustalla ei ole muutossuuntia näkösyvyyksissä. Merikarvian ulkosaaristossa näkösyvyys on parantunut viimeisen 30 vuoden aikana. Vesienhoidon kriteereillä tehdyssä näkösyvyyteen perustuvassa rannikkoalueiden tilaluokittelussa Selkämeri on tyydyttävässä tilassa lukuun ottamatta välttäviä alueita Porin Pihlavanlahdella ja sen edustalla sekä osassa Luvian saaristoa. HELCOM on tila-arviossaan määritellyt meren tilaa Itämeren merialueilla näkösyvyyden avulla. Näkösyvyyden referenssitason määrityksessä on käytetty hyväksi historiallista aineistoa. Näkösyvyyden arvioidaan olevan Selkämerellä huono.

Eteläisen Selkämeren rannikkovesissä pohjanläheisen veden happitilanne on parempi kuin Saaristomerellä, koska vedet ovat siellä matalampia, vesi sekoittuu paremmin ja veden kesäaikainen kerrostuminen on vähäisempää.

UnKnown_NotAstassed

UnKnown_NotAstassed

UnKnown_NotAstassed

UnKnown_NotAstassed

UnKnown_NotAstassed

UnKnown_NotAstassed

UnKnown_NotAstassed

UnKnown_NotAstassed

UnKnown_NotAstassed

UnKnown_NotAstassed

UnKnown_NotAstassed

UnKnown_NotAstassed

UnKnown_NotAstassed

UnKnown_NotAstassed

UnKnown_NotAstassed

Vaikka Selkämeren rannikkovesiin laskee useita varsin voimakkaasti maatalouden kuormittamia jokia, selvästi rehevöityneiden vesialueiden koko on yleensä varsin pieni; avoimen rannikon ansiosta rehevöitynyt rannikkovyöhyke on selvästi kapeampi kuin Saaristomerellä. Kokemäenjoen edustan voimakas rehevöityminen johtuu maatalouden kuorman lisäksi asutuksen ja teollisuuden ravinnepäästöistä; Kokemäenjoki kuljettaa noin 80 % valuma-alueilta tulevasta kuormituksesta Selkämereen Satakunnan rannikolle. Suomen turkiseläintuotanto keskittyy Kokemäenjoen–Saaristomeren–Selkämeren vesienhoitoalueelle ja siellä erityisesti Pohjanmaan rannikolle. Tilojen määrä on viime vuosina vähentynyt, mutta toisaalta niiden koko on kasvanut. Turkistuotannon jätevedet rehevöittävät lähivesistöjä ja heikentävät niiden hygieenistä tilaa.

Vaikka Selkämeren rannikkovesiin laskee useita varsin voimakkaasti maatalouden kuormittamia jokia, selvästi rehevöityneiden vesialueiden koko on yleensä varsin pieni; avoimen rannikon ansiosta rehevöitynyt rannikkovyöhyke on selvästi kapeampi kuin Saaristomerellä. Kokemäenjoen edustan voimakas rehevöityminen johtuu maatalouden kuorman lisäksi asutuksen ja teollisuuden ravinnepäästöistä; Kokemäenjoki kuljettaa noin 80 % valuma-alueilta tulevasta kuormituksesta Selkämereen Satakunnan rannikolle. Suomen turkiseläintuotanto keskittyy Kokemäenjoen–Saaristomeren–Selkämeren vesienhoitoalueelle ja siellä erityisesti Pohjanmaan rannikolle. Tilojen määrä on viime vuosina vähentynyt, mutta toisaalta niiden koko on kasvanut. Turkistuotannon jätevedet rehevöittävät lähivesistöjä ja heikentävät niiden hygieenistä tilaa.

Vaikka Selkämeren rannikkovesiin laskee useita varsin voimakkaasti maatalouden kuormittamia jokia, selvästi rehevöityneiden vesialueiden koko on yleensä varsin pieni; avoimen rannikon ansiosta rehevöitynyt rannikkovyöhyke on selvästi kapeampi kuin Saaristomerellä. Kokemäenjoen edustan voimakas rehevöityminen johtuu maatalouden kuorman lisäksi asutuksen ja teollisuuden ravinnepäästöistä; Kokemäenjoki kuljettaa noin 80 % valuma-alueilta tulevasta kuormituksesta Selkämereen Satakunnan rannikolle. Suomen turkiseläintuotanto keskittyy Kokemäenjoen–Saaristomeren–Selkämeren vesienhoitoalueelle ja siellä erityisesti Pohjanmaan rannikolle. Tilojen määrä on viime vuosina vähentynyt, mutta toisaalta niiden koko on kasvanut. Turkistuotannon jätevedet rehevöittävät lähivesistöjä ja heikentävät niiden hygieenistä tilaa.

Vaikka Selkämeren rannikkovesiin laskee useita varsin voimakkaasti maatalouden kuormittamia jokia, selvästi rehevöityneiden vesialueiden koko on yleensä varsin pieni; avoimen rannikon ansiosta rehevöitynyt rannikkovyöhyke on selvästi kapeampi kuin Saaristomerellä. Kokemäenjoen edustan voimakas rehevöityminen johtuu maatalouden kuorman lisäksi asutuksen ja teollisuuden ravinnepäästöistä; Kokemäenjoki kuljettaa noin 80 % valuma-alueilta tulevasta kuormituksesta Selkämereen Satakunnan rannikolle. Suomen turkiseläintuotanto keskittyy Kokemäenjoen–Saaristomeren–Selkämeren vesienhoitoalueelle ja siellä erityisesti Pohjanmaan rannikolle. Tilojen määrä on viime vuosina vähentynyt, mutta toisaalta niiden koko on kasvanut. Turkistuotannon jätevedet rehevöittävät lähivesistöjä ja heikentävät niiden hygieenistä tilaa.

Vaikka Selkämeren rannikkovesiin laskee useita varsin voimakkaasti maatalouden kuormittamia jokia, selvästi rehevöityneiden vesialueiden koko on yleensä varsin pieni; avoimen rannikon ansiosta rehevöitynyt rannikkovyöhyke on selvästi kapeampi kuin Saaristomerellä. Kokemäenjoen edustan voimakas rehevöityminen johtuu maatalouden kuorman lisäksi asutuksen ja teollisuuden ravinnepäästöistä; Kokemäenjoki kuljettaa noin 80 % valuma-alueilta tulevasta kuormituksesta Selkämereen Satakunnan rannikolle. Suomen turkiseläintuotanto keskittyy Kokemäenjoen–Saaristomeren–Selkämeren vesienhoitoalueelle ja siellä erityisesti Pohjanmaan rannikolle. Tilojen määrä on viime vuosina vähentynyt, mutta toisaalta niiden koko on kasvanut. Turkistuotannon jätevedet rehevöittävät lähivesistöjä ja heikentävät niiden hygieenistä tilaa.

Vaikka Selkämeren rannikkovesiin laskee useita varsin voimakkaasti maatalouden kuormittamia jokia, selvästi rehevöityneiden vesialueiden koko on yleensä varsin pieni; avoimen rannikon ansiosta rehevöitynyt rannikkovyöhyke on selvästi kapeampi kuin Saaristomerellä. Kokemäenjoen edustan voimakas rehevöityminen johtuu maatalouden kuorman lisäksi asutuksen ja teollisuuden ravinnepäästöistä; Kokemäenjoki kuljettaa noin 80 % valuma-alueilta tulevasta kuormituksesta Selkämereen Satakunnan rannikolle. Suomen turkiseläintuotanto keskittyy Kokemäenjoen–Saaristomeren–Selkämeren vesienhoitoalueelle ja siellä erityisesti Pohjanmaan rannikolle. Tilojen määrä on viime vuosina vähentynyt, mutta toisaalta niiden koko on kasvanut. Turkistuotannon jätevedet rehevöittävät lähivesistöjä ja heikentävät niiden hygieenistä tilaa.

Vaikka Selkämeren rannikkovesiin laskee useita varsin voimakkaasti maatalouden kuormittamia jokia, selvästi rehevöityneiden vesialueiden koko on yleensä varsin pieni; avoimen rannikon ansiosta rehevöitynyt rannikkovyöhyke on selvästi kapeampi kuin Saaristomerellä. Kokemäenjoen edustan voimakas rehevöityminen johtuu maatalouden kuorman lisäksi asutuksen ja teollisuuden ravinnepäästöistä; Kokemäenjoki kuljettaa noin 80 % valuma-alueilta tulevasta kuormituksesta Selkämereen Satakunnan rannikolle. Suomen turkiseläintuotanto keskittyy Kokemäenjoen–Saaristomeren–Selkämeren vesienhoitoalueelle ja siellä erityisesti Pohjanmaan rannikolle. Tilojen määrä on viime vuosina vähentynyt, mutta toisaalta niiden koko on kasvanut. Turkistuotannon jätevedet rehevöittävät lähivesistöjä ja heikentävät niiden hygieenistä tilaa.

Vaikka Selkämeren rannikkovesiin laskee useita varsin voimakkaasti maatalouden kuormittamia jokia, selvästi rehevöityneiden vesialueiden koko on yleensä varsin pieni; avoimen rannikon ansiosta rehevöitynyt rannikkovyöhyke on selvästi kapeampi kuin Saaristomerellä. Kokemäenjoen edustan voimakas rehevöityminen johtuu maatalouden kuorman lisäksi asutuksen ja teollisuuden ravinnepäästöistä; Kokemäenjoki kuljettaa noin 80 % valuma-alueilta tulevasta kuormituksesta Selkämereen Satakunnan rannikolle. Suomen turkiseläintuotanto keskittyy Kokemäenjoen–Saaristomeren–Selkämeren vesienhoitoalueelle ja siellä erityisesti Pohjanmaan rannikolle. Tilojen määrä on viime vuosina vähentynyt, mutta toisaalta niiden koko on kasvanut. Turkistuotannon jätevedet rehevöittävät lähivesistöjä ja heikentävät niiden hygieenistä tilaa.

Vaikka Selkämeren rannikkovesiin laskee useita varsin voimakkaasti maatalouden kuormittamia jokia, selvästi rehevöityneiden vesialueiden koko on yleensä varsin pieni; avoimen rannikon ansiosta rehevöitynyt rannikkovyöhyke on selvästi kapeampi kuin Saaristomerellä. Kokemäenjoen edustan voimakas rehevöityminen johtuu maatalouden kuorman lisäksi asutuksen ja teollisuuden ravinnepäästöistä; Kokemäenjoki kuljettaa noin 80 % valuma-alueilta tulevasta kuormituksesta Selkämereen Satakunnan rannikolle. Suomen turkiseläintuotanto keskittyy Kokemäenjoen–Saaristomeren–Selkämeren vesienhoitoalueelle ja siellä erityisesti Pohjanmaan rannikolle. Tilojen määrä on viime vuosina vähentynyt, mutta toisaalta niiden koko on kasvanut. Turkistuotannon jätevedet rehevöittävät lähivesistöjä ja heikentävät niiden hygieenistä tilaa.

Vaikka Selkämeren rannikkovesiin laskee useita varsin voimakkaasti maatalouden kuormittamia jokia, selvästi rehevöityneiden vesialueiden koko on yleensä varsin pieni; avoimen rannikon ansiosta rehevöitynyt rannikkovyöhyke on selvästi kapeampi kuin Saaristomerellä. Kokemäenjoen edustan voimakas rehevöityminen johtuu maatalouden kuorman lisäksi asutuksen ja teollisuuden ravinnepäästöistä; Kokemäenjoki kuljettaa noin 80 % valuma-alueilta tulevasta kuormituksesta Selkämereen Satakunnan rannikolle. Suomen turkiseläintuotanto keskittyy Kokemäenjoen–Saaristomeren–Selkämeren vesienhoitoalueelle ja siellä erityisesti Pohjanmaan rannikolle. Tilojen määrä on viime vuosina vähentynyt, mutta toisaalta niiden koko on kasvanut. Turkistuotannon jätevedet rehevöittävät lähivesistöjä ja heikentävät niiden hygieenistä tilaa.

Vaikka Selkämeren rannikkovesiin laskee useita varsin voimakkaasti maatalouden kuormittamia jokia, selvästi rehevöityneiden vesialueiden koko on yleensä varsin pieni; avoimen rannikon ansiosta rehevöitynyt rannikkovyöhyke on selvästi kapeampi kuin Saaristomerellä. Kokemäenjoen edustan voimakas rehevöityminen johtuu maatalouden kuorman lisäksi asutuksen ja teollisuuden ravinnepäästöistä; Kokemäenjoki kuljettaa noin 80 % valuma-alueilta tulevasta kuormituksesta Selkämereen Satakunnan rannikolle. Suomen turkiseläintuotanto keskittyy Kokemäenjoen–Saaristomeren–Selkämeren vesienhoitoalueelle ja siellä erityisesti Pohjanmaan rannikolle. Tilojen määrä on viime vuosina vähentynyt, mutta toisaalta niiden koko on kasvanut. Turkistuotannon jätevedet rehevöittävät lähivesistöjä ja heikentävät niiden hygieenistä tilaa.

Vaikka Selkämeren rannikkovesiin laskee useita varsin voimakkaasti maatalouden kuormittamia jokia, selvästi rehevöityneiden vesialueiden koko on yleensä varsin pieni; avoimen rannikon ansiosta rehevöitynyt rannikkovyöhyke on selvästi kapeampi kuin Saaristomerellä. Kokemäenjoen edustan voimakas rehevöityminen johtuu maatalouden kuorman lisäksi asutuksen ja teollisuuden ravinnepäästöistä; Kokemäenjoki kuljettaa noin 80 % valuma-alueilta tulevasta kuormituksesta Selkämereen Satakunnan rannikolle. Suomen turkiseläintuotanto keskittyy Kokemäenjoen–Saaristomeren–Selkämeren vesienhoitoalueelle ja siellä erityisesti Pohjanmaan rannikolle. Tilojen määrä on viime vuosina vähentynyt, mutta toisaalta niiden koko on kasvanut. Turkistuotannon jätevedet rehevöittävät lähivesistöjä ja heikentävät niiden hygieenistä tilaa.

Vaikka Selkämeren rannikkovesiin laskee useita varsin voimakkaasti maatalouden kuormittamia jokia, selvästi rehevöityneiden vesialueiden koko on yleensä varsin pieni; avoimen rannikon ansiosta rehevöitynyt rannikkovyöhyke on selvästi kapeampi kuin Saaristomerellä. Kokemäenjoen edustan voimakas rehevöityminen johtuu maatalouden kuorman lisäksi asutuksen ja teollisuuden ravinnepäästöistä; Kokemäenjoki kuljettaa noin 80 % valuma-alueilta tulevasta kuormituksesta Selkämereen Satakunnan rannikolle. Suomen turkiseläintuotanto keskittyy Kokemäenjoen–Saaristomeren–Selkämeren vesienhoitoalueelle ja siellä erityisesti Pohjanmaan rannikolle. Tilojen määrä on viime vuosina vähentynyt, mutta toisaalta niiden koko on kasvanut. Turkistuotannon jätevedet rehevöittävät lähivesistöjä ja heikentävät niiden hygieenistä tilaa.

Vaikka Selkämeren rannikkovesiin laskee useita varsin voimakkaasti maatalouden kuormittamia jokia, selvästi rehevöityneiden vesialueiden koko on yleensä varsin pieni; avoimen rannikon ansiosta rehevöitynyt rannikkovyöhyke on selvästi kapeampi kuin Saaristomerellä. Kokemäenjoen edustan voimakas rehevöityminen johtuu maatalouden kuorman lisäksi asutuksen ja teollisuuden ravinnepäästöistä; Kokemäenjoki kuljettaa noin 80 % valuma-alueilta tulevasta kuormituksesta Selkämereen Satakunnan rannikolle. Suomen turkiseläintuotanto keskittyy Kokemäenjoen–Saaristomeren–Selkämeren vesienhoitoalueelle ja siellä erityisesti Pohjanmaan rannikolle. Tilojen määrä on viime vuosina vähentynyt, mutta toisaalta niiden koko on kasvanut. Turkistuotannon jätevedet rehevöittävät lähivesistöjä ja heikentävät niiden hygieenistä tilaa.

Vaikka Selkämeren rannikkovesiin laskee useita varsin voimakkaasti maatalouden kuormittamia jokia, selvästi rehevöityneiden vesialueiden koko on yleensä varsin pieni; avoimen rannikon ansiosta rehevöitynyt rannikkovyöhyke on selvästi kapeampi kuin Saaristomerellä. Kokemäenjoen edustan voimakas rehevöityminen johtuu maatalouden kuorman lisäksi asutuksen ja teollisuuden ravinnepäästöistä; Kokemäenjoki kuljettaa noin 80 % valuma-alueilta tulevasta kuormituksesta Selkämereen Satakunnan rannikolle. Suomen turkiseläintuotanto keskittyy Kokemäenjoen–Saaristomeren–Selkämeren vesienhoitoalueelle ja siellä erityisesti Pohjanmaan rannikolle. Tilojen määrä on viime vuosina vähentynyt, mutta toisaalta niiden koko on kasvanut. Turkistuotannon jätevedet rehevöittävät lähivesistöjä ja heikentävät niiden hygieenistä tilaa.

Insufficient data

HELCOM: Avomeren tila ei ole hyvä. VPD: Itäisen Suomenlahden sisäsaariston tila on pääosin tyydyttävä ja ulkosaariston hyvä. Läntisen Suomenlahden sisäsaariston tila vaihtelee hyvästä välttävään, ulkosaariston tila on tyydyttävä.

Insufficient data

HELCOM: Avomeren tila ei ole hyvä. VPD: Itäosan rannikkovedet tyydyttävä-välttävä. Kymijoen vaikutusalue: sisäsaaristo tyydyttävä/välttävä; ulkosaaristo välttävä. Uudenmaan sisäsaariston tyydyttävä-huono; ulkosaaristo pääosin tyydyttävä.

HELCOM: Avomeren tila ei ole hyvä. VPD: Itäosan rannikkovedet tyydyttävä-välttävä. Kymijoen vaikutusalue: sisäsaaristo tyydyttävä/välttävä; ulkosaaristo välttävä. Uudenmaan sisäsaariston tyydyttävä-huono; ulkosaaristo pääosin tyydyttävä.

HELCOM: Avomeren tila ei ole hyvä. VPD: Itäosan rannikkovedet tyydyttävä-välttävä. Kymijoen vaikutusalue: sisäsaaristo tyydyttävä/välttävä; ulkosaaristo välttävä. Uudenmaan sisäsaariston tyydyttävä-huono; ulkosaaristo pääosin tyydyttävä.

HELCOM: Avomeren tila ei ole hyvä. VPD: Itäosan rannikkovedet tyydyttävä-välttävä. Kymijoen vaikutusalue: sisäsaaristo tyydyttävä/välttävä; ulkosaaristo välttävä. Uudenmaan sisäsaariston tyydyttävä-huono; ulkosaaristo pääosin tyydyttävä.

HELCOM: Avomeren tila ei ole hyvä. VPD: Itäosan rannikkovedet tyydyttävä-välttävä. Kymijoen vaikutusalue: sisäsaaristo tyydyttävä/välttävä; ulkosaaristo välttävä. Uudenmaan sisäsaariston tyydyttävä-huono; ulkosaaristo pääosin tyydyttävä.

HELCOM: Avomeren tila ei ole hyvä. VPD: Itäosan rannikkovedet tyydyttävä-välttävä. Kymijoen vaikutusalue: sisäsaaristo tyydyttävä/välttävä; ulkosaaristo välttävä. Uudenmaan sisäsaariston tyydyttävä-huono; ulkosaaristo pääosin tyydyttävä.

Vuodenaikaisuudella suuri vaikutus tuloksiin.

Vuodenaikaisuudella suuri vaikutus tuloksiin.

Vuodenaikaisuudella suuri vaikutus tuloksiin.

Vuodenaikaisuudella suuri vaikutus tuloksiin.

Avomereltä havaintoja vähän.

Trendejä ei voida esittää Trends-kolumneissa, koska Topic (ImpactPressureWaterColumn) käsittää useita muuttujia: kasviplanktonlajisto, kasviplankton määrä, levämyrkyt, näkösyvyys.

Trendejä ei voida esittää Trends-kolumneissa, koska Topic (ImpactPressureWaterColumn) käsittää useita muuttujia: kasviplanktonlajisto, kasviplankton määrä, levämyrkyt, näkösyvyys.

Trendejä ei voida esittää Trends-kolumneissa, koska Topic (ImpactPressureWaterColumn) käsittää useita muuttujia: kasviplanktonlajisto, kasviplankton määrä, levämyrkyt, näkösyvyys.

Trendejä ei voida esittää Trends-kolumneissa, koska Topic (ImpactPressureWaterColumn) käsittää useita muuttujia: kasviplanktonlajisto, kasviplankton määrä, levämyrkyt, näkösyvyys.

Trendejä ei voida esittää Trends-kolumneissa, koska Topic (ImpactPressureWaterColumn) käsittää useita muuttujia: kasviplanktonlajisto, kasviplankton määrä, levämyrkyt, näkösyvyys.

Trendejä ei voida esittää Trends-kolumneissa, koska Topic (ImpactPressureWaterColumn) käsittää useita muuttujia: kasviplanktonlajisto, kasviplankton määrä, levämyrkyt, näkösyvyys.

Suomenlahden rannikon valuma-alueet ovat tiheästi asutettuja ja suurelta osin viljeltyjä. Rannikkovesien rehevöitymistä aiheuttavat jätevedenpuhdistamoilta ja maa- ja metsätaloudesta tulevan kuormituksen lisäksi haja-asutusalueilla puutteellisesti käsitelty jätevesi. Pietarin kaupungin ravinnekuormitus on viime vuosiin saakka ollut merkittävin yksittäinen Suomenlahden rehevöitymistä aiheuttava tekijä, jonka on arvioitu vaikuttavan myös Suomen rannikkovesien tilaan; puhdistamisen tehostuminen on kuitenkin viime vuosina vähentänyt kuormitusta merkittävästi, mikä voi parantaa viiveellä Suomenlahden ja myös Suomen rannikkovesien yleistilaa. Itäinen Suomenlahti on pinta-alaan suhteutettuna Itämeren kuormitetuimpia osia. Suomenlahden perukkaan laskevalla Nevajoella ja sen suulla sijaitsevalla Pietarin kaupungilla on merkittävä vaikutus Suomenlahden tilaan. Pietarin jätevesien ravinnekuormitus on merkittävästi laskenut 2000-luvulla. Venäjän alueella on myös muita merkittäviä ravinnekuormituksen lähteitä. Itäisellä Suomenlahdella Suomen rannikon lähivesien laatuun vaikuttavat selkeimmin omalta valuma-alueelta laskevien jokien kautta tuleva kuormitus: Kymijoki on näistä suurin yksittäinen lähde. Kymijoen alaosalle ja Kotkan-Haminan rannikkoalueelle sijoittuneella metsäteollisuudella ja yhdyskuntien jätevesillä on myös ollut suuri vaikutus rannikkovesien tilaan. Jätevesien käsittelyn tehostuminen on näkynyt sekä Kymijoen veden laadun parantumisena että myös jokivesien vaikutusalueella Kotkan-Haminan edustan rannikkovesillä. Talvella, jolloin hajakuormituksen vaikutukset jokiveden laatuun ovat pienimmillään, Kymijoen vedet leviävät jäänalaisena pintavesikerroksena etäälle jokisuista ja ovat nykyisin varsinkin fosforipitoisuuksien osalta selvästi itäisen Suomenlahden rannikkovesiä vähäravinteisempia. Itäiselle Suomenlahdelle laskevan Kymijoen ainevirtaamat ovat olleet laskussa. Osaltaan tähän vaikuttanut Kymijoen pistekuormituksen merkittävä vähentyminen, vaikka pääosa vaihtelusta selittyykin hydrologisilla oloilla. Erityisesti metsäteollisuuden fosfori-, kiintoaine- ja happea kuluttavien aineiden kuormitus on vähentynyt 1980-luvulta alkaen tehostuneen jätevesienkäsittelyn myötä. 1980-luvun lopulla yli 30 % Kymijoen mereen kuljettamasta fosforista ja 14 % kiintoaineesta oli peräisin joen alaosalle kohdistuneesta pistekuormituksesta. Vuosina 2005–2009 pistekuormituksen osuus Kymijoen kiintoainevirtaamasta oli noin 3 % ja fosfori- ja typpivirtaamista oli noin 10-11 %. Kotimainen ravinnekuormituksen rehevöittää erityisesti jokisuualueita ja sisä- sekä välisaaristoa. Se ei kuitenkaan yksin selitä ulompien rannikkovesien rehevöitymistä etenkään läntisen Uudenmaan edustalla, jonka paikallinen ravinnekuormitus on suhteellisen vähäistä. Suomenlahdella myös ulappavedet ovat suhteellisen runsasravinteisia ja virtaukset kuljettavat ravinteita rehevöitymisherkkiin rannikkovesiin. Rehevöityminen on voimakkainta Porkkalanniemen länsipuolen matalilla ja saaristoisilla rannikkovesialueilla, Hankoniemen edustan avoimilla rannikkovesillä taso on selvästi alhaisempi. Suomenlahden rannikkovesissä paikallisen maatalouden merkitys rehevöittäjänä ei ole yksiselitteinen; se on kuitenkin selvästi suurin kotimainen ravinnelähde. Suomenlahden erityinen ongelma on ravinteiden vapautuminen pohjasedimentistä hapettomissa olosuhteissa; sedimentin heikko pidätyskyky ylläpitää korkeaa fosforipitoisuutta vedessä. Korkea fosforipitoisuus on keskeinen syy keski- ja loppukesän sinileväkukintoihin. Suomenlahden valuma-alueelta tuleva orgaanisen aineen kuormitus on selkeästi Perämerta alhaisempi, mikä johtuu vähäisemmästä turvealasta sekä suuremmasta järvien pinta-alasta, joihin pidättyy runsaasti maalta tulevaa orgaanista ainesta.

Tarkastelujakso vaikuttaa oleellisesti trendien suuntaan: jaksolla 1977–2009 Uudellamaalla mereen vuosittain kulkeutuvat ravinnemäärät olivat lievässä laskussa. Runsaat vesisateet talvella ja suuret huuhtoutumat ovat kasvattaneet maa-alueilta tulevia ravinnehuuhtoumia 2000-luvulla. Eniten (fosforia ja) typpeä kulkeutui mereen vuosina 2008 ja 2009 Vantaanjokea ja Porvoonjokea myöten, kuten aikaisempinakin vuosina. Vuosina 2008–2009 näiden kahden joen mukana kulkeutui mereen yli 50 % suurten jokien mereen aiheuttamasta (fosfori- ja ) typpikuormituksesta, vaikka niiden vastaava osuus virtaamasta oli vain 42 %. Itäiselle Suomenlahdelle laskevan Kymijoen ainevirtaamat ovat olleet laskussa. Osaltaan tähän on vaikuttanut Kymijoen pistekuormituksen merkittävä vähentyminen, vaikka pääosa vaihtelusta selittyykin hydrologisilla oloilla. Vuosina 2005–2009 pistekuormituksen osuus Kymijoen typpivirtaamasta oli noin 10-11 %. Itäiselle Suomenlahdelle laskevan Kymijoen ainevirtaamat ovat olleet laskussa. Osaltaan tähän vaikuttanut Kymijoen pistekuormituksen merkittävä vähentyminen, vaikka pääosa vaihtelusta selittyykin hydrologisilla oloilla. Vuosina 2005–2009 pistekuormituksen osuus Kymijoen (kiintoainevirtaamasta oli noin 3 % ja fosfori- ja) typpivirtaamista oli noin 10-11 %. Tarkastelujakso vaikuttaa oleellisesti trendien suuntaan: jaksolla 1977–2009 Uudellamaalla mereen vuosittain kulkeutuvat ravinnemäärät olivat lievässä laskussa; jaksolla 1990–2009 tarkasteltuna kokonaisfosforin trendi on nouseva. Arvoihin on laskettu mukaan Karjaan- eli Mustionjoen, Siuntionjoen, Vantaanjoen, Mustijoen, Porvoonjoen ja Koskenkylänjoen kuukausittaiset ainevirtaamat. Runsaat vesisateet talvella ja suuret huuhtoutumat ovat kasvattaneet maa-alueilta tulevia ravinnehuuhtoumia 2000-luvulla. Eniten fosforia ja typpeä kulkeutui mereen vuosina 2008 ja 2009 Vantaanjokea ja Porvoonjokea myöten, kuten aikaisempinakin vuosina. Vuosina 2008–2009 näiden kahden joen mukana kulkeutui mereen yli 50 % suurten jokien mereen aiheuttamasta fosfori- ja typpikuormituksesta, vaikka niiden vastaava osuus virtaamasta oli vain 42 %.

Suomenlahdella ja varsinaisen Itämeren pohjoisosassa minimiravinne saattaa muuttua kasvukauden aikana typestä fosforiin, kun sinileväkukintojen sitoma typpi vapautuu veteen myös muiden leväryhmien käyttöön. Avomerialueiden DIN -taso on lähes kaksinkertaistunut Suomenlahdella. Trendit koskevat avomerialueita. NO2+NO3 -taso nousi voimakkaasti 1970 ja 1980-luvuilla, jonka jälkeen se on ollut loivassa laskusuunnassa vesiensuojelutoimenpiteiden sekä typen biogeokemiallisessa kierrossa tapahtuneiden muutosten vuoksi. Tällä hetkellä tyypillinen talvitaso on 6-8 µmol/l DIN; Suomenlahti on selkeästi typpirajoitteinen DIN/DIP -suhteella 10 (yläraja 16 - 20). Suomenlahti on ravinnekuormituksen suhteen kaksijakoinen: 1) Suomen rannikkoalue on rikkonainen ja täten oma ravinnekuormituksemme vaikuttaa ulkomereltä tulevan kuormituksen lisäksi sen ravinnetasoon. 2) Ulappa-alueen ravinnetasoa säätelevät Nevan ja Pietarin ravinnekuormitus ja Itämeren virtauksien tuomat ravinteet Itämeren muista osista. Pietarin osuus kuormituksesta on viime vuosina voimakkaasti vähentynyt.

Vuoden 1985 jälkeen Suomenlahden maatalousvaltaisten jokien fosforivirtaama on hieman alentunut. Tarkastelujakso vaikuttaa oleellisesti trendien suuntaan: jaksolla 1977–2009 Uudellamaalla mereen vuosittain kulkeutuvat ravinnemäärät olivat lievässä laskussa; jaksolla 1990–2009 tarkasteltuna kokonaisfosforin trendi on nouseva. Arvoihin on laskettu mukaan Karjaan- eli Mustionjoen, Siuntionjoen, Vantaanjoen, Mustijoen, Porvoonjoen ja Koskenkylänjoen kuukausittaiset ainevirtaamat. Runsaat vesisateet talvella ja suuret huuhtoutumat ovat kasvattaneet maa-alueilta tulevia ravinnehuuhtoumia 2000-luvulla. Eniten fosforia kulkeutui mereen vuosina 2008 ja 2009 Vantaanjokea ja Porvoonjokea myöten, kuten aikaisempinakin vuosina. Vuosina 2008–2009 näiden kahden joen mukana kulkeutui mereen yli 50 % suurten jokien mereen aiheuttamasta fosforikuormituksesta, vaikka niiden vastaava osuus virtaamasta oli vain 42 %. Itäiselle Suomenlahdelle laskevan Kymijoen ainevirtaamat ovat olleet laskussa. Osaltaan tähän vaikuttanut Kymijoen pistekuormituksen merkittävä vähentyminen, vaikka pääosa vaihtelusta selittyykin hydrologisilla oloilla. Erityisesti metsäteollisuuden fosfori-, kiintoaine- ja happea kuluttavien aineiden kuormitus on vähentynyt 1980-luvulta alkaen tehostuneen jätevesienkäsittelyn myötä. 1980-luvun lopulla yli 30 % Kymijoen mereen kuljettamasta fosforista ja 14 % kiintoaineesta oli peräisin joen alaosalle kohdistuneesta pistekuormituksesta. Vuosina 2005–2009 pistekuormituksen osuus Kymijoen fosforivirtaamista oli noin 10-11 % .

Katsottaessa tilannetta esiteollisista ajoista nykypäivään avomerialueiden DIP -taso on kaksinkertaistunut Suomenlahdella . Suomea reunustavien merialueiden ravinnetaso on korkein Suomenlahdella, erityisesti fosfaattifosforin osalta. Suomenlahden ravinnetaso on fosforin osalta korkein Suomea ympäröivistä merialueista. Alueen kohonneisiin ravinnepitoisuuksiin kiinnitettiin huomiota jo 1960-luvulla. PO4-taso nousi 1990-luvulla sisäisen kuormituksen voimistuessa huolimatta valuma-alueella suoritetuista vesiensuojelutoimenpiteistä. Fosforitaso on säilynyt 1990-luvun kohonneella tasolla. Pietarin jäteveden tehostuneet käsittelytoimenpiteet tulevat kuitenkin vaikuttamaan tasoon lähivuosina – vähentäen erityisesti veden DIP:n määrää. Tällä hetkellä tyypillinen talvitaso on 6-8 µmol/l DIN ja 0,6-0,8 µmol/l DIP; Suomenlahti on selkeästi typpirajoitteinen DIN/DIP -suhteella 10 (yläraja 16 - 20). Suomenlahti on ravinnekuormituksen suhteen kaksijakoinen: 1) Suomen rannikkoalue on rikkonainen ja täten oma ravinnekuormituksemme vaikuttaa ulkomereltä tulevan kuormituksen lisäksi sen ravinnetasoon. 2) Ulappa-alueen ravinnetasoa säätelevät Nevan ja Pietarin ravinnekuormitus ja Itämeren virtauksien tuomat ravinteet Itämeren muista osista. Pietarin osuus kuormituksesta on viime vuosina voimakkaasti vähentynyt. Suomenlahdelle syvänveden myötä tulleen DIP:n määrä ja "sisäinen kuormitus" voivat yhdessä lisätä Suomenlahden ravinnemääriä hyvin merkittävästi lyhyelläkin aikavälillä (kuukausia, vuosia), kompensoiden osin ulkoisten ravinnepäästöjen vähentämisen.

Suomen joet kuljettavat vuosittain keskimäärin noin miljoona tonnia orgaanista hiiltä mereen. Yli puolet tästä kuormasta päätyy Perämereen. Perämeren suuri kuorma johtuu valuma-alueen suuresta turvealasta. Suomenlahden valuma-alueelta tuleva orgaanisen aineen kuormitus on sen sijaan selkeästi alhaisempi, mikä johtuu vähäisemmästä turvealasta sekä suuremmasta järvien pinta-alasta, joihin pidättyy runsaasti maalta tulevaa orgaanista ainesta. Erityisesti metsäteollisuuden fosfori-, kiintoaine- ja happea kuluttavien aineiden kuormitus on vähentynyt 1980-luvulta alkaen tehostuneen jätevesienkäsittelyn myötä.

Suomen rannikkoalueilla keskimääräinen orgaanisen kokonaishiilen pitoisuus pintavedessä vaihtelee välillä 2,9 – 6,0 mg L-1 merialueesta riippuen, ollen Suomenlahdella 5,0 mg L-1 (keskiarvo vuosilta 2007-11). Suomenlahden rannikolla kokonaishiilen pitoisuuksissa ei ole havaittu muutosta 1980-luvulta tähän päivään.

KASVIPLANKTON: Kevätkukintalajistossa panssarilevien osuus on viime vuosikymmeninä kasvanut etenkin rannikonläheisissä vesissä ja piilevien osuus vähentynyt. Myös joidenkin yksittäisten lajien (Suomenlahdella esimerkiksi panssarilevät Dinophysis acuminata, D. norvegica, piilevä Skeletonema costatum coll.) esiintymiskausi ja – tiheys on muuttunut. Suomenlahdella sinilevien lisäksi myös pienikokoisten siimalevien, kuten piirankaisten kultalevien (Pseudopedinella spp.) ja suomuviherlevien (Pyramimonas spp.) määrät ovat kasvaneet, kun taas nielulevien ja silmälevien määrät ovat vähentyneet. Myös rannikoilla on havaittu vähittäisiä melko pieniä lajistomuutoksia. A-klorofyllipitoisuus ja kasviplanktonin biomassa itäisellä Suomenlahdella ilmensi rehevyyden voimistumista aina 2000-luvulle asti. Loppukesän a-klorofyllipitoisuudet olivat 2000 -luvun puolivälissä Kotkan itäpuoleisella rannikkoalueella yleisesti tasolla 6 - 10 µg/l. Vuoden 2006 jälkeen rehevöitymiskehitys näyttäisi taittuneen itäisimmässä osassa Suomen saaristoaluetta. Hieman lännempänä, Kaakkois-Suomen ja Uudenmaan rajalla, kasviplanktonin ilmentämä rehevyystaso ja sen muutokset eivät ole olleet yhtä suuria kuin idempänä. Muutokset Suomen itäisimmän ulkosaaristoalueen loppukesän kasviplankton biomassoissa ilmentävät hyvin samansuuntaista kehitystä kuin veden a-klorofyllipitoisuus. Myös Kaakkois-Suomen rannikolta havaittujen ja ilmoitettujen sinilevähaittojen määrä on viime vuosina yleisesti vähentynyt 2000-luvun alun ja puolivälin tilanteesta. Kymijoen edustan yhteistarkkailun perusteella kehitys näyttää samansuuntaiselta. Pyhtää-Kotka-Hamina- alueen rannikkovedet itäisellä Suomenlahdella olivat tarkkailutulosten perusteella 2000–luvulla selvästi rehevämpiä kuin 1990-luvulla, vaikka alueelle tuleva pistekuormitus olikin merkittävästi laskenut. Sisäsaaristossa rehevyyttä kuvaavat klorofyllipitoisuudet olivat 2000-luvulla keskimäärin noin 20 % korkeampia kuin 1990-luvulla. Ulkosaaristossa klorofyllipitoisuudet olivat vastaavasti noin 11 % korkeampia kuin aikaisemmin. Rehevöityminen näkyi selvimmin rannikon ja jokisuiden lähistöillä. Kotkan edustalla ja sen länsipuolella rehevyys näytti lisääntyneen vielä 2000-luvun loppupuolellakin, kun taas Kotkan itäpuolella ja Haminan edustalla kasvu taittui ja klorofyllipitoisuudet pienenivät 2000-luvun alkupuoleen verrattuna. Yleisesti tarkasteltuna myös jokisuiden lähiedustoilla vesi oli 2000-luvun lopulla rehevämpää kuin 2000-luvun alkupuolella. Myös läntisellä Suomenlahdella Uudenmaan rannikolla kasviplanktonin määrää kuvaava a-klorofyllipitoisuus osoittaa rehevyyden voimistumista 2000-luvulla Helsingin ulkosaaristossa. Hankoniemen itäpuolella Tvärminnen edustalla ei vastaavaa muutosta ole havaittavissa, vaan loppukesän a-klorofyllinpitoisuus on ollut tasolla 4-7 ug/l. Ainoa poikkeus on vuosi 1997, jolloin laajat ja voimakkaat sinileväesiintymät kasvattivat a-klorofyllin määrää. Kesäaikaisen a-klorofyllipitoisuuden nousu aina 2000-luvulle saakka on havaittu myös läntisellä Suomenlahdella. Tällöin sinilevät vastasivat kasvaneista kasviplanktonmääristä. Mikäli rehevöitymiskehityksen pohjana pidetään koko kasvukauden a-klorofyllimäärän vaihtelua, läntinen Suomenlahti ei ole rehevöitynyt 1980-luvun lopun jälkeen. NÄKÖSYVYYS: Erityisesti Suomenlahdella (ja Perämerellä) näkösyvyyden muutoksia arvioitaessa on otettava huomioon vaihtelu ja mahdollinen pitkäaikaismuutos liuenneen orgaanisen aineen pitoisuuksissa. Suomea ympäröivillä avoimilla merialueilla näkösyvyys on laskenut merkittävästi kuluneen sadan vuoden aikana. Suomenenlahdella (ja Pohjoisella Itämerellä) lasku on jatkunut 2000-luvulla. Suomenlahden rannikolla näkösyvyys on pienentynyt 1970-luvulta lähtien koko rannikko-osuudella Haminasta Hiittisiin. Vesienhoidon kriteereillä tehdyssä näkösyvyyteen perustuvassa rannikkoalueiden tilaluokittelussa koko itäisen Suomenlahden rannikkoalue on luokiteltu tyydyttäväksi. Poikkeuksena ovat muutamat rehevät sisälahdet, kuten Virolahti. Näkösyvyyden perusteella koko Uudenmaan saaristo on luokiteltu tyydyttäväksi. Poikkeuksina ovat Raaseporin Bromarvin alue, joka on hyvässä tilassa ja Loviisanlahti, joka on välttävässä tilassa. HELCOM on tila-arviossaan määritellyt meren tilaa Itämeren merialueilla näkösyvyyden avulla. Näkösyvyyden arvioidaan olevan Suomenlahdella heikko.

KASVIPLANKTON: Kevätkukintalajistossa panssarilevien osuus on viime vuosikymmeninä kasvanut etenkin rannikonläheisissä vesissä ja piilevien osuus vähentynyt. Myös joidenkin yksittäisten lajien (Suomenlahdella esimerkiksi panssarilevät Dinophysis acuminata, D. norvegica, piilevä Skeletonema costatum coll.) esiintymiskausi ja – tiheys on muuttunut. Suomenlahdella sinilevien lisäksi myös pienikokoisten siimalevien, kuten piirankaisten kultalevien (Pseudopedinella spp.) ja suomuviherlevien (Pyramimonas spp.) määrät ovat kasvaneet, kun taas nielulevien ja silmälevien määrät ovat vähentyneet. Myös rannikoilla on havaittu vähittäisiä melko pieniä lajistomuutoksia. A-klorofyllipitoisuus ja kasviplanktonin biomassa itäisellä Suomenlahdella ilmensi rehevyyden voimistumista aina 2000-luvulle asti. Loppukesän a-klorofyllipitoisuudet olivat 2000 -luvun puolivälissä Kotkan itäpuoleisella rannikkoalueella yleisesti tasolla 6 - 10 µg/l. Vuoden 2006 jälkeen rehevöitymiskehitys näyttäisi taittuneen itäisimmässä osassa Suomen saaristoaluetta. Hieman lännempänä, Kaakkois-Suomen ja Uudenmaan rajalla, kasviplanktonin ilmentämä rehevyystaso ja sen muutokset eivät ole olleet yhtä suuria kuin idempänä. Muutokset Suomen itäisimmän ulkosaaristoalueen loppukesän kasviplankton biomassoissa ilmentävät hyvin samansuuntaista kehitystä kuin veden a-klorofyllipitoisuus. Myös Kaakkois-Suomen rannikolta havaittujen ja ilmoitettujen sinilevähaittojen määrä on viime vuosina yleisesti vähentynyt 2000-luvun alun ja puolivälin tilanteesta. Kymijoen edustan yhteistarkkailun perusteella kehitys näyttää samansuuntaiselta. Pyhtää-Kotka-Hamina- alueen rannikkovedet itäisellä Suomenlahdella olivat tarkkailutulosten perusteella 2000–luvulla selvästi rehevämpiä kuin 1990-luvulla, vaikka alueelle tuleva pistekuormitus olikin merkittävästi laskenut. Sisäsaaristossa rehevyyttä kuvaavat klorofyllipitoisuudet olivat 2000-luvulla keskimäärin noin 20 % korkeampia kuin 1990-luvulla. Ulkosaaristossa klorofyllipitoisuudet olivat vastaavasti noin 11 % korkeampia kuin aikaisemmin. Rehevöityminen näkyi selvimmin rannikon ja jokisuiden lähistöillä. Kotkan edustalla ja sen länsipuolella rehevyys näytti lisääntyneen vielä 2000-luvun loppupuolellakin, kun taas Kotkan itäpuolella ja Haminan edustalla kasvu taittui ja klorofyllipitoisuudet pienenivät 2000-luvun alkupuoleen verrattuna. Yleisesti tarkasteltuna myös jokisuiden lähiedustoilla vesi oli 2000-luvun lopulla rehevämpää kuin 2000-luvun alkupuolella. Myös läntisellä Suomenlahdella Uudenmaan rannikolla kasviplanktonin määrää kuvaava a-klorofyllipitoisuus osoittaa rehevyyden voimistumista 2000-luvulla Helsingin ulkosaaristossa. Hankoniemen itäpuolella Tvärminnen edustalla ei vastaavaa muutosta ole havaittavissa, vaan loppukesän a-klorofyllinpitoisuus on ollut tasolla 4-7 ug/l. Ainoa poikkeus on vuosi 1997, jolloin laajat ja voimakkaat sinileväesiintymät kasvattivat a-klorofyllin määrää. Kesäaikaisen a-klorofyllipitoisuuden nousu aina 2000-luvulle saakka on havaittu myös läntisellä Suomenlahdella. Tällöin sinilevät vastasivat kasvaneista kasviplanktonmääristä. Mikäli rehevöitymiskehityksen pohjana pidetään koko kasvukauden a-klorofyllimäärän vaihtelua, läntinen Suomenlahti ei ole rehevöitynyt 1980-luvun lopun jälkeen. NÄKÖSYVYYS: Erityisesti Suomenlahdella (ja Perämerellä) näkösyvyyden muutoksia arvioitaessa on otettava huomioon vaihtelu ja mahdollinen pitkäaikaismuutos liuenneen orgaanisen aineen pitoisuuksissa. Suomea ympäröivillä avoimilla merialueilla näkösyvyys on laskenut merkittävästi kuluneen sadan vuoden aikana. Suomenenlahdella (ja Pohjoisella Itämerellä) lasku on jatkunut 2000-luvulla. Suomenlahden rannikolla näkösyvyys on pienentynyt 1970-luvulta lähtien koko rannikko-osuudella Haminasta Hiittisiin. Vesienhoidon kriteereillä tehdyssä näkösyvyyteen perustuvassa rannikkoalueiden tilaluokittelussa koko itäisen Suomenlahden rannikkoalue on luokiteltu tyydyttäväksi. Poikkeuksena ovat muutamat rehevät sisälahdet, kuten Virolahti. Näkösyvyyden perusteella koko Uudenmaan saaristo on luokiteltu tyydyttäväksi. Poikkeuksina ovat Raaseporin Bromarvin alue, joka on hyvässä tilassa ja Loviisanlahti, joka on välttävässä tilassa. HELCOM on tila-arviossaan määritellyt meren tilaa Itämeren merialueilla näkösyvyyden avulla. Näkösyvyyden arvioidaan olevan Suomenlahdella heikko.

KASVIPLANKTON: Kevätkukintalajistossa panssarilevien osuus on viime vuosikymmeninä kasvanut etenkin rannikonläheisissä vesissä ja piilevien osuus vähentynyt. Myös joidenkin yksittäisten lajien (Suomenlahdella esimerkiksi panssarilevät Dinophysis acuminata, D. norvegica, piilevä Skeletonema costatum coll.) esiintymiskausi ja – tiheys on muuttunut. Suomenlahdella sinilevien lisäksi myös pienikokoisten siimalevien, kuten piirankaisten kultalevien (Pseudopedinella spp.) ja suomuviherlevien (Pyramimonas spp.) määrät ovat kasvaneet, kun taas nielulevien ja silmälevien määrät ovat vähentyneet. Myös rannikoilla on havaittu vähittäisiä melko pieniä lajistomuutoksia. A-klorofyllipitoisuus ja kasviplanktonin biomassa itäisellä Suomenlahdella ilmensi rehevyyden voimistumista aina 2000-luvulle asti. Loppukesän a-klorofyllipitoisuudet olivat 2000 -luvun puolivälissä Kotkan itäpuoleisella rannikkoalueella yleisesti tasolla 6 - 10 µg/l. Vuoden 2006 jälkeen rehevöitymiskehitys näyttäisi taittuneen itäisimmässä osassa Suomen saaristoaluetta. Hieman lännempänä, Kaakkois-Suomen ja Uudenmaan rajalla, kasviplanktonin ilmentämä rehevyystaso ja sen muutokset eivät ole olleet yhtä suuria kuin idempänä. Muutokset Suomen itäisimmän ulkosaaristoalueen loppukesän kasviplankton biomassoissa ilmentävät hyvin samansuuntaista kehitystä kuin veden a-klorofyllipitoisuus. Myös Kaakkois-Suomen rannikolta havaittujen ja ilmoitettujen sinilevähaittojen määrä on viime vuosina yleisesti vähentynyt 2000-luvun alun ja puolivälin tilanteesta. Kymijoen edustan yhteistarkkailun perusteella kehitys näyttää samansuuntaiselta. Pyhtää-Kotka-Hamina- alueen rannikkovedet itäisellä Suomenlahdella olivat tarkkailutulosten perusteella 2000–luvulla selvästi rehevämpiä kuin 1990-luvulla, vaikka alueelle tuleva pistekuormitus olikin merkittävästi laskenut. Sisäsaaristossa rehevyyttä kuvaavat klorofyllipitoisuudet olivat 2000-luvulla keskimäärin noin 20 % korkeampia kuin 1990-luvulla. Ulkosaaristossa klorofyllipitoisuudet olivat vastaavasti noin 11 % korkeampia kuin aikaisemmin. Rehevöityminen näkyi selvimmin rannikon ja jokisuiden lähistöillä. Kotkan edustalla ja sen länsipuolella rehevyys näytti lisääntyneen vielä 2000-luvun loppupuolellakin, kun taas Kotkan itäpuolella ja Haminan edustalla kasvu taittui ja klorofyllipitoisuudet pienenivät 2000-luvun alkupuoleen verrattuna. Yleisesti tarkasteltuna myös jokisuiden lähiedustoilla vesi oli 2000-luvun lopulla rehevämpää kuin 2000-luvun alkupuolella. Myös läntisellä Suomenlahdella Uudenmaan rannikolla kasviplanktonin määrää kuvaava a-klorofyllipitoisuus osoittaa rehevyyden voimistumista 2000-luvulla Helsingin ulkosaaristossa. Hankoniemen itäpuolella Tvärminnen edustalla ei vastaavaa muutosta ole havaittavissa, vaan loppukesän a-klorofyllinpitoisuus on ollut tasolla 4-7 ug/l. Ainoa poikkeus on vuosi 1997, jolloin laajat ja voimakkaat sinileväesiintymät kasvattivat a-klorofyllin määrää. Kesäaikaisen a-klorofyllipitoisuuden nousu aina 2000-luvulle saakka on havaittu myös läntisellä Suomenlahdella. Tällöin sinilevät vastasivat kasvaneista kasviplanktonmääristä. Mikäli rehevöitymiskehityksen pohjana pidetään koko kasvukauden a-klorofyllimäärän vaihtelua, läntinen Suomenlahti ei ole rehevöitynyt 1980-luvun lopun jälkeen. NÄKÖSYVYYS: Erityisesti Suomenlahdella (ja Perämerellä) näkösyvyyden muutoksia arvioitaessa on otettava huomioon vaihtelu ja mahdollinen pitkäaikaismuutos liuenneen orgaanisen aineen pitoisuuksissa. Suomea ympäröivillä avoimilla merialueilla näkösyvyys on laskenut merkittävästi kuluneen sadan vuoden aikana. Suomenenlahdella (ja Pohjoisella Itämerellä) lasku on jatkunut 2000-luvulla. Suomenlahden rannikolla näkösyvyys on pienentynyt 1970-luvulta lähtien koko rannikko-osuudella Haminasta Hiittisiin. Vesienhoidon kriteereillä tehdyssä näkösyvyyteen perustuvassa rannikkoalueiden tilaluokittelussa koko itäisen Suomenlahden rannikkoalue on luokiteltu tyydyttäväksi. Poikkeuksena ovat muutamat rehevät sisälahdet, kuten Virolahti. Näkösyvyyden perusteella koko Uudenmaan saaristo on luokiteltu tyydyttäväksi. Poikkeuksina ovat Raaseporin Bromarvin alue, joka on hyvässä tilassa ja Loviisanlahti, joka on välttävässä tilassa. HELCOM on tila-arviossaan määritellyt meren tilaa Itämeren merialueilla näkösyvyyden avulla. Näkösyvyyden arvioidaan olevan Suomenlahdella heikko.

KASVIPLANKTON: Kevätkukintalajistossa panssarilevien osuus on viime vuosikymmeninä kasvanut etenkin rannikonläheisissä vesissä ja piilevien osuus vähentynyt. Myös joidenkin yksittäisten lajien (Suomenlahdella esimerkiksi panssarilevät Dinophysis acuminata, D. norvegica, piilevä Skeletonema costatum coll.) esiintymiskausi ja – tiheys on muuttunut. Suomenlahdella sinilevien lisäksi myös pienikokoisten siimalevien, kuten piirankaisten kultalevien (Pseudopedinella spp.) ja suomuviherlevien (Pyramimonas spp.) määrät ovat kasvaneet, kun taas nielulevien ja silmälevien määrät ovat vähentyneet. Myös rannikoilla on havaittu vähittäisiä melko pieniä lajistomuutoksia. A-klorofyllipitoisuus ja kasviplanktonin biomassa itäisellä Suomenlahdella ilmensi rehevyyden voimistumista aina 2000-luvulle asti. Loppukesän a-klorofyllipitoisuudet olivat 2000 -luvun puolivälissä Kotkan itäpuoleisella rannikkoalueella yleisesti tasolla 6 - 10 µg/l. Vuoden 2006 jälkeen rehevöitymiskehitys näyttäisi taittuneen itäisimmässä osassa Suomen saaristoaluetta. Hieman lännempänä, Kaakkois-Suomen ja Uudenmaan rajalla, kasviplanktonin ilmentämä rehevyystaso ja sen muutokset eivät ole olleet yhtä suuria kuin idempänä. Muutokset Suomen itäisimmän ulkosaaristoalueen loppukesän kasviplankton biomassoissa ilmentävät hyvin samansuuntaista kehitystä kuin veden a-klorofyllipitoisuus. Myös Kaakkois-Suomen rannikolta havaittujen ja ilmoitettujen sinilevähaittojen määrä on viime vuosina yleisesti vähentynyt 2000-luvun alun ja puolivälin tilanteesta. Kymijoen edustan yhteistarkkailun perusteella kehitys näyttää samansuuntaiselta. Pyhtää-Kotka-Hamina- alueen rannikkovedet itäisellä Suomenlahdella olivat tarkkailutulosten perusteella 2000–luvulla selvästi rehevämpiä kuin 1990-luvulla, vaikka alueelle tuleva pistekuormitus olikin merkittävästi laskenut. Sisäsaaristossa rehevyyttä kuvaavat klorofyllipitoisuudet olivat 2000-luvulla keskimäärin noin 20 % korkeampia kuin 1990-luvulla. Ulkosaaristossa klorofyllipitoisuudet olivat vastaavasti noin 11 % korkeampia kuin aikaisemmin. Rehevöityminen näkyi selvimmin rannikon ja jokisuiden lähistöillä. Kotkan edustalla ja sen länsipuolella rehevyys näytti lisääntyneen vielä 2000-luvun loppupuolellakin, kun taas Kotkan itäpuolella ja Haminan edustalla kasvu taittui ja klorofyllipitoisuudet pienenivät 2000-luvun alkupuoleen verrattuna. Yleisesti tarkasteltuna myös jokisuiden lähiedustoilla vesi oli 2000-luvun lopulla rehevämpää kuin 2000-luvun alkupuolella. Myös läntisellä Suomenlahdella Uudenmaan rannikolla kasviplanktonin määrää kuvaava a-klorofyllipitoisuus osoittaa rehevyyden voimistumista 2000-luvulla Helsingin ulkosaaristossa. Hankoniemen itäpuolella Tvärminnen edustalla ei vastaavaa muutosta ole havaittavissa, vaan loppukesän a-klorofyllinpitoisuus on ollut tasolla 4-7 ug/l. Ainoa poikkeus on vuosi 1997, jolloin laajat ja voimakkaat sinileväesiintymät kasvattivat a-klorofyllin määrää. Kesäaikaisen a-klorofyllipitoisuuden nousu aina 2000-luvulle saakka on havaittu myös läntisellä Suomenlahdella. Tällöin sinilevät vastasivat kasvaneista kasviplanktonmääristä. Mikäli rehevöitymiskehityksen pohjana pidetään koko kasvukauden a-klorofyllimäärän vaihtelua, läntinen Suomenlahti ei ole rehevöitynyt 1980-luvun lopun jälkeen. NÄKÖSYVYYS: Erityisesti Suomenlahdella (ja Perämerellä) näkösyvyyden muutoksia arvioitaessa on otettava huomioon vaihtelu ja mahdollinen pitkäaikaismuutos liuenneen orgaanisen aineen pitoisuuksissa. Suomea ympäröivillä avoimilla merialueilla näkösyvyys on laskenut merkittävästi kuluneen sadan vuoden aikana. Suomenenlahdella (ja Pohjoisella Itämerellä) lasku on jatkunut 2000-luvulla. Suomenlahden rannikolla näkösyvyys on pienentynyt 1970-luvulta lähtien koko rannikko-osuudella Haminasta Hiittisiin. Vesienhoidon kriteereillä tehdyssä näkösyvyyteen perustuvassa rannikkoalueiden tilaluokittelussa koko itäisen Suomenlahden rannikkoalue on luokiteltu tyydyttäväksi. Poikkeuksena ovat muutamat rehevät sisälahdet, kuten Virolahti. Näkösyvyyden perusteella koko Uudenmaan saaristo on luokiteltu tyydyttäväksi. Poikkeuksina ovat Raaseporin Bromarvin alue, joka on hyvässä tilassa ja Loviisanlahti, joka on välttävässä tilassa. HELCOM on tila-arviossaan määritellyt meren tilaa Itämeren merialueilla näkösyvyyden avulla. Näkösyvyyden arvioidaan olevan Suomenlahdella heikko.

KASVIPLANKTON: Kevätkukintalajistossa panssarilevien osuus on viime vuosikymmeninä kasvanut etenkin rannikonläheisissä vesissä ja piilevien osuus vähentynyt. Myös joidenkin yksittäisten lajien (Suomenlahdella esimerkiksi panssarilevät Dinophysis acuminata, D. norvegica, piilevä Skeletonema costatum coll.) esiintymiskausi ja – tiheys on muuttunut. Suomenlahdella sinilevien lisäksi myös pienikokoisten siimalevien, kuten piirankaisten kultalevien (Pseudopedinella spp.) ja suomuviherlevien (Pyramimonas spp.) määrät ovat kasvaneet, kun taas nielulevien ja silmälevien määrät ovat vähentyneet. Myös rannikoilla on havaittu vähittäisiä melko pieniä lajistomuutoksia. A-klorofyllipitoisuus ja kasviplanktonin biomassa itäisellä Suomenlahdella ilmensi rehevyyden voimistumista aina 2000-luvulle asti. Loppukesän a-klorofyllipitoisuudet olivat 2000 -luvun puolivälissä Kotkan itäpuoleisella rannikkoalueella yleisesti tasolla 6 - 10 µg/l. Vuoden 2006 jälkeen rehevöitymiskehitys näyttäisi taittuneen itäisimmässä osassa Suomen saaristoaluetta. Hieman lännempänä, Kaakkois-Suomen ja Uudenmaan rajalla, kasviplanktonin ilmentämä rehevyystaso ja sen muutokset eivät ole olleet yhtä suuria kuin idempänä. Muutokset Suomen itäisimmän ulkosaaristoalueen loppukesän kasviplankton biomassoissa ilmentävät hyvin samansuuntaista kehitystä kuin veden a-klorofyllipitoisuus. Myös Kaakkois-Suomen rannikolta havaittujen ja ilmoitettujen sinilevähaittojen määrä on viime vuosina yleisesti vähentynyt 2000-luvun alun ja puolivälin tilanteesta. Kymijoen edustan yhteistarkkailun perusteella kehitys näyttää samansuuntaiselta. Pyhtää-Kotka-Hamina- alueen rannikkovedet itäisellä Suomenlahdella olivat tarkkailutulosten perusteella 2000–luvulla selvästi rehevämpiä kuin 1990-luvulla, vaikka alueelle tuleva pistekuormitus olikin merkittävästi laskenut. Sisäsaaristossa rehevyyttä kuvaavat klorofyllipitoisuudet olivat 2000-luvulla keskimäärin noin 20 % korkeampia kuin 1990-luvulla. Ulkosaaristossa klorofyllipitoisuudet olivat vastaavasti noin 11 % korkeampia kuin aikaisemmin. Rehevöityminen näkyi selvimmin rannikon ja jokisuiden lähistöillä. Kotkan edustalla ja sen länsipuolella rehevyys näytti lisääntyneen vielä 2000-luvun loppupuolellakin, kun taas Kotkan itäpuolella ja Haminan edustalla kasvu taittui ja klorofyllipitoisuudet pienenivät 2000-luvun alkupuoleen verrattuna. Yleisesti tarkasteltuna myös jokisuiden lähiedustoilla vesi oli 2000-luvun lopulla rehevämpää kuin 2000-luvun alkupuolella. Myös läntisellä Suomenlahdella Uudenmaan rannikolla kasviplanktonin määrää kuvaava a-klorofyllipitoisuus osoittaa rehevyyden voimistumista 2000-luvulla Helsingin ulkosaaristossa. Hankoniemen itäpuolella Tvärminnen edustalla ei vastaavaa muutosta ole havaittavissa, vaan loppukesän a-klorofyllinpitoisuus on ollut tasolla 4-7 ug/l. Ainoa poikkeus on vuosi 1997, jolloin laajat ja voimakkaat sinileväesiintymät kasvattivat a-klorofyllin määrää. Kesäaikaisen a-klorofyllipitoisuuden nousu aina 2000-luvulle saakka on havaittu myös läntisellä Suomenlahdella. Tällöin sinilevät vastasivat kasvaneista kasviplanktonmääristä. Mikäli rehevöitymiskehityksen pohjana pidetään koko kasvukauden a-klorofyllimäärän vaihtelua, läntinen Suomenlahti ei ole rehevöitynyt 1980-luvun lopun jälkeen. NÄKÖSYVYYS: Erityisesti Suomenlahdella (ja Perämerellä) näkösyvyyden muutoksia arvioitaessa on otettava huomioon vaihtelu ja mahdollinen pitkäaikaismuutos liuenneen orgaanisen aineen pitoisuuksissa. Suomea ympäröivillä avoimilla merialueilla näkösyvyys on laskenut merkittävästi kuluneen sadan vuoden aikana. Suomenenlahdella (ja Pohjoisella Itämerellä) lasku on jatkunut 2000-luvulla. Suomenlahden rannikolla näkösyvyys on pienentynyt 1970-luvulta lähtien koko rannikko-osuudella Haminasta Hiittisiin. Vesienhoidon kriteereillä tehdyssä näkösyvyyteen perustuvassa rannikkoalueiden tilaluokittelussa koko itäisen Suomenlahden rannikkoalue on luokiteltu tyydyttäväksi. Poikkeuksena ovat muutamat rehevät sisälahdet, kuten Virolahti. Näkösyvyyden perusteella koko Uudenmaan saaristo on luokiteltu tyydyttäväksi. Poikkeuksina ovat Raaseporin Bromarvin alue, joka on hyvässä tilassa ja Loviisanlahti, joka on välttävässä tilassa. HELCOM on tila-arviossaan määritellyt meren tilaa Itämeren merialueilla näkösyvyyden avulla. Näkösyvyyden arvioidaan olevan Suomenlahdella heikko.

KASVIPLANKTON: Kevätkukintalajistossa panssarilevien osuus on viime vuosikymmeninä kasvanut etenkin rannikonläheisissä vesissä ja piilevien osuus vähentynyt. Myös joidenkin yksittäisten lajien (Suomenlahdella esimerkiksi panssarilevät Dinophysis acuminata, D. norvegica, piilevä Skeletonema costatum coll.) esiintymiskausi ja – tiheys on muuttunut. Suomenlahdella sinilevien lisäksi myös pienikokoisten siimalevien, kuten piirankaisten kultalevien (Pseudopedinella spp.) ja suomuviherlevien (Pyramimonas spp.) määrät ovat kasvaneet, kun taas nielulevien ja silmälevien määrät ovat vähentyneet. Myös rannikoilla on havaittu vähittäisiä melko pieniä lajistomuutoksia. A-klorofyllipitoisuus ja kasviplanktonin biomassa itäisellä Suomenlahdella ilmensi rehevyyden voimistumista aina 2000-luvulle asti. Loppukesän a-klorofyllipitoisuudet olivat 2000 -luvun puolivälissä Kotkan itäpuoleisella rannikkoalueella yleisesti tasolla 6 - 10 µg/l. Vuoden 2006 jälkeen rehevöitymiskehitys näyttäisi taittuneen itäisimmässä osassa Suomen saaristoaluetta. Hieman lännempänä, Kaakkois-Suomen ja Uudenmaan rajalla, kasviplanktonin ilmentämä rehevyystaso ja sen muutokset eivät ole olleet yhtä suuria kuin idempänä. Muutokset Suomen itäisimmän ulkosaaristoalueen loppukesän kasviplankton biomassoissa ilmentävät hyvin samansuuntaista kehitystä kuin veden a-klorofyllipitoisuus. Myös Kaakkois-Suomen rannikolta havaittujen ja ilmoitettujen sinilevähaittojen määrä on viime vuosina yleisesti vähentynyt 2000-luvun alun ja puolivälin tilanteesta. Kymijoen edustan yhteistarkkailun perusteella kehitys näyttää samansuuntaiselta. Pyhtää-Kotka-Hamina- alueen rannikkovedet itäisellä Suomenlahdella olivat tarkkailutulosten perusteella 2000–luvulla selvästi rehevämpiä kuin 1990-luvulla, vaikka alueelle tuleva pistekuormitus olikin merkittävästi laskenut. Sisäsaaristossa rehevyyttä kuvaavat klorofyllipitoisuudet olivat 2000-luvulla keskimäärin noin 20 % korkeampia kuin 1990-luvulla. Ulkosaaristossa klorofyllipitoisuudet olivat vastaavasti noin 11 % korkeampia kuin aikaisemmin. Rehevöityminen näkyi selvimmin rannikon ja jokisuiden lähistöillä. Kotkan edustalla ja sen länsipuolella rehevyys näytti lisääntyneen vielä 2000-luvun loppupuolellakin, kun taas Kotkan itäpuolella ja Haminan edustalla kasvu taittui ja klorofyllipitoisuudet pienenivät 2000-luvun alkupuoleen verrattuna. Yleisesti tarkasteltuna myös jokisuiden lähiedustoilla vesi oli 2000-luvun lopulla rehevämpää kuin 2000-luvun alkupuolella. Myös läntisellä Suomenlahdella Uudenmaan rannikolla kasviplanktonin määrää kuvaava a-klorofyllipitoisuus osoittaa rehevyyden voimistumista 2000-luvulla Helsingin ulkosaaristossa. Hankoniemen itäpuolella Tvärminnen edustalla ei vastaavaa muutosta ole havaittavissa, vaan loppukesän a-klorofyllinpitoisuus on ollut tasolla 4-7 ug/l. Ainoa poikkeus on vuosi 1997, jolloin laajat ja voimakkaat sinileväesiintymät kasvattivat a-klorofyllin määrää. Kesäaikaisen a-klorofyllipitoisuuden nousu aina 2000-luvulle saakka on havaittu myös läntisellä Suomenlahdella. Tällöin sinilevät vastasivat kasvaneista kasviplanktonmääristä. Mikäli rehevöitymiskehityksen pohjana pidetään koko kasvukauden a-klorofyllimäärän vaihtelua, läntinen Suomenlahti ei ole rehevöitynyt 1980-luvun lopun jälkeen. NÄKÖSYVYYS: Erityisesti Suomenlahdella (ja Perämerellä) näkösyvyyden muutoksia arvioitaessa on otettava huomioon vaihtelu ja mahdollinen pitkäaikaismuutos liuenneen orgaanisen aineen pitoisuuksissa. Suomea ympäröivillä avoimilla merialueilla näkösyvyys on laskenut merkittävästi kuluneen sadan vuoden aikana. Suomenenlahdella (ja Pohjoisella Itämerellä) lasku on jatkunut 2000-luvulla. Suomenlahden rannikolla näkösyvyys on pienentynyt 1970-luvulta lähtien koko rannikko-osuudella Haminasta Hiittisiin. Vesienhoidon kriteereillä tehdyssä näkösyvyyteen perustuvassa rannikkoalueiden tilaluokittelussa koko itäisen Suomenlahden rannikkoalue on luokiteltu tyydyttäväksi. Poikkeuksena ovat muutamat rehevät sisälahdet, kuten Virolahti. Näkösyvyyden perusteella koko Uudenmaan saaristo on luokiteltu tyydyttäväksi. Poikkeuksina ovat Raaseporin Bromarvin alue, joka on hyvässä tilassa ja Loviisanlahti, joka on välttävässä tilassa. HELCOM on tila-arviossaan määritellyt meren tilaa Itämeren merialueilla näkösyvyyden avulla. Näkösyvyyden arvioidaan olevan Suomenlahdella heikko.

Suomenlahden rannikkovyöhykkeellä on runsaasti saarien ja matalikkojen eristämiä altaita, joissa vesi vaihtuu hitaasti. Näiden alueiden seisahtaneessa syvävedessä hapettomuus on kesäisin säännöllistä. Vesi sekoittuu kuitenkin syvyyssuunnassa syksyisin, mistä syystä hapettomuus rannikolla ei ole jatkuvaa vaan kausiluontoista. Rannikkovyöhykkeen matalissa vesissä, missä vesi ei ole suolaisuuskerrostunutta, estää kesäaikainen lämpötilakerrostuneisuus veden pystysuuntaisen sekoittumisen ja hapen kulkeutumisen pintavedestä pohjanläheiseen veteen. Voimakas levätuotanto pintavedessä lisää hajotustoimintaa pohjanläheisessä vedessä, mikä paikoitellen kuluttaa hapen loppuun. Kun uutta happea ei tule tilalle kehittyy pohjanläheiseen veteen happivaje ja alkaa muodostua myrkyllistä rikkivetyä. Suuri ravinnekuormitus ja sen seurauksena rehevöityminen on rannikkovesien hapettomuuden perimmäinen syy. Suomenlahden avomerialueen ja Varsinaisen Itämeren pohjanläheisen veden happitilanteella on selvä yhteys: Varsinaisen Itämeren alueen hapenpuute uhkaa tuhota osan meren elämästä myös Suomenlahdella. Suomenlahti on suhteellisen matala merialue, jonka vesikerrosten liikkeitä ohjaavat suurelta osin ilmastolliset tekijät. Happitilanteen vaihtelu Suomenlahden avomerialueen syvänteissä on siis jatkuvassa muutoksessa. Vaihtelua esiintyy myös vuodenaikojen välillä. Itäisen Suomenlahden rannikko (Virolahti-Kotka) on geomorfologisten ominaisuuksien perusteella erityisen altis hapettomuudelle ja siitä johtuvalle sisäiselle kuormitukselle. Mantereen ja alueen ulompien osien välillä on useita vyöhykkeitä jyrkkäreunaisia ja selväpiirteisiä kraatterimaisia syvänteitä. Leveä saaristovyöhyke ja lukuisat syvänteet ja matalat kynnysalueet estävät tehokkaasti pohjanläheisen veden vaihtumista ja hapettomuutta muodostuu tästä syystä herkästi. Saariston sisäosissakin pohjat ovat usein eloperäistä sulfidiliejua ja ajoittaista, sääolosuhteista riippuvaa hapettomuutta ja sisäistä kuormitusta esiintyy tyynten säiden vallitessa yleisesti jo noin kymmenen metrin syvyydellä. Ihmisen aiheuttama ravinnekuormitus ja varsinkin hapettomuutta ja sisäistä kuormitusta suosiva geomorfologia, ovat aikaansaaneet sen, että alue on pohjien- ja vedenlaadun suhteen ollut Suomen rannikon huonokuntoisin. Itäisen Suomenlahden avomerialueella syvänteiden happitilanne heikkeni selvästi 1990-luvun lopun ja 2000-luvun alkuvuosina, mutta ulkosaaristoalueella rannikkovesien tila on hieman parantunut vuoden 2006 jälkeen. Sisäsaaristossa hapettomuutta esiintyy edelleen. Läntisen ja Keskisen Suomenlahden rannikkovesissä happiongelmat yleistyivät 2000-luvun alussa. Vuosina 2001-2002 saaristopohjat kärsivät ensimmäistä kertaa laajalti happikadosta ja sen jälkeen happitilanne on toistuvasti ollut heikko loppukesällä. Happivajetta tai täydellistä happikatoa esiintyy kaikissa syvyyksissä. Happitilanne pohjanläheisessä vedessä heikkenee keskikesällä ja hapettomuus nousee loppukesällä pohjan yläpuoliseen vesimassaan, jopa termokliiniin asti niin, että melkein puolet koko vesimassasta kärsii happivajeesta. Saaristossa vesimassa hapettuu syksyllä kun lämpötilakerrostuneisuus rikkoutuu ja vesi sekoittuu.

UnKnown_NotAstassed

UnKnown_NotAstassed

UnKnown_NotAstassed

UnKnown_NotAstassed

UnKnown_NotAstassed

UnKnown_NotAstassed

UnKnown_NotAstassed

UnKnown_NotAstassed

UnKnown_NotAstassed

UnKnown_NotAstassed

UnKnown_NotAstassed

UnKnown_NotAstassed

UnKnown_NotAstassed

UnKnown_NotAstassed

Eteläisellä ja lounaisella rannikolla maatalous on, lukuun ottamatta suurimpien kaupunkien edustoja ja Kymijoen suuta, selkeästi suurin ravinnekuormittaja. Pääkaupunkiseudun ja Turun edustalle tulee jokien välityksellä ravinteita enemmän maataloudesta kuin näiden kaupunkien puhdistetuista jätevesistä. Vuoden tai muutamien vuosien tarkastelujaksolla meren sisäiset prosessit säätelevät rehevöitymistä ulkoista kuormaa merkittävämmin. Poikkeuksena ovat alueet, jotka ovat jokisuiden tai yksittäisten kuormituslähteiden välittömässä vaikutuspiirissä. Koska meren sisäiset prosessit vaikuttavat ravinteiden sitoutumiseen ja vapautumiseen, voi esimerkiksi Suomenlahden rehevyystila vaihdella suuresti vuosien välillä, mikä vaikeuttaa mm. tila-arvioluokittelua. Suomenlahden rannikon valuma-alueet ovat tiheästi asutettuja ja suurelta osin viljeltyjä. Rannikkovesien rehevöitymistä aiheuttavat jätevedenpuhdistamoilta ja maa- ja metsätaloudesta tulevan kuormituksen lisäksi haja-asutusalueilla puutteellisesti käsitelty jätevesi. Pietarin kaupungin ravinnekuormitus on viime vuosiin saakka ollut merkittävin yksittäinen Suomenlahden rehevöitymistä aiheuttava tekijä, jonka on arvioitu vaikuttavan myös Suomen rannikkovesien tilaan; puhdistamisen tehostuminen on kuitenkin viime vuosina vähentänyt kuormitusta merkittävästi, mikä voi parantaa viiveellä Suomenlahden ja myös Suomen rannikkovesien yleistilaa. Itäinen Suomenlahti on pinta-alaan suhteutettuna Itämeren kuormitetuimpia osia. Suomenlahden perukkaan laskevalla Nevajoella ja sen suulla sijaitsevalla Pietarin kaupungilla on merkittävä vaikutus Suomenlahden tilaan. Pietarin jätevesien ravinnekuormitus on merkittävästi laskenut 2000-luvulla. Venäjän alueella on myös muita merkittäviä ravinnekuormituksen lähteitä.

Eteläisellä ja lounaisella rannikolla maatalous on, lukuun ottamatta suurimpien kaupunkien edustoja ja Kymijoen suuta, selkeästi suurin ravinnekuormittaja. Pääkaupunkiseudun ja Turun edustalle tulee jokien välityksellä ravinteita enemmän maataloudesta kuin näiden kaupunkien puhdistetuista jätevesistä. Vuoden tai muutamien vuosien tarkastelujaksolla meren sisäiset prosessit säätelevät rehevöitymistä ulkoista kuormaa merkittävämmin. Poikkeuksena ovat alueet, jotka ovat jokisuiden tai yksittäisten kuormituslähteiden välittömässä vaikutuspiirissä. Koska meren sisäiset prosessit vaikuttavat ravinteiden sitoutumiseen ja vapautumiseen, voi esimerkiksi Suomenlahden rehevyystila vaihdella suuresti vuosien välillä, mikä vaikeuttaa mm. tila-arvioluokittelua. Suomenlahden rannikon valuma-alueet ovat tiheästi asutettuja ja suurelta osin viljeltyjä. Rannikkovesien rehevöitymistä aiheuttavat jätevedenpuhdistamoilta ja maa- ja metsätaloudesta tulevan kuormituksen lisäksi haja-asutusalueilla puutteellisesti käsitelty jätevesi. Pietarin kaupungin ravinnekuormitus on viime vuosiin saakka ollut merkittävin yksittäinen Suomenlahden rehevöitymistä aiheuttava tekijä, jonka on arvioitu vaikuttavan myös Suomen rannikkovesien tilaan; puhdistamisen tehostuminen on kuitenkin viime vuosina vähentänyt kuormitusta merkittävästi, mikä voi parantaa viiveellä Suomenlahden ja myös Suomen rannikkovesien yleistilaa. Itäinen Suomenlahti on pinta-alaan suhteutettuna Itämeren kuormitetuimpia osia. Suomenlahden perukkaan laskevalla Nevajoella ja sen suulla sijaitsevalla Pietarin kaupungilla on merkittävä vaikutus Suomenlahden tilaan. Pietarin jätevesien ravinnekuormitus on merkittävästi laskenut 2000-luvulla. Venäjän alueella on myös muita merkittäviä ravinnekuormituksen lähteitä.

Eteläisellä ja lounaisella rannikolla maatalous on, lukuun ottamatta suurimpien kaupunkien edustoja ja Kymijoen suuta, selkeästi suurin ravinnekuormittaja. Pääkaupunkiseudun ja Turun edustalle tulee jokien välityksellä ravinteita enemmän maataloudesta kuin näiden kaupunkien puhdistetuista jätevesistä. Vuoden tai muutamien vuosien tarkastelujaksolla meren sisäiset prosessit säätelevät rehevöitymistä ulkoista kuormaa merkittävämmin. Poikkeuksena ovat alueet, jotka ovat jokisuiden tai yksittäisten kuormituslähteiden välittömässä vaikutuspiirissä. Koska meren sisäiset prosessit vaikuttavat ravinteiden sitoutumiseen ja vapautumiseen, voi esimerkiksi Suomenlahden rehevyystila vaihdella suuresti vuosien välillä, mikä vaikeuttaa mm. tila-arvioluokittelua. Suomenlahden rannikon valuma-alueet ovat tiheästi asutettuja ja suurelta osin viljeltyjä. Rannikkovesien rehevöitymistä aiheuttavat jätevedenpuhdistamoilta ja maa- ja metsätaloudesta tulevan kuormituksen lisäksi haja-asutusalueilla puutteellisesti käsitelty jätevesi. Pietarin kaupungin ravinnekuormitus on viime vuosiin saakka ollut merkittävin yksittäinen Suomenlahden rehevöitymistä aiheuttava tekijä, jonka on arvioitu vaikuttavan myös Suomen rannikkovesien tilaan; puhdistamisen tehostuminen on kuitenkin viime vuosina vähentänyt kuormitusta merkittävästi, mikä voi parantaa viiveellä Suomenlahden ja myös Suomen rannikkovesien yleistilaa. Itäinen Suomenlahti on pinta-alaan suhteutettuna Itämeren kuormitetuimpia osia. Suomenlahden perukkaan laskevalla Nevajoella ja sen suulla sijaitsevalla Pietarin kaupungilla on merkittävä vaikutus Suomenlahden tilaan. Pietarin jätevesien ravinnekuormitus on merkittävästi laskenut 2000-luvulla. Venäjän alueella on myös muita merkittäviä ravinnekuormituksen lähteitä.

Eteläisellä ja lounaisella rannikolla maatalous on, lukuun ottamatta suurimpien kaupunkien edustoja ja Kymijoen suuta, selkeästi suurin ravinnekuormittaja. Pääkaupunkiseudun ja Turun edustalle tulee jokien välityksellä ravinteita enemmän maataloudesta kuin näiden kaupunkien puhdistetuista jätevesistä. Vuoden tai muutamien vuosien tarkastelujaksolla meren sisäiset prosessit säätelevät rehevöitymistä ulkoista kuormaa merkittävämmin. Poikkeuksena ovat alueet, jotka ovat jokisuiden tai yksittäisten kuormituslähteiden välittömässä vaikutuspiirissä. Koska meren sisäiset prosessit vaikuttavat ravinteiden sitoutumiseen ja vapautumiseen, voi esimerkiksi Suomenlahden rehevyystila vaihdella suuresti vuosien välillä, mikä vaikeuttaa mm. tila-arvioluokittelua. Suomenlahden rannikon valuma-alueet ovat tiheästi asutettuja ja suurelta osin viljeltyjä. Rannikkovesien rehevöitymistä aiheuttavat jätevedenpuhdistamoilta ja maa- ja metsätaloudesta tulevan kuormituksen lisäksi haja-asutusalueilla puutteellisesti käsitelty jätevesi. Pietarin kaupungin ravinnekuormitus on viime vuosiin saakka ollut merkittävin yksittäinen Suomenlahden rehevöitymistä aiheuttava tekijä, jonka on arvioitu vaikuttavan myös Suomen rannikkovesien tilaan; puhdistamisen tehostuminen on kuitenkin viime vuosina vähentänyt kuormitusta merkittävästi, mikä voi parantaa viiveellä Suomenlahden ja myös Suomen rannikkovesien yleistilaa. Itäinen Suomenlahti on pinta-alaan suhteutettuna Itämeren kuormitetuimpia osia. Suomenlahden perukkaan laskevalla Nevajoella ja sen suulla sijaitsevalla Pietarin kaupungilla on merkittävä vaikutus Suomenlahden tilaan. Pietarin jätevesien ravinnekuormitus on merkittävästi laskenut 2000-luvulla. Venäjän alueella on myös muita merkittäviä ravinnekuormituksen lähteitä.

Eteläisellä ja lounaisella rannikolla maatalous on, lukuun ottamatta suurimpien kaupunkien edustoja ja Kymijoen suuta, selkeästi suurin ravinnekuormittaja. Pääkaupunkiseudun ja Turun edustalle tulee jokien välityksellä ravinteita enemmän maataloudesta kuin näiden kaupunkien puhdistetuista jätevesistä. Vuoden tai muutamien vuosien tarkastelujaksolla meren sisäiset prosessit säätelevät rehevöitymistä ulkoista kuormaa merkittävämmin. Poikkeuksena ovat alueet, jotka ovat jokisuiden tai yksittäisten kuormituslähteiden välittömässä vaikutuspiirissä. Koska meren sisäiset prosessit vaikuttavat ravinteiden sitoutumiseen ja vapautumiseen, voi esimerkiksi Suomenlahden rehevyystila vaihdella suuresti vuosien välillä, mikä vaikeuttaa mm. tila-arvioluokittelua. Suomenlahden rannikon valuma-alueet ovat tiheästi asutettuja ja suurelta osin viljeltyjä. Rannikkovesien rehevöitymistä aiheuttavat jätevedenpuhdistamoilta ja maa- ja metsätaloudesta tulevan kuormituksen lisäksi haja-asutusalueilla puutteellisesti käsitelty jätevesi. Pietarin kaupungin ravinnekuormitus on viime vuosiin saakka ollut merkittävin yksittäinen Suomenlahden rehevöitymistä aiheuttava tekijä, jonka on arvioitu vaikuttavan myös Suomen rannikkovesien tilaan; puhdistamisen tehostuminen on kuitenkin viime vuosina vähentänyt kuormitusta merkittävästi, mikä voi parantaa viiveellä Suomenlahden ja myös Suomen rannikkovesien yleistilaa. Itäinen Suomenlahti on pinta-alaan suhteutettuna Itämeren kuormitetuimpia osia. Suomenlahden perukkaan laskevalla Nevajoella ja sen suulla sijaitsevalla Pietarin kaupungilla on merkittävä vaikutus Suomenlahden tilaan. Pietarin jätevesien ravinnekuormitus on merkittävästi laskenut 2000-luvulla. Venäjän alueella on myös muita merkittäviä ravinnekuormituksen lähteitä.

Eteläisellä ja lounaisella rannikolla maatalous on, lukuun ottamatta suurimpien kaupunkien edustoja ja Kymijoen suuta, selkeästi suurin ravinnekuormittaja. Pääkaupunkiseudun ja Turun edustalle tulee jokien välityksellä ravinteita enemmän maataloudesta kuin näiden kaupunkien puhdistetuista jätevesistä. Vuoden tai muutamien vuosien tarkastelujaksolla meren sisäiset prosessit säätelevät rehevöitymistä ulkoista kuormaa merkittävämmin. Poikkeuksena ovat alueet, jotka ovat jokisuiden tai yksittäisten kuormituslähteiden välittömässä vaikutuspiirissä. Koska meren sisäiset prosessit vaikuttavat ravinteiden sitoutumiseen ja vapautumiseen, voi esimerkiksi Suomenlahden rehevyystila vaihdella suuresti vuosien välillä, mikä vaikeuttaa mm. tila-arvioluokittelua. Suomenlahden rannikon valuma-alueet ovat tiheästi asutettuja ja suurelta osin viljeltyjä. Rannikkovesien rehevöitymistä aiheuttavat jätevedenpuhdistamoilta ja maa- ja metsätaloudesta tulevan kuormituksen lisäksi haja-asutusalueilla puutteellisesti käsitelty jätevesi. Pietarin kaupungin ravinnekuormitus on viime vuosiin saakka ollut merkittävin yksittäinen Suomenlahden rehevöitymistä aiheuttava tekijä, jonka on arvioitu vaikuttavan myös Suomen rannikkovesien tilaan; puhdistamisen tehostuminen on kuitenkin viime vuosina vähentänyt kuormitusta merkittävästi, mikä voi parantaa viiveellä Suomenlahden ja myös Suomen rannikkovesien yleistilaa. Itäinen Suomenlahti on pinta-alaan suhteutettuna Itämeren kuormitetuimpia osia. Suomenlahden perukkaan laskevalla Nevajoella ja sen suulla sijaitsevalla Pietarin kaupungilla on merkittävä vaikutus Suomenlahden tilaan. Pietarin jätevesien ravinnekuormitus on merkittävästi laskenut 2000-luvulla. Venäjän alueella on myös muita merkittäviä ravinnekuormituksen lähteitä.

Eteläisellä ja lounaisella rannikolla maatalous on, lukuun ottamatta suurimpien kaupunkien edustoja ja Kymijoen suuta, selkeästi suurin ravinnekuormittaja. Pääkaupunkiseudun ja Turun edustalle tulee jokien välityksellä ravinteita enemmän maataloudesta kuin näiden kaupunkien puhdistetuista jätevesistä. Vuoden tai muutamien vuosien tarkastelujaksolla meren sisäiset prosessit säätelevät rehevöitymistä ulkoista kuormaa merkittävämmin. Poikkeuksena ovat alueet, jotka ovat jokisuiden tai yksittäisten kuormituslähteiden välittömässä vaikutuspiirissä. Koska meren sisäiset prosessit vaikuttavat ravinteiden sitoutumiseen ja vapautumiseen, voi esimerkiksi Suomenlahden rehevyystila vaihdella suuresti vuosien välillä, mikä vaikeuttaa mm. tila-arvioluokittelua. Suomenlahden rannikon valuma-alueet ovat tiheästi asutettuja ja suurelta osin viljeltyjä. Rannikkovesien rehevöitymistä aiheuttavat jätevedenpuhdistamoilta ja maa- ja metsätaloudesta tulevan kuormituksen lisäksi haja-asutusalueilla puutteellisesti käsitelty jätevesi. Pietarin kaupungin ravinnekuormitus on viime vuosiin saakka ollut merkittävin yksittäinen Suomenlahden rehevöitymistä aiheuttava tekijä, jonka on arvioitu vaikuttavan myös Suomen rannikkovesien tilaan; puhdistamisen tehostuminen on kuitenkin viime vuosina vähentänyt kuormitusta merkittävästi, mikä voi parantaa viiveellä Suomenlahden ja myös Suomen rannikkovesien yleistilaa. Itäinen Suomenlahti on pinta-alaan suhteutettuna Itämeren kuormitetuimpia osia. Suomenlahden perukkaan laskevalla Nevajoella ja sen suulla sijaitsevalla Pietarin kaupungilla on merkittävä vaikutus Suomenlahden tilaan. Pietarin jätevesien ravinnekuormitus on merkittävästi laskenut 2000-luvulla. Venäjän alueella on myös muita merkittäviä ravinnekuormituksen lähteitä.

Eteläisellä ja lounaisella rannikolla maatalous on, lukuun ottamatta suurimpien kaupunkien edustoja ja Kymijoen suuta, selkeästi suurin ravinnekuormittaja. Pääkaupunkiseudun ja Turun edustalle tulee jokien välityksellä ravinteita enemmän maataloudesta kuin näiden kaupunkien puhdistetuista jätevesistä. Vuoden tai muutamien vuosien tarkastelujaksolla meren sisäiset prosessit säätelevät rehevöitymistä ulkoista kuormaa merkittävämmin. Poikkeuksena ovat alueet, jotka ovat jokisuiden tai yksittäisten kuormituslähteiden välittömässä vaikutuspiirissä. Koska meren sisäiset prosessit vaikuttavat ravinteiden sitoutumiseen ja vapautumiseen, voi esimerkiksi Suomenlahden rehevyystila vaihdella suuresti vuosien välillä, mikä vaikeuttaa mm. tila-arvioluokittelua. Suomenlahden rannikon valuma-alueet ovat tiheästi asutettuja ja suurelta osin viljeltyjä. Rannikkovesien rehevöitymistä aiheuttavat jätevedenpuhdistamoilta ja maa- ja metsätaloudesta tulevan kuormituksen lisäksi haja-asutusalueilla puutteellisesti käsitelty jätevesi. Pietarin kaupungin ravinnekuormitus on viime vuosiin saakka ollut merkittävin yksittäinen Suomenlahden rehevöitymistä aiheuttava tekijä, jonka on arvioitu vaikuttavan myös Suomen rannikkovesien tilaan; puhdistamisen tehostuminen on kuitenkin viime vuosina vähentänyt kuormitusta merkittävästi, mikä voi parantaa viiveellä Suomenlahden ja myös Suomen rannikkovesien yleistilaa. Itäinen Suomenlahti on pinta-alaan suhteutettuna Itämeren kuormitetuimpia osia. Suomenlahden perukkaan laskevalla Nevajoella ja sen suulla sijaitsevalla Pietarin kaupungilla on merkittävä vaikutus Suomenlahden tilaan. Pietarin jätevesien ravinnekuormitus on merkittävästi laskenut 2000-luvulla. Venäjän alueella on myös muita merkittäviä ravinnekuormituksen lähteitä.

Eteläisellä ja lounaisella rannikolla maatalous on, lukuun ottamatta suurimpien kaupunkien edustoja ja Kymijoen suuta, selkeästi suurin ravinnekuormittaja. Pääkaupunkiseudun ja Turun edustalle tulee jokien välityksellä ravinteita enemmän maataloudesta kuin näiden kaupunkien puhdistetuista jätevesistä. Vuoden tai muutamien vuosien tarkastelujaksolla meren sisäiset prosessit säätelevät rehevöitymistä ulkoista kuormaa merkittävämmin. Poikkeuksena ovat alueet, jotka ovat jokisuiden tai yksittäisten kuormituslähteiden välittömässä vaikutuspiirissä. Koska meren sisäiset prosessit vaikuttavat ravinteiden sitoutumiseen ja vapautumiseen, voi esimerkiksi Suomenlahden rehevyystila vaihdella suuresti vuosien välillä, mikä vaikeuttaa mm. tila-arvioluokittelua. Suomenlahden rannikon valuma-alueet ovat tiheästi asutettuja ja suurelta osin viljeltyjä. Rannikkovesien rehevöitymistä aiheuttavat jätevedenpuhdistamoilta ja maa- ja metsätaloudesta tulevan kuormituksen lisäksi haja-asutusalueilla puutteellisesti käsitelty jätevesi. Pietarin kaupungin ravinnekuormitus on viime vuosiin saakka ollut merkittävin yksittäinen Suomenlahden rehevöitymistä aiheuttava tekijä, jonka on arvioitu vaikuttavan myös Suomen rannikkovesien tilaan; puhdistamisen tehostuminen on kuitenkin viime vuosina vähentänyt kuormitusta merkittävästi, mikä voi parantaa viiveellä Suomenlahden ja myös Suomen rannikkovesien yleistilaa. Itäinen Suomenlahti on pinta-alaan suhteutettuna Itämeren kuormitetuimpia osia. Suomenlahden perukkaan laskevalla Nevajoella ja sen suulla sijaitsevalla Pietarin kaupungilla on merkittävä vaikutus Suomenlahden tilaan. Pietarin jätevesien ravinnekuormitus on merkittävästi laskenut 2000-luvulla. Venäjän alueella on myös muita merkittäviä ravinnekuormituksen lähteitä.

Eteläisellä ja lounaisella rannikolla maatalous on, lukuun ottamatta suurimpien kaupunkien edustoja ja Kymijoen suuta, selkeästi suurin ravinnekuormittaja. Pääkaupunkiseudun ja Turun edustalle tulee jokien välityksellä ravinteita enemmän maataloudesta kuin näiden kaupunkien puhdistetuista jätevesistä. Vuoden tai muutamien vuosien tarkastelujaksolla meren sisäiset prosessit säätelevät rehevöitymistä ulkoista kuormaa merkittävämmin. Poikkeuksena ovat alueet, jotka ovat jokisuiden tai yksittäisten kuormituslähteiden välittömässä vaikutuspiirissä. Koska meren sisäiset prosessit vaikuttavat ravinteiden sitoutumiseen ja vapautumiseen, voi esimerkiksi Suomenlahden rehevyystila vaihdella suuresti vuosien välillä, mikä vaikeuttaa mm. tila-arvioluokittelua. Suomenlahden rannikon valuma-alueet ovat tiheästi asutettuja ja suurelta osin viljeltyjä. Rannikkovesien rehevöitymistä aiheuttavat jätevedenpuhdistamoilta ja maa- ja metsätaloudesta tulevan kuormituksen lisäksi haja-asutusalueilla puutteellisesti käsitelty jätevesi. Pietarin kaupungin ravinnekuormitus on viime vuosiin saakka ollut merkittävin yksittäinen Suomenlahden rehevöitymistä aiheuttava tekijä, jonka on arvioitu vaikuttavan myös Suomen rannikkovesien tilaan; puhdistamisen tehostuminen on kuitenkin viime vuosina vähentänyt kuormitusta merkittävästi, mikä voi parantaa viiveellä Suomenlahden ja myös Suomen rannikkovesien yleistilaa. Itäinen Suomenlahti on pinta-alaan suhteutettuna Itämeren kuormitetuimpia osia. Suomenlahden perukkaan laskevalla Nevajoella ja sen suulla sijaitsevalla Pietarin kaupungilla on merkittävä vaikutus Suomenlahden tilaan. Pietarin jätevesien ravinnekuormitus on merkittävästi laskenut 2000-luvulla. Venäjän alueella on myös muita merkittäviä ravinnekuormituksen lähteitä.

Eteläisellä ja lounaisella rannikolla maatalous on, lukuun ottamatta suurimpien kaupunkien edustoja ja Kymijoen suuta, selkeästi suurin ravinnekuormittaja. Pääkaupunkiseudun ja Turun edustalle tulee jokien välityksellä ravinteita enemmän maataloudesta kuin näiden kaupunkien puhdistetuista jätevesistä. Vuoden tai muutamien vuosien tarkastelujaksolla meren sisäiset prosessit säätelevät rehevöitymistä ulkoista kuormaa merkittävämmin. Poikkeuksena ovat alueet, jotka ovat jokisuiden tai yksittäisten kuormituslähteiden välittömässä vaikutuspiirissä. Koska meren sisäiset prosessit vaikuttavat ravinteiden sitoutumiseen ja vapautumiseen, voi esimerkiksi Suomenlahden rehevyystila vaihdella suuresti vuosien välillä, mikä vaikeuttaa mm. tila-arvioluokittelua. Suomenlahden rannikon valuma-alueet ovat tiheästi asutettuja ja suurelta osin viljeltyjä. Rannikkovesien rehevöitymistä aiheuttavat jätevedenpuhdistamoilta ja maa- ja metsätaloudesta tulevan kuormituksen lisäksi haja-asutusalueilla puutteellisesti käsitelty jätevesi. Pietarin kaupungin ravinnekuormitus on viime vuosiin saakka ollut merkittävin yksittäinen Suomenlahden rehevöitymistä aiheuttava tekijä, jonka on arvioitu vaikuttavan myös Suomen rannikkovesien tilaan; puhdistamisen tehostuminen on kuitenkin viime vuosina vähentänyt kuormitusta merkittävästi, mikä voi parantaa viiveellä Suomenlahden ja myös Suomen rannikkovesien yleistilaa. Itäinen Suomenlahti on pinta-alaan suhteutettuna Itämeren kuormitetuimpia osia. Suomenlahden perukkaan laskevalla Nevajoella ja sen suulla sijaitsevalla Pietarin kaupungilla on merkittävä vaikutus Suomenlahden tilaan. Pietarin jätevesien ravinnekuormitus on merkittävästi laskenut 2000-luvulla. Venäjän alueella on myös muita merkittäviä ravinnekuormituksen lähteitä.

Eteläisellä ja lounaisella rannikolla maatalous on, lukuun ottamatta suurimpien kaupunkien edustoja ja Kymijoen suuta, selkeästi suurin ravinnekuormittaja. Pääkaupunkiseudun ja Turun edustalle tulee jokien välityksellä ravinteita enemmän maataloudesta kuin näiden kaupunkien puhdistetuista jätevesistä. Vuoden tai muutamien vuosien tarkastelujaksolla meren sisäiset prosessit säätelevät rehevöitymistä ulkoista kuormaa merkittävämmin. Poikkeuksena ovat alueet, jotka ovat jokisuiden tai yksittäisten kuormituslähteiden välittömässä vaikutuspiirissä. Koska meren sisäiset prosessit vaikuttavat ravinteiden sitoutumiseen ja vapautumiseen, voi esimerkiksi Suomenlahden rehevyystila vaihdella suuresti vuosien välillä, mikä vaikeuttaa mm. tila-arvioluokittelua. Suomenlahden rannikon valuma-alueet ovat tiheästi asutettuja ja suurelta osin viljeltyjä. Rannikkovesien rehevöitymistä aiheuttavat jätevedenpuhdistamoilta ja maa- ja metsätaloudesta tulevan kuormituksen lisäksi haja-asutusalueilla puutteellisesti käsitelty jätevesi. Pietarin kaupungin ravinnekuormitus on viime vuosiin saakka ollut merkittävin yksittäinen Suomenlahden rehevöitymistä aiheuttava tekijä, jonka on arvioitu vaikuttavan myös Suomen rannikkovesien tilaan; puhdistamisen tehostuminen on kuitenkin viime vuosina vähentänyt kuormitusta merkittävästi, mikä voi parantaa viiveellä Suomenlahden ja myös Suomen rannikkovesien yleistilaa. Itäinen Suomenlahti on pinta-alaan suhteutettuna Itämeren kuormitetuimpia osia. Suomenlahden perukkaan laskevalla Nevajoella ja sen suulla sijaitsevalla Pietarin kaupungilla on merkittävä vaikutus Suomenlahden tilaan. Pietarin jätevesien ravinnekuormitus on merkittävästi laskenut 2000-luvulla. Venäjän alueella on myös muita merkittäviä ravinnekuormituksen lähteitä.

Eteläisellä ja lounaisella rannikolla maatalous on, lukuun ottamatta suurimpien kaupunkien edustoja ja Kymijoen suuta, selkeästi suurin ravinnekuormittaja. Pääkaupunkiseudun ja Turun edustalle tulee jokien välityksellä ravinteita enemmän maataloudesta kuin näiden kaupunkien puhdistetuista jätevesistä. Vuoden tai muutamien vuosien tarkastelujaksolla meren sisäiset prosessit säätelevät rehevöitymistä ulkoista kuormaa merkittävämmin. Poikkeuksena ovat alueet, jotka ovat jokisuiden tai yksittäisten kuormituslähteiden välittömässä vaikutuspiirissä. Koska meren sisäiset prosessit vaikuttavat ravinteiden sitoutumiseen ja vapautumiseen, voi esimerkiksi Suomenlahden rehevyystila vaihdella suuresti vuosien välillä, mikä vaikeuttaa mm. tila-arvioluokittelua. Suomenlahden rannikon valuma-alueet ovat tiheästi asutettuja ja suurelta osin viljeltyjä. Rannikkovesien rehevöitymistä aiheuttavat jätevedenpuhdistamoilta ja maa- ja metsätaloudesta tulevan kuormituksen lisäksi haja-asutusalueilla puutteellisesti käsitelty jätevesi. Pietarin kaupungin ravinnekuormitus on viime vuosiin saakka ollut merkittävin yksittäinen Suomenlahden rehevöitymistä aiheuttava tekijä, jonka on arvioitu vaikuttavan myös Suomen rannikkovesien tilaan; puhdistamisen tehostuminen on kuitenkin viime vuosina vähentänyt kuormitusta merkittävästi, mikä voi parantaa viiveellä Suomenlahden ja myös Suomen rannikkovesien yleistilaa. Itäinen Suomenlahti on pinta-alaan suhteutettuna Itämeren kuormitetuimpia osia. Suomenlahden perukkaan laskevalla Nevajoella ja sen suulla sijaitsevalla Pietarin kaupungilla on merkittävä vaikutus Suomenlahden tilaan. Pietarin jätevesien ravinnekuormitus on merkittävästi laskenut 2000-luvulla. Venäjän alueella on myös muita merkittäviä ravinnekuormituksen lähteitä.

Eteläisellä ja lounaisella rannikolla maatalous on, lukuun ottamatta suurimpien kaupunkien edustoja ja Kymijoen suuta, selkeästi suurin ravinnekuormittaja. Pääkaupunkiseudun ja Turun edustalle tulee jokien välityksellä ravinteita enemmän maataloudesta kuin näiden kaupunkien puhdistetuista jätevesistä. Vuoden tai muutamien vuosien tarkastelujaksolla meren sisäiset prosessit säätelevät rehevöitymistä ulkoista kuormaa merkittävämmin. Poikkeuksena ovat alueet, jotka ovat jokisuiden tai yksittäisten kuormituslähteiden välittömässä vaikutuspiirissä. Koska meren sisäiset prosessit vaikuttavat ravinteiden sitoutumiseen ja vapautumiseen, voi esimerkiksi Suomenlahden rehevyystila vaihdella suuresti vuosien välillä, mikä vaikeuttaa mm. tila-arvioluokittelua. Suomenlahden rannikon valuma-alueet ovat tiheästi asutettuja ja suurelta osin viljeltyjä. Rannikkovesien rehevöitymistä aiheuttavat jätevedenpuhdistamoilta ja maa- ja metsätaloudesta tulevan kuormituksen lisäksi haja-asutusalueilla puutteellisesti käsitelty jätevesi. Pietarin kaupungin ravinnekuormitus on viime vuosiin saakka ollut merkittävin yksittäinen Suomenlahden rehevöitymistä aiheuttava tekijä, jonka on arvioitu vaikuttavan myös Suomen rannikkovesien tilaan; puhdistamisen tehostuminen on kuitenkin viime vuosina vähentänyt kuormitusta merkittävästi, mikä voi parantaa viiveellä Suomenlahden ja myös Suomen rannikkovesien yleistilaa. Itäinen Suomenlahti on pinta-alaan suhteutettuna Itämeren kuormitetuimpia osia. Suomenlahden perukkaan laskevalla Nevajoella ja sen suulla sijaitsevalla Pietarin kaupungilla on merkittävä vaikutus Suomenlahden tilaan. Pietarin jätevesien ravinnekuormitus on merkittävästi laskenut 2000-luvulla. Venäjän alueella on myös muita merkittäviä ravinnekuormituksen lähteitä.

Insufficient data

HELCOM: Tila ei ole hyvä.

HELCOM: Tila ei ole hyvä.

HELCOM: Tila ei ole hyvä.

HELCOM: Tila ei ole hyvä.

HELCOM: Avomeren tila ei ole hyvä.

HELCOM: Avomeren tila ei ole hyvä.

HELCOM: Avomeren tila ei ole hyvä.

HELCOM: Avomeren tila ei ole hyvä.

HELCOM: Avomeren tila ei ole hyvä.

Avomereltä havaintoja orgaanisen kokonaishiilen pitoisuudesta pintavedessä on niukasti.

Trendejä ei voida esittää Trends-kolumneissa, koska Topic (ImpactPressureWaterColumn) käsittää useita muuttujia: kasviplanktonlajisto, kasviplankton määrä, levämyrkyt, näkösyvyys.

Trendejä ei voida esittää Trends-kolumneissa, koska Topic (ImpactPressureWaterColumn) käsittää useita muuttujia: kasviplanktonlajisto, kasviplankton määrä, levämyrkyt, näkösyvyys.

Trendejä ei voida esittää Trends-kolumneissa, koska Topic (ImpactPressureWaterColumn) käsittää useita muuttujia: kasviplanktonlajisto, kasviplankton määrä, levämyrkyt, näkösyvyys.

Trendejä ei voida esittää Trends-kolumneissa, koska Topic (ImpactPressureWaterColumn) käsittää useita muuttujia: kasviplanktonlajisto, kasviplankton määrä, levämyrkyt, näkösyvyys.

Trendejä ei voida esittää Trends-kolumneissa, koska Topic (ImpactPressureWaterColumn) käsittää useita muuttujia: kasviplanktonlajisto, kasviplankton määrä, levämyrkyt, näkösyvyys.

Varsinaisen Itämeren Suomea läheisin osa sijaitsee Suomenlahdelta, eteläiseltä Itämereltä ja Pohjanlahdelta tulevien virtausten leikkauspisteessä, joten Itämeren koko valuma-alueelta tuleva kuormitus määrittää sen ravinnetilanteen. Alueen ravinnetason muutokset liittyvät siis koko varsinaisen Itämeren tason muutoksiin.

Varsinaisen Itämeren Suomea läheisin osa sijaitsee Suomenlahdelta, eteläiseltä Itämereltä ja Pohjanlahdelta tulevien virtausten leikkauspisteessä, joten Itämeren koko valuma-alueelta tuleva kuormitus määrittää sen ravinnetilanteen. Alueen ravinnetason muutokset liittyvät siis koko varsinaisen Itämeren tason muutoksiin. Varsinaisen Itämeren pohjoisosassa minimiravinne saattaa muuttua kasvukauden aikana typestä fosforiin, kun sinileväkukintojen sitoma typpi vapautuu veteen myös muiden leväryhmien käyttöön.

Varsinaisen Itämeren Suomea läheisin osa sijaitsee Suomenlahdelta, eteläiseltä Itämereltä ja Pohjanlahdelta tulevien virtausten leikkauspisteessä, joten Itämeren koko valuma-alueelta tuleva kuormitus määrittää sen ravinnetilanteen. Alueen ravinnetason muutokset liittyvät siis koko varsinaisen Itämeren tason muutoksiin. Varsinaisen Itämeren pohjoisosassa minimiravinne saattaa muuttua kasvukauden aikana typestä fosforiin, kun sinileväkukintojen sitoma typpi vapautuu veteen myös muiden leväryhmien käyttöön.

Alueen ravinnetaso on kasvanut koko sodanjälkeisen teollistumisen ajan aina 1980-luvulle saakka, jonka jälkeen tilanne on pysynyt samanlaisena tai taso on hieman laskenut. Tällä hetkellä tyypillinen talvitaso on 4 - 5 µmol/l DIN. Alue on selkeästi typpirajoitteinen DIN/DIP -suhteella 8 - 10 (yläraja 16 - 20).

Varsinaisen Itämeren Suomea läheisin osa sijaitsee Suomenlahdelta, eteläiseltä Itämereltä ja Pohjanlahdelta tulevien virtausten leikkauspisteessä, joten Itämeren koko valuma-alueelta tuleva kuormitus määrittää sen ravinnetilanteen. Alueen ravinnetason muutokset liittyvät siis koko varsinaisen Itämeren tason muutoksiin.

Varsinaisen Itämeren Suomea läheisin osa sijaitsee Suomenlahdelta, eteläiseltä Itämereltä ja Pohjanlahdelta tulevien virtausten leikkauspisteessä, joten Itämeren koko valuma-alueelta tuleva kuormitus määrittää sen ravinnetilanteen. Alueen ravinnetason muutokset liittyvät siis koko varsinaisen Itämeren tason muutoksiin.

Alueen ravinnetaso on kasvanut koko sodanjälkeisen teollistumisen ajan aina 1980-luvulle saakka, jonka jälkeen tilanne on pysynyt samanlaisena tai taso on hieman laskenut. Tällä hetkellä tyypillinen talvitaso on 0,5 - 0,6 µmol/l DIP. Alue on selkeästi typpirajoitteinen DIN/DIP -suhteella 8 - 10 (yläraja 16 - 20).

Avomereltä havaintoja orgaanisen kokonaishiilen pitoisuudesta pintavedessä on niukasti. Pohjoisella Itämerellä (sekä Perämerellä ja Selkämerellä) 1990-luvulla tehtyjen mittausten mukaan pitoisuus pintavedessä touko-kesäkuussa oli 3,7–3,9 mg L-1.

KASVIPLANKTON: Kevätkukintalajistossa panssarilevien osuus on viime vuosikymmeninä kasvanut etenkin rannikonläheisissä vesissä ja piilevien osuus vähentynyt. Myös joidenkin yksittäisten lajien ( Pohjoisella Itämerellä esimerkiksi panssarilevät Dinophysis acuminata, D. norvegica, piilevä Skeletonema costatum coll.) esiintymiskausi ja – tiheys on muuttunut. Pohjoisella Itämerellä sinilevien lisäksi myös pienikokoisten siimalevien, kuten piirankaisten kultalevien (Pseudopedinella spp.) ja suomuviherlevien (Pyramimonas spp.) määrät ovat kasvaneet, kun taas nielulevien ja silmälevien määrät ovat vähentyneet. Myös rannikoilla on havaittu vähittäisiä melko pieniä lajistomuutoksia. NÄKÖSYVYYS: Suomea ympäröivillä avoimilla merialueilla näkösyvyys on laskenut merkittävästi kuluneen sadan vuoden aikana. Pohjoisella Itämerellä (ja Suomenlahdella) lasku on jatkunut 2000-luvulla. HELCOM on tila-arviossaan määritellyt meren tilaa Itämeren merialueilla näkösyvyyden avulla. Näkösyvyyden referenssitason määrityksessä on käytetty hyväksi historiallista aineistoa. Näkösyvyyden arvioidaan olevan Pohjoisella Itämerellä huono.

KASVIPLANKTON: Kevätkukintalajistossa panssarilevien osuus on viime vuosikymmeninä kasvanut etenkin rannikonläheisissä vesissä ja piilevien osuus vähentynyt. Myös joidenkin yksittäisten lajien ( Pohjoisella Itämerellä esimerkiksi panssarilevät Dinophysis acuminata, D. norvegica, piilevä Skeletonema costatum coll.) esiintymiskausi ja – tiheys on muuttunut. Pohjoisella Itämerellä sinilevien lisäksi myös pienikokoisten siimalevien, kuten piirankaisten kultalevien (Pseudopedinella spp.) ja suomuviherlevien (Pyramimonas spp.) määrät ovat kasvaneet, kun taas nielulevien ja silmälevien määrät ovat vähentyneet. Myös rannikoilla on havaittu vähittäisiä melko pieniä lajistomuutoksia. NÄKÖSYVYYS: Suomea ympäröivillä avoimilla merialueilla näkösyvyys on laskenut merkittävästi kuluneen sadan vuoden aikana. Pohjoisella Itämerellä (ja Suomenlahdella) lasku on jatkunut 2000-luvulla. HELCOM on tila-arviossaan määritellyt meren tilaa Itämeren merialueilla näkösyvyyden avulla. Näkösyvyyden referenssitason määrityksessä on käytetty hyväksi historiallista aineistoa. Näkösyvyyden arvioidaan olevan Pohjoisella Itämerellä huono.

KASVIPLANKTON: Kevätkukintalajistossa panssarilevien osuus on viime vuosikymmeninä kasvanut etenkin rannikonläheisissä vesissä ja piilevien osuus vähentynyt. Myös joidenkin yksittäisten lajien ( Pohjoisella Itämerellä esimerkiksi panssarilevät Dinophysis acuminata, D. norvegica, piilevä Skeletonema costatum coll.) esiintymiskausi ja – tiheys on muuttunut. Pohjoisella Itämerellä sinilevien lisäksi myös pienikokoisten siimalevien, kuten piirankaisten kultalevien (Pseudopedinella spp.) ja suomuviherlevien (Pyramimonas spp.) määrät ovat kasvaneet, kun taas nielulevien ja silmälevien määrät ovat vähentyneet. Myös rannikoilla on havaittu vähittäisiä melko pieniä lajistomuutoksia. NÄKÖSYVYYS: Suomea ympäröivillä avoimilla merialueilla näkösyvyys on laskenut merkittävästi kuluneen sadan vuoden aikana. Pohjoisella Itämerellä (ja Suomenlahdella) lasku on jatkunut 2000-luvulla. HELCOM on tila-arviossaan määritellyt meren tilaa Itämeren merialueilla näkösyvyyden avulla. Näkösyvyyden referenssitason määrityksessä on käytetty hyväksi historiallista aineistoa. Näkösyvyyden arvioidaan olevan Pohjoisella Itämerellä huono.

KASVIPLANKTON: Kevätkukintalajistossa panssarilevien osuus on viime vuosikymmeninä kasvanut etenkin rannikonläheisissä vesissä ja piilevien osuus vähentynyt. Myös joidenkin yksittäisten lajien ( Pohjoisella Itämerellä esimerkiksi panssarilevät Dinophysis acuminata, D. norvegica, piilevä Skeletonema costatum coll.) esiintymiskausi ja – tiheys on muuttunut. Pohjoisella Itämerellä sinilevien lisäksi myös pienikokoisten siimalevien, kuten piirankaisten kultalevien (Pseudopedinella spp.) ja suomuviherlevien (Pyramimonas spp.) määrät ovat kasvaneet, kun taas nielulevien ja silmälevien määrät ovat vähentyneet. Myös rannikoilla on havaittu vähittäisiä melko pieniä lajistomuutoksia. NÄKÖSYVYYS: Suomea ympäröivillä avoimilla merialueilla näkösyvyys on laskenut merkittävästi kuluneen sadan vuoden aikana. Pohjoisella Itämerellä (ja Suomenlahdella) lasku on jatkunut 2000-luvulla. HELCOM on tila-arviossaan määritellyt meren tilaa Itämeren merialueilla näkösyvyyden avulla. Näkösyvyyden referenssitason määrityksessä on käytetty hyväksi historiallista aineistoa. Näkösyvyyden arvioidaan olevan Pohjoisella Itämerellä huono.

KASVIPLANKTON: Kevätkukintalajistossa panssarilevien osuus on viime vuosikymmeninä kasvanut etenkin rannikonläheisissä vesissä ja piilevien osuus vähentynyt. Myös joidenkin yksittäisten lajien ( Pohjoisella Itämerellä esimerkiksi panssarilevät Dinophysis acuminata, D. norvegica, piilevä Skeletonema costatum coll.) esiintymiskausi ja – tiheys on muuttunut. Pohjoisella Itämerellä sinilevien lisäksi myös pienikokoisten siimalevien, kuten piirankaisten kultalevien (Pseudopedinella spp.) ja suomuviherlevien (Pyramimonas spp.) määrät ovat kasvaneet, kun taas nielulevien ja silmälevien määrät ovat vähentyneet. Myös rannikoilla on havaittu vähittäisiä melko pieniä lajistomuutoksia. NÄKÖSYVYYS: Suomea ympäröivillä avoimilla merialueilla näkösyvyys on laskenut merkittävästi kuluneen sadan vuoden aikana. Pohjoisella Itämerellä (ja Suomenlahdella) lasku on jatkunut 2000-luvulla. HELCOM on tila-arviossaan määritellyt meren tilaa Itämeren merialueilla näkösyvyyden avulla. Näkösyvyyden referenssitason määrityksessä on käytetty hyväksi historiallista aineistoa. Näkösyvyyden arvioidaan olevan Pohjoisella Itämerellä huono.

Hapenpuute varsinaisen Itämeren alueella on hälyttävä: se vaikuttaa voimakkaasti biologiseen monimuotoisuuteen.

UnKnown_NotAstassed

UnKnown_NotAstassed

UnKnown_NotAstassed

UnKnown_NotAstassed

UnKnown_NotAstassed

UnKnown_NotAstassed

UnKnown_NotAstassed

UnKnown_NotAstassed

UnKnown_NotAstassed

UnKnown_NotAstassed

UnKnown_NotAstassed

UnKnown_NotAstassed

UnKnown_NotAstassed

UnKnown_NotAstassed

Rehevöityminen on Itämeren suurimpia ongelmia. Se on seurausta vuosikymmeniä jatkuneesta ihmisen aiheuttamasta liiallisesta ravinnekuormituksesta, joka päätyy valtaosin Itämereen jokien kuljettamana. Lisäksi kuormitusta tulee Itämereen suorana pistekuormituksena (asutus, teollisuus ja kalanviljely), rannikkoalueilta suorana huuhtoumana (hajakuormitus) ja typen ilmalaskeumana.

Rehevöityminen on Itämeren suurimpia ongelmia. Se on seurausta vuosikymmeniä jatkuneesta ihmisen aiheuttamasta liiallisesta ravinnekuormituksesta, joka päätyy valtaosin Itämereen jokien kuljettamana. Lisäksi kuormitusta tulee Itämereen suorana pistekuormituksena (asutus, teollisuus ja kalanviljely), rannikkoalueilta suorana huuhtoumana (hajakuormitus) ja typen ilmalaskeumana.

Rehevöityminen on Itämeren suurimpia ongelmia. Se on seurausta vuosikymmeniä jatkuneesta ihmisen aiheuttamasta liiallisesta ravinnekuormituksesta, joka päätyy valtaosin Itämereen jokien kuljettamana. Lisäksi kuormitusta tulee Itämereen suorana pistekuormituksena (asutus, teollisuus ja kalanviljely), rannikkoalueilta suorana huuhtoumana (hajakuormitus) ja typen ilmalaskeumana.

Rehevöityminen on Itämeren suurimpia ongelmia. Se on seurausta vuosikymmeniä jatkuneesta ihmisen aiheuttamasta liiallisesta ravinnekuormituksesta, joka päätyy valtaosin Itämereen jokien kuljettamana. Lisäksi kuormitusta tulee Itämereen suorana pistekuormituksena (asutus, teollisuus ja kalanviljely), rannikkoalueilta suorana huuhtoumana (hajakuormitus) ja typen ilmalaskeumana.

Rehevöityminen on Itämeren suurimpia ongelmia. Se on seurausta vuosikymmeniä jatkuneesta ihmisen aiheuttamasta liiallisesta ravinnekuormituksesta, joka päätyy valtaosin Itämereen jokien kuljettamana. Lisäksi kuormitusta tulee Itämereen suorana pistekuormituksena (asutus, teollisuus ja kalanviljely), rannikkoalueilta suorana huuhtoumana (hajakuormitus) ja typen ilmalaskeumana.

Rehevöityminen on Itämeren suurimpia ongelmia. Se on seurausta vuosikymmeniä jatkuneesta ihmisen aiheuttamasta liiallisesta ravinnekuormituksesta, joka päätyy valtaosin Itämereen jokien kuljettamana. Lisäksi kuormitusta tulee Itämereen suorana pistekuormituksena (asutus, teollisuus ja kalanviljely), rannikkoalueilta suorana huuhtoumana (hajakuormitus) ja typen ilmalaskeumana.

Rehevöityminen on Itämeren suurimpia ongelmia. Se on seurausta vuosikymmeniä jatkuneesta ihmisen aiheuttamasta liiallisesta ravinnekuormituksesta, joka päätyy valtaosin Itämereen jokien kuljettamana. Lisäksi kuormitusta tulee Itämereen suorana pistekuormituksena (asutus, teollisuus ja kalanviljely), rannikkoalueilta suorana huuhtoumana (hajakuormitus) ja typen ilmalaskeumana.

Rehevöityminen on Itämeren suurimpia ongelmia. Se on seurausta vuosikymmeniä jatkuneesta ihmisen aiheuttamasta liiallisesta ravinnekuormituksesta, joka päätyy valtaosin Itämereen jokien kuljettamana. Lisäksi kuormitusta tulee Itämereen suorana pistekuormituksena (asutus, teollisuus ja kalanviljely), rannikkoalueilta suorana huuhtoumana (hajakuormitus) ja typen ilmalaskeumana.

Rehevöityminen on Itämeren suurimpia ongelmia. Se on seurausta vuosikymmeniä jatkuneesta ihmisen aiheuttamasta liiallisesta ravinnekuormituksesta, joka päätyy valtaosin Itämereen jokien kuljettamana. Lisäksi kuormitusta tulee Itämereen suorana pistekuormituksena (asutus, teollisuus ja kalanviljely), rannikkoalueilta suorana huuhtoumana (hajakuormitus) ja typen ilmalaskeumana.

Rehevöityminen on Itämeren suurimpia ongelmia. Se on seurausta vuosikymmeniä jatkuneesta ihmisen aiheuttamasta liiallisesta ravinnekuormituksesta, joka päätyy valtaosin Itämereen jokien kuljettamana. Lisäksi kuormitusta tulee Itämereen suorana pistekuormituksena (asutus, teollisuus ja kalanviljely), rannikkoalueilta suorana huuhtoumana (hajakuormitus) ja typen ilmalaskeumana.

Rehevöityminen on Itämeren suurimpia ongelmia. Se on seurausta vuosikymmeniä jatkuneesta ihmisen aiheuttamasta liiallisesta ravinnekuormituksesta, joka päätyy valtaosin Itämereen jokien kuljettamana. Lisäksi kuormitusta tulee Itämereen suorana pistekuormituksena (asutus, teollisuus ja kalanviljely), rannikkoalueilta suorana huuhtoumana (hajakuormitus) ja typen ilmalaskeumana.

Rehevöityminen on Itämeren suurimpia ongelmia. Se on seurausta vuosikymmeniä jatkuneesta ihmisen aiheuttamasta liiallisesta ravinnekuormituksesta, joka päätyy valtaosin Itämereen jokien kuljettamana. Lisäksi kuormitusta tulee Itämereen suorana pistekuormituksena (asutus, teollisuus ja kalanviljely), rannikkoalueilta suorana huuhtoumana (hajakuormitus) ja typen ilmalaskeumana.

Rehevöityminen on Itämeren suurimpia ongelmia. Se on seurausta vuosikymmeniä jatkuneesta ihmisen aiheuttamasta liiallisesta ravinnekuormituksesta, joka päätyy valtaosin Itämereen jokien kuljettamana. Lisäksi kuormitusta tulee Itämereen suorana pistekuormituksena (asutus, teollisuus ja kalanviljely), rannikkoalueilta suorana huuhtoumana (hajakuormitus) ja typen ilmalaskeumana.

Rehevöityminen on Itämeren suurimpia ongelmia. Se on seurausta vuosikymmeniä jatkuneesta ihmisen aiheuttamasta liiallisesta ravinnekuormituksesta, joka päätyy valtaosin Itämereen jokien kuljettamana. Lisäksi kuormitusta tulee Itämereen suorana pistekuormituksena (asutus, teollisuus ja kalanviljely), rannikkoalueilta suorana huuhtoumana (hajakuormitus) ja typen ilmalaskeumana.

Insufficient data

HELCOM: Avomeren tila ei ole hyvä. VPD:Sisäsaaristo ja jokisuut ovat paikoitellen huonossa tai tyydyttävässä tilassa. Ulkosaaristo on laajalti hyvässä tilassa, mutta aineisto on osin puuttellinen.

HELCOM: Avomeren tila ei ole hyvä. VPD:Sisäsaaristo ja jokisuut ovat paikoitellen huonossa tai tyydyttävässä tilassa. Ulkosaaristo on laajalti hyvässä tilassa, mutta aineisto on osin puuttellinen.

VPD: Ulkosaaristossa Merenkurkun eteläosan tila on pääosin tyydyttävä, pohjoisosien joko hyvä tai arvioimatta vedenlaatutietojen puutteen vuoksi. Merenkurkun eteläisessä sisäsaariston tila on hyvä tai tyydyttävä, pohjoisosan tyydyttävä.

VPD: Ulkosaaristossa Merenkurkun eteläosan tila on pääosin tyydyttävä, pohjoisosien joko hyvä tai arvioimatta vedenlaatutietojen puutteen vuoksi. Merenkurkun eteläisessä sisäsaariston tila on hyvä tai tyydyttävä, pohjoisosan tyydyttävä.

HELCOM: Avomeren tila ei ole hyvä. VPD: Laajat ulkosaaristoalueet ovat hyvässä tilassa; sisempi ulkosaaristo on tyydyttävässä tilassa. Pohjoisosan sisäsaaristo on osin välttävässä tilassa.

HELCOM: Avomeren tila ei ole hyvä. VPD: Laajat ulkosaaristoalueet ovat hyvässä tilassa; sisempi ulkosaaristo on tyydyttävässä tilassa. Pohjoisosan sisäsaaristo on osin välttävässä tilassa.

HELCOM: Avomeren tila ei ole hyvä. VPD: Laajat ulkosaaristoalueet ovat hyvässä tilassa; sisempi ulkosaaristo on tyydyttävässä tilassa. Pohjoisosan sisäsaaristo on osin välttävässä tilassa.

HELCOM: Avomeren tila ei ole hyvä. VPD: Laajat ulkosaaristoalueet ovat hyvässä tilassa; sisempi ulkosaaristo on tyydyttävässä tilassa. Pohjoisosan sisäsaaristo on osin välttävässä tilassa.

Vuodenaikaisuudella suuri vaikutus tuloksiin.

Vuodenaikaisuudella suuri vaikutus tuloksiin.

Vuodenaikaisuudella suuri vaikutus tuloksiin.

Vuodenaikaisuudella suuri vaikutus tuloksiin.

Vuodenaikaisuudella suuri vaikutus tuloksiin.

Avomereltä havaintoja orgaanisen kokonaishiilen pitoisuudesta pintavedessä on niukasti.

Erilaiset trendit alueen eri osissa.

Erilaiset trendit alueen eri osissa.

Erilaiset trendit alueen eri osissa.

Erilaiset trendit alueen eri osissa.

Suhteellisen laaja, pääasiassa maatalouden rehevöittämä alue sijaitsee Merenkurkussa Kyrönjoen edustalla.

Maatalouden typpikuorma Merenkurkun rannikkovesiin on kasvanut vuoden 1985 jälkeen.

Maatalouden typpikuorma Merenkurkun rannikkovesiin on kasvanut vuoden 1985 jälkeen.

DIN- taso vaihtelee Merenkurkun eteläosissa 5-10 µmol/l, kun taas pohjoisosissa vaihtelu on huomattavasti suurempaa (10-20 µmol/l), luultavasti johtuen Kyrönjoen vaikutuksesta. Pitoisuuksien vuosien sisäiset ja vuosien väliset vaihtelut ovat ajanjaksolla 1980-2010 olleet niin isot, ettei selvää trendiä voi erottaa. Merenkurkun eteläosan DIN/DIP -suhde vaihtelee talven pintavesissä 20 - 40 välillä, joten eteläinen ulkosaaristo on yleensä fosforirajoitteinen, mutta voi aika ajoin olla myös typpirajoitteinen. Pohjoisen ulkosaariston vastaava suhde on 60 - 160 välillä, joten alue on melkein aina fosforirajoitteinen.

Maatalouden fosforikuorma Perämeren rannikkovesiin on vähentynyt vuoden 1985 jälkeen. Maatalouden ympäristönsuojelutoimet ovat vähentäneet vuosina 1985-2006 maatalouden kuormittamien jokien mereen tuomaa fosforikuormaa erityisesti Merenkurkun alueelle ( ja Perämereen).

Maatalouden fosforikuorma Perämeren rannikkovesiin on vähentynyt vuoden 1985 jälkeen. Maatalouden ympäristönsuojelutoimet ovat vähentäneet vuosina 1985-2006 maatalouden kuormittamien jokien mereen tuomaa fosforikuormaa erityisesti Merenkurkun alueelle ( ja Perämereen).

Merenkurkun eteläosan ulkosaariston pintavesissä DIP -taso vaihtelee 0,2-0,4 µmol/l, kun taas pohjoisosissa taso on yleensä alle 0,2 µmol/l. Talven DIP -tasossa ei ole selvää ajallista trendiä, mutta pieni alueellinen tasoero on havaittavissa siten, että eteläosissa taso on vähän korkeampi. Merenkurkun eteläosan DIN/DIP -suhde vaihtelee talven pintavesissä 20 - 40 välillä, joten eteläinen ulkosaaristo on yleensä fosforirajoitteinen, mutta voi aika ajoin olla myös typpirajoitteinen. Pohjoisen ulkosaariston vastaava suhde on 60 - 160 välillä, joten alue on melkein aina fosforirajoitteinen.

Suomen rannikkoalueilla keskimääräinen orgaanisen kokonaishiilen pitoisuus pintavedessä vaihtelee välillä 2,9 – 6,0 mg L-1 (keskiarvo vuosilta 2007-11) merialueesta riippuen. Merenkurkun rannikolla määrät ovat nousseet 1980-luvulta tähän päivään.

KASVIPLANKTON: Merenkurkun eteläosa on a -klorofyllin perusteella laajalti tyydyttävässä tilassa. Jokisuistoissa on kohonneita klorofylliarvoja ja ne ovat siten välttävässä tilassa. Merenkurkun pohjoispuolen ulkosaaristossa on sen sijaan hyvässä ja erinomaisessa tilassa olevia alueita. NÄKÖSYVYYS: Merenkurkku on matala ja laajat alueet ovat syvyydeltään alle 10 metriä. Merenkurkku toimii kuin salmi Selkämeren ja Perämeren välillä. Tästä johtuen veden virtausnopeus on aika ajoin korkea, mikä yhdessä aallokon kanssa samentaa vettä. Näiden lisäksi myös jokivedet aiheuttavat samentumista. Edellä mainitut tekijät vaikeuttavat veden sameuden käyttämistä parametrina rehevöitymiselle. Havainnot osoittavat, että ajanjaksolla 1975 – 2000 on kesäajan näkösyvyys ollut keskimäärin 3,4 m eteläisillä osilla ja noin 4,2 m pohjoisilla osilla. Mitatut maksimiarvot eteläisillä osilla ovat 6,1 m ja pohjoisilla osilla 7 m. Vesienhoidon vesientilatarkastelussa näkösyvyys Merenkurkun ulkosaaristossa vaihtelee hyvän ja tyydyttävän välillä siten, että tilanne on pohjoisosissa vähän parempi. Alueen pohjoisosassa suuntaus vaikuttaa olevan kohti parempaa näkösyvyyttä, kun eteläosan suuntaus on epäselvempi. Vesienhoidon kriteereillä tehdyssä näkösyvyyteen perustuvassa rannikkoalueiden tilaluokittelussa Merenkurkun sisäsaaristo ja osa pohjoisen Merenkurkun ulkosaaristoa luokitellaan hyvään tilaan, kun taas laajat ulkosaaristoalueet ovat tyydyttävässä tilassa pohjoisen Merenkurkun luokittelematonta ulkosaaristoaluetta lukuun ottamatta.

KASVIPLANKTON: Merenkurkun eteläosa on a -klorofyllin perusteella laajalti tyydyttävässä tilassa. Jokisuistoissa on kohonneita klorofylliarvoja ja ne ovat siten välttävässä tilassa. Merenkurkun pohjoispuolen ulkosaaristossa on sen sijaan hyvässä ja erinomaisessa tilassa olevia alueita. NÄKÖSYVYYS: Merenkurkku on matala ja laajat alueet ovat syvyydeltään alle 10 metriä. Merenkurkku toimii kuin salmi Selkämeren ja Perämeren välillä. Tästä johtuen veden virtausnopeus on aika ajoin korkea, mikä yhdessä aallokon kanssa samentaa vettä. Näiden lisäksi myös jokivedet aiheuttavat samentumista. Edellä mainitut tekijät vaikeuttavat veden sameuden käyttämistä parametrina rehevöitymiselle. Havainnot osoittavat, että ajanjaksolla 1975 – 2000 on kesäajan näkösyvyys ollut keskimäärin 3,4 m eteläisillä osilla ja noin 4,2 m pohjoisilla osilla. Mitatut maksimiarvot eteläisillä osilla ovat 6,1 m ja pohjoisilla osilla 7 m. Vesienhoidon vesientilatarkastelussa näkösyvyys Merenkurkun ulkosaaristossa vaihtelee hyvän ja tyydyttävän välillä siten, että tilanne on pohjoisosissa vähän parempi. Alueen pohjoisosassa suuntaus vaikuttaa olevan kohti parempaa näkösyvyyttä, kun eteläosan suuntaus on epäselvempi. Vesienhoidon kriteereillä tehdyssä näkösyvyyteen perustuvassa rannikkoalueiden tilaluokittelussa Merenkurkun sisäsaaristo ja osa pohjoisen Merenkurkun ulkosaaristoa luokitellaan hyvään tilaan, kun taas laajat ulkosaaristoalueet ovat tyydyttävässä tilassa pohjoisen Merenkurkun luokittelematonta ulkosaaristoaluetta lukuun ottamatta.

KASVIPLANKTON: Merenkurkun eteläosa on a -klorofyllin perusteella laajalti tyydyttävässä tilassa. Jokisuistoissa on kohonneita klorofylliarvoja ja ne ovat siten välttävässä tilassa. Merenkurkun pohjoispuolen ulkosaaristossa on sen sijaan hyvässä ja erinomaisessa tilassa olevia alueita. NÄKÖSYVYYS: Merenkurkku on matala ja laajat alueet ovat syvyydeltään alle 10 metriä. Merenkurkku toimii kuin salmi Selkämeren ja Perämeren välillä. Tästä johtuen veden virtausnopeus on aika ajoin korkea, mikä yhdessä aallokon kanssa samentaa vettä. Näiden lisäksi myös jokivedet aiheuttavat samentumista. Edellä mainitut tekijät vaikeuttavat veden sameuden käyttämistä parametrina rehevöitymiselle. Havainnot osoittavat, että ajanjaksolla 1975 – 2000 on kesäajan näkösyvyys ollut keskimäärin 3,4 m eteläisillä osilla ja noin 4,2 m pohjoisilla osilla. Mitatut maksimiarvot eteläisillä osilla ovat 6,1 m ja pohjoisilla osilla 7 m. Vesienhoidon vesientilatarkastelussa näkösyvyys Merenkurkun ulkosaaristossa vaihtelee hyvän ja tyydyttävän välillä siten, että tilanne on pohjoisosissa vähän parempi. Alueen pohjoisosassa suuntaus vaikuttaa olevan kohti parempaa näkösyvyyttä, kun eteläosan suuntaus on epäselvempi. Vesienhoidon kriteereillä tehdyssä näkösyvyyteen perustuvassa rannikkoalueiden tilaluokittelussa Merenkurkun sisäsaaristo ja osa pohjoisen Merenkurkun ulkosaaristoa luokitellaan hyvään tilaan, kun taas laajat ulkosaaristoalueet ovat tyydyttävässä tilassa pohjoisen Merenkurkun luokittelematonta ulkosaaristoaluetta lukuun ottamatta.

KASVIPLANKTON: Merenkurkun eteläosa on a -klorofyllin perusteella laajalti tyydyttävässä tilassa. Jokisuistoissa on kohonneita klorofylliarvoja ja ne ovat siten välttävässä tilassa. Merenkurkun pohjoispuolen ulkosaaristossa on sen sijaan hyvässä ja erinomaisessa tilassa olevia alueita. NÄKÖSYVYYS: Merenkurkku on matala ja laajat alueet ovat syvyydeltään alle 10 metriä. Merenkurkku toimii kuin salmi Selkämeren ja Perämeren välillä. Tästä johtuen veden virtausnopeus on aika ajoin korkea, mikä yhdessä aallokon kanssa samentaa vettä. Näiden lisäksi myös jokivedet aiheuttavat samentumista. Edellä mainitut tekijät vaikeuttavat veden sameuden käyttämistä parametrina rehevöitymiselle. Havainnot osoittavat, että ajanjaksolla 1975 – 2000 on kesäajan näkösyvyys ollut keskimäärin 3,4 m eteläisillä osilla ja noin 4,2 m pohjoisilla osilla. Mitatut maksimiarvot eteläisillä osilla ovat 6,1 m ja pohjoisilla osilla 7 m. Vesienhoidon vesientilatarkastelussa näkösyvyys Merenkurkun ulkosaaristossa vaihtelee hyvän ja tyydyttävän välillä siten, että tilanne on pohjoisosissa vähän parempi. Alueen pohjoisosassa suuntaus vaikuttaa olevan kohti parempaa näkösyvyyttä, kun eteläosan suuntaus on epäselvempi. Vesienhoidon kriteereillä tehdyssä näkösyvyyteen perustuvassa rannikkoalueiden tilaluokittelussa Merenkurkun sisäsaaristo ja osa pohjoisen Merenkurkun ulkosaaristoa luokitellaan hyvään tilaan, kun taas laajat ulkosaaristoalueet ovat tyydyttävässä tilassa pohjoisen Merenkurkun luokittelematonta ulkosaaristoaluetta lukuun ottamatta.

Merenkurkussa esiintyy hapenpuutetta sisäsaariston lahdissa. Usein syynä on näiden merenlahtien vähäinen veden vaihtuvuus, ja se, että niiden pohjiin on kerääntynyt runsaasti orgaanista ainesta, kuten kuollutta levämassaa. Koska jääpeite kattaa nämä alueet pidemmän ajan, vesitilavuus on pieni, hapenkulutus on suuri, ja veden vaihtuvuus lahden ulkopuolelle vähäistä, ilmenee hapenpuutetta. Sen sijaan ulkosaaristossa hapettomuus on harvinaista ja pienialaista. Hapettomien alueiden laajuutta ja esiintymistä ei tarkkaan tunneta, mutta erityisesti ankarien talvien aikana hapettomuus on varsin yleistä. Avovesikauden aikana hapenpuutetta ilmenee ainoastaan paikallisesti pienialaisissa syvänteissä. Rannikon läheisillä alueilla, joihin kohdistuu ravinnekuormitusta ja joissa veden vaihtuvuus on vähäistä, happitilanne voi paikallisesti olla jonkin verran heikompi.

UnKnown_NotAstassed

UnKnown_NotAstassed

UnKnown_NotAstassed

UnKnown_NotAstassed

UnKnown_NotAstassed

UnKnown_NotAstassed

UnKnown_NotAstassed

UnKnown_NotAstassed

UnKnown_NotAstassed

UnKnown_NotAstassed

UnKnown_NotAstassed

UnKnown_NotAstassed

UnKnown_NotAstassed

Rehevöityminen on Itämeren suurimpia ongelmia. Se on seurausta vuosikymmeniä jatkuneesta ihmisen aiheuttamasta liiallisesta ravinnekuormituksesta, joka päätyy valtaosin Itämereen jokien kuljettamana. Lisäksi kuormitusta tulee Itämereen suorana pistekuormituksena (asutus, teollisuus ja kalanviljely), rannikkoalueilta suorana huuhtoumana (hajakuormitus) ja typen ilmalaskeumana.

Rehevöityminen on Itämeren suurimpia ongelmia. Se on seurausta vuosikymmeniä jatkuneesta ihmisen aiheuttamasta liiallisesta ravinnekuormituksesta, joka päätyy valtaosin Itämereen jokien kuljettamana. Lisäksi kuormitusta tulee Itämereen suorana pistekuormituksena (asutus, teollisuus ja kalanviljely), rannikkoalueilta suorana huuhtoumana (hajakuormitus) ja typen ilmalaskeumana.

Rehevöityminen on Itämeren suurimpia ongelmia. Se on seurausta vuosikymmeniä jatkuneesta ihmisen aiheuttamasta liiallisesta ravinnekuormituksesta, joka päätyy valtaosin Itämereen jokien kuljettamana. Lisäksi kuormitusta tulee Itämereen suorana pistekuormituksena (asutus, teollisuus ja kalanviljely), rannikkoalueilta suorana huuhtoumana (hajakuormitus) ja typen ilmalaskeumana.

Rehevöityminen on Itämeren suurimpia ongelmia. Se on seurausta vuosikymmeniä jatkuneesta ihmisen aiheuttamasta liiallisesta ravinnekuormituksesta, joka päätyy valtaosin Itämereen jokien kuljettamana. Lisäksi kuormitusta tulee Itämereen suorana pistekuormituksena (asutus, teollisuus ja kalanviljely), rannikkoalueilta suorana huuhtoumana (hajakuormitus) ja typen ilmalaskeumana.

Rehevöityminen on Itämeren suurimpia ongelmia. Se on seurausta vuosikymmeniä jatkuneesta ihmisen aiheuttamasta liiallisesta ravinnekuormituksesta, joka päätyy valtaosin Itämereen jokien kuljettamana. Lisäksi kuormitusta tulee Itämereen suorana pistekuormituksena (asutus, teollisuus ja kalanviljely), rannikkoalueilta suorana huuhtoumana (hajakuormitus) ja typen ilmalaskeumana.

Rehevöityminen on Itämeren suurimpia ongelmia. Se on seurausta vuosikymmeniä jatkuneesta ihmisen aiheuttamasta liiallisesta ravinnekuormituksesta, joka päätyy valtaosin Itämereen jokien kuljettamana. Lisäksi kuormitusta tulee Itämereen suorana pistekuormituksena (asutus, teollisuus ja kalanviljely), rannikkoalueilta suorana huuhtoumana (hajakuormitus) ja typen ilmalaskeumana.

Rehevöityminen on Itämeren suurimpia ongelmia. Se on seurausta vuosikymmeniä jatkuneesta ihmisen aiheuttamasta liiallisesta ravinnekuormituksesta, joka päätyy valtaosin Itämereen jokien kuljettamana. Lisäksi kuormitusta tulee Itämereen suorana pistekuormituksena (asutus, teollisuus ja kalanviljely), rannikkoalueilta suorana huuhtoumana (hajakuormitus) ja typen ilmalaskeumana.

Rehevöityminen on Itämeren suurimpia ongelmia. Se on seurausta vuosikymmeniä jatkuneesta ihmisen aiheuttamasta liiallisesta ravinnekuormituksesta, joka päätyy valtaosin Itämereen jokien kuljettamana. Lisäksi kuormitusta tulee Itämereen suorana pistekuormituksena (asutus, teollisuus ja kalanviljely), rannikkoalueilta suorana huuhtoumana (hajakuormitus) ja typen ilmalaskeumana.

Rehevöityminen on Itämeren suurimpia ongelmia. Se on seurausta vuosikymmeniä jatkuneesta ihmisen aiheuttamasta liiallisesta ravinnekuormituksesta, joka päätyy valtaosin Itämereen jokien kuljettamana. Lisäksi kuormitusta tulee Itämereen suorana pistekuormituksena (asutus, teollisuus ja kalanviljely), rannikkoalueilta suorana huuhtoumana (hajakuormitus) ja typen ilmalaskeumana.

Rehevöityminen on Itämeren suurimpia ongelmia. Se on seurausta vuosikymmeniä jatkuneesta ihmisen aiheuttamasta liiallisesta ravinnekuormituksesta, joka päätyy valtaosin Itämereen jokien kuljettamana. Lisäksi kuormitusta tulee Itämereen suorana pistekuormituksena (asutus, teollisuus ja kalanviljely), rannikkoalueilta suorana huuhtoumana (hajakuormitus) ja typen ilmalaskeumana.

Rehevöityminen on Itämeren suurimpia ongelmia. Se on seurausta vuosikymmeniä jatkuneesta ihmisen aiheuttamasta liiallisesta ravinnekuormituksesta, joka päätyy valtaosin Itämereen jokien kuljettamana. Lisäksi kuormitusta tulee Itämereen suorana pistekuormituksena (asutus, teollisuus ja kalanviljely), rannikkoalueilta suorana huuhtoumana (hajakuormitus) ja typen ilmalaskeumana.

Rehevöityminen on Itämeren suurimpia ongelmia. Se on seurausta vuosikymmeniä jatkuneesta ihmisen aiheuttamasta liiallisesta ravinnekuormituksesta, joka päätyy valtaosin Itämereen jokien kuljettamana. Lisäksi kuormitusta tulee Itämereen suorana pistekuormituksena (asutus, teollisuus ja kalanviljely), rannikkoalueilta suorana huuhtoumana (hajakuormitus) ja typen ilmalaskeumana.

Rehevöityminen on Itämeren suurimpia ongelmia. Se on seurausta vuosikymmeniä jatkuneesta ihmisen aiheuttamasta liiallisesta ravinnekuormituksesta, joka päätyy valtaosin Itämereen jokien kuljettamana. Lisäksi kuormitusta tulee Itämereen suorana pistekuormituksena (asutus, teollisuus ja kalanviljely), rannikkoalueilta suorana huuhtoumana (hajakuormitus) ja typen ilmalaskeumana.

Insufficient data

HELCOM Baltic Sea Alla vattenområden har med undantag för öppna Bottenhavet i 2001-2006 klassificerats som eutrofa (näringsämne, växtplankton, öppenhet) WFD: Området är huvudsakligen i ett måttligt tillstånd (2009-2011).

Enligt HELCOM beräknas alla områden vara övergödda (not Good). Enligt WFD-klassificering på Åland får området en måttligt status (2009-2011)

Insufficient data

Nederbörden har en stor påverkan på resultaten

Åland har få provtagningar i marina vatten. Resultaten baseras på några stationer i yttre kustvatten som provtagits sedan 1980-talet. Resultaten förefaller överensstämma väl med HELCOM:s provtagningar. I det fortsatta arbetet kommer huvudsakligen HELCOm:s provtagningar att ligga till grund.

Den är en stor säsongsmässig variation

Lokala belastningskällor i kombination med bakgrundsbelastning har under en lång tid medfört en ökande eutrofiering i den åländska skärgården. Eutrofieringsökningen var som kraftigast från mitten av 1900-talet och fram till ungefär 1990.

Trots att belastningen minskat med i storleksordningen 30-40 % under de senaste 15 åren har man dock inte kunnat se några tydliga förbättringar, utan det finns fortsättningsvis tecken på en fortsatt ökad eutrofiering i Ålands östra skärgård och angränsande områden öster om Skiftet.

Totalkvävehalterna är ungefär på samma nivå som på mitten av 80‑talet. DIN och DIP har inte provtagits förrän under senare år.

Situationen i Ålands hav har varit på ungefär samma nivå de senaste 20 åren

Totalfosforhalterna har ökat lite sedan mitten av 80‑talet från 10‑15 ug/l till 15‑20 ug/l i fasta provtagningspunkter som motsvarar ytterskärgård.

Nedbrytning av organiskt material förbrukar syre. Ifall det är ett överskott av organiskt material kan inte detta brytas ned varvid syrebrist kan uppstå. På Åland finns några, kraftigt övergödda vikar med dåligt vattenutbyte och inom dessa förekommer syrefria bottnar.

Om man jämför årtiondena 80-,90-tal med 2000-talet kan man se en ökad klorofyll-a mängd på station Delet. Från 1,9 µg/l på 80-90-talet till 2,9 under 2000-talet. Under 80-talet hade Delet en klorofyll-a halt på 1,6 µg/l i medeltal, under 2000-talet har medelvärdet varit 2,9 µg/l. För Marhällans del har det inte hänt samma ökning om man ser på medeltal av 80 och 90-tal i jämförelse med 2000-tal. Tittar man däremot enbart på 80-talet och jämför med 2000-talet, hade Marhällan klorofyll-a halter på 2,0 µg/l på 80-talet och 2,8 µg/l,på 2000-talet i medeltal. Siktdjupet: Överlag kan man se en försämring av siktdjupet på några fasta stationer som tex Marhällan om man jämför 1990-talet med 2000-talet. När flera olika parametrar sammavägs (näringsämnen, siktdjup och klorofyll-a) bedöms vattenkvaliteten bli måttlig baserat på åren 2009-2011 och enligt klassificering enligt VFD.

I inre avsnörda och övergödda kustområden förekommer syrefria bottnar, men i ytterskärgården där vattengenomströmningen är högre är syreförhållandena mycket bättre.

UnKnown_NotAstassed

UnKnown_NotAstassed

UnKnown_NotAstassed

UnKnown_NotAstassed

UnKnown_NotAstassed

UnKnown_NotAstassed

UnKnown_NotAstassed

UnKnown_NotAstassed

UnKnown_NotAstassed

Lokala belastningskällor i kombination med bakgrundsbelastning har under en lång tid medfört en ökande eutrofiering i den åländska skärgården. Den största vattendragsbelastningen på Åland utgörs av atmosfärisk deposition, varav större delen tillförs från områden utanför Åland. De övriga utsläppen av närsalter kommer från fiskodling, jordbruk, djurhållning, avlopp från bosättning, industri, turism och från naturlig avrinning. De flesta värden i beräkningarna av belastning på vattendragen baserar sig på schablonvärden och nederbörd. Den sammanlagda belastningen från olika lokala utsläppskällor på Åland var i medeltal var 773,75 ton kväve och 43,7 ton fosfor under 2006-2009 (OBS! Exklusive atmosfärisk deposition.) Jordbruk och djurhållning är stora belastningskällor vad gäller kväve och att fiskodlingar bistår med stor andel av både kväve och fosfor till vattendragen. Åland deltar i projekt där den interna belastningen från sediment beräknas.

Lokala belastningskällor i kombination med bakgrundsbelastning har under en lång tid medfört en ökande eutrofiering i den åländska skärgården. Den största vattendragsbelastningen på Åland utgörs av atmosfärisk deposition, varav större delen tillförs från områden utanför Åland. De övriga utsläppen av närsalter kommer från fiskodling, jordbruk, djurhållning, avlopp från bosättning, industri, turism och från naturlig avrinning. De flesta värden i beräkningarna av belastning på vattendragen baserar sig på schablonvärden och nederbörd. Den sammanlagda belastningen från olika lokala utsläppskällor på Åland var i medeltal var 773,75 ton kväve och 43,7 ton fosfor under 2006-2009 (OBS! Exklusive atmosfärisk deposition.) Jordbruk och djurhållning är stora belastningskällor vad gäller kväve och att fiskodlingar bistår med stor andel av både kväve och fosfor till vattendragen. Åland deltar i projekt där den interna belastningen från sediment beräknas.

Lokala belastningskällor i kombination med bakgrundsbelastning har under en lång tid medfört en ökande eutrofiering i den åländska skärgården. Den största vattendragsbelastningen på Åland utgörs av atmosfärisk deposition, varav större delen tillförs från områden utanför Åland. De övriga utsläppen av närsalter kommer från fiskodling, jordbruk, djurhållning, avlopp från bosättning, industri, turism och från naturlig avrinning. De flesta värden i beräkningarna av belastning på vattendragen baserar sig på schablonvärden och nederbörd. Den sammanlagda belastningen från olika lokala utsläppskällor på Åland var i medeltal var 773,75 ton kväve och 43,7 ton fosfor under 2006-2009 (OBS! Exklusive atmosfärisk deposition.) Jordbruk och djurhållning är stora belastningskällor vad gäller kväve och att fiskodlingar bistår med stor andel av både kväve och fosfor till vattendragen. Åland deltar i projekt där den interna belastningen från sediment beräknas.

Lokala belastningskällor i kombination med bakgrundsbelastning har under en lång tid medfört en ökande eutrofiering i den åländska skärgården. Den största vattendragsbelastningen på Åland utgörs av atmosfärisk deposition, varav större delen tillförs från områden utanför Åland. De övriga utsläppen av närsalter kommer från fiskodling, jordbruk, djurhållning, avlopp från bosättning, industri, turism och från naturlig avrinning. De flesta värden i beräkningarna av belastning på vattendragen baserar sig på schablonvärden och nederbörd. Den sammanlagda belastningen från olika lokala utsläppskällor på Åland var i medeltal var 773,75 ton kväve och 43,7 ton fosfor under 2006-2009 (OBS! Exklusive atmosfärisk deposition.) Jordbruk och djurhållning är stora belastningskällor vad gäller kväve och att fiskodlingar bistår med stor andel av både kväve och fosfor till vattendragen. Åland deltar i projekt där den interna belastningen från sediment beräknas.

Lokala belastningskällor i kombination med bakgrundsbelastning har under en lång tid medfört en ökande eutrofiering i den åländska skärgården. Den största vattendragsbelastningen på Åland utgörs av atmosfärisk deposition, varav större delen tillförs från områden utanför Åland. De övriga utsläppen av närsalter kommer från fiskodling, jordbruk, djurhållning, avlopp från bosättning, industri, turism och från naturlig avrinning. De flesta värden i beräkningarna av belastning på vattendragen baserar sig på schablonvärden och nederbörd. Den sammanlagda belastningen från olika lokala utsläppskällor på Åland var i medeltal var 773,75 ton kväve och 43,7 ton fosfor under 2006-2009 (OBS! Exklusive atmosfärisk deposition.) Jordbruk och djurhållning är stora belastningskällor vad gäller kväve och att fiskodlingar bistår med stor andel av både kväve och fosfor till vattendragen. Åland deltar i projekt där den interna belastningen från sediment beräknas.

Lokala belastningskällor i kombination med bakgrundsbelastning har under en lång tid medfört en ökande eutrofiering i den åländska skärgården. Den största vattendragsbelastningen på Åland utgörs av atmosfärisk deposition, varav större delen tillförs från områden utanför Åland. De övriga utsläppen av närsalter kommer från fiskodling, jordbruk, djurhållning, avlopp från bosättning, industri, turism och från naturlig avrinning. De flesta värden i beräkningarna av belastning på vattendragen baserar sig på schablonvärden och nederbörd. Den sammanlagda belastningen från olika lokala utsläppskällor på Åland var i medeltal var 773,75 ton kväve och 43,7 ton fosfor under 2006-2009 (OBS! Exklusive atmosfärisk deposition.) Jordbruk och djurhållning är stora belastningskällor vad gäller kväve och att fiskodlingar bistår med stor andel av både kväve och fosfor till vattendragen. Åland deltar i projekt där den interna belastningen från sediment beräknas.

Lokala belastningskällor i kombination med bakgrundsbelastning har under en lång tid medfört en ökande eutrofiering i den åländska skärgården. Den största vattendragsbelastningen på Åland utgörs av atmosfärisk deposition, varav större delen tillförs från områden utanför Åland. De övriga utsläppen av närsalter kommer från fiskodling, jordbruk, djurhållning, avlopp från bosättning, industri, turism och från naturlig avrinning. De flesta värden i beräkningarna av belastning på vattendragen baserar sig på schablonvärden och nederbörd. Den sammanlagda belastningen från olika lokala utsläppskällor på Åland var i medeltal var 773,75 ton kväve och 43,7 ton fosfor under 2006-2009 (OBS! Exklusive atmosfärisk deposition.) Jordbruk och djurhållning är stora belastningskällor vad gäller kväve och att fiskodlingar bistår med stor andel av både kväve och fosfor till vattendragen. Åland deltar i projekt där den interna belastningen från sediment beräknas.

Lokala belastningskällor i kombination med bakgrundsbelastning har under en lång tid medfört en ökande eutrofiering i den åländska skärgården. Den största vattendragsbelastningen på Åland utgörs av atmosfärisk deposition, varav större delen tillförs från områden utanför Åland. De övriga utsläppen av närsalter kommer från fiskodling, jordbruk, djurhållning, avlopp från bosättning, industri, turism och från naturlig avrinning. De flesta värden i beräkningarna av belastning på vattendragen baserar sig på schablonvärden och nederbörd. Den sammanlagda belastningen från olika lokala utsläppskällor på Åland var i medeltal var 773,75 ton kväve och 43,7 ton fosfor under 2006-2009 (OBS! Exklusive atmosfärisk deposition.) Jordbruk och djurhållning är stora belastningskällor vad gäller kväve och att fiskodlingar bistår med stor andel av både kväve och fosfor till vattendragen. Åland deltar i projekt där den interna belastningen från sediment beräknas.

Lokala belastningskällor i kombination med bakgrundsbelastning har under en lång tid medfört en ökande eutrofiering i den åländska skärgården. Den största vattendragsbelastningen på Åland utgörs av atmosfärisk deposition, varav större delen tillförs från områden utanför Åland. De övriga utsläppen av närsalter kommer från fiskodling, jordbruk, djurhållning, avlopp från bosättning, industri, turism och från naturlig avrinning. De flesta värden i beräkningarna av belastning på vattendragen baserar sig på schablonvärden och nederbörd. Den sammanlagda belastningen från olika lokala utsläppskällor på Åland var i medeltal var 773,75 ton kväve och 43,7 ton fosfor under 2006-2009 (OBS! Exklusive atmosfärisk deposition.) Jordbruk och djurhållning är stora belastningskällor vad gäller kväve och att fiskodlingar bistår med stor andel av både kväve och fosfor till vattendragen. Åland deltar i projekt där den interna belastningen från sediment beräknas.